Teinien ruokanirsoilusta aamupalalla -ketjusta tuli mieleeni!

kattanut pöytään monenlaista syötävää ja kaverisi ilmoittaisi lähtiessään että hänpä käykin nyt kaupasta ostamassa syötävää kun sulla ei ollut tarjolla mitään mitä olisin voinut syödä?

Tästähän tuossa ketjussa oli kyse, ei siitä söikö joku ja mitä söi ja jos ei niin miksi ei.

¨

Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään loukkaantua jos joku ei ole syönyt vaan juonut vain kaljupääkahvit. En usko, että hän osoittaisi pullasta kieltäytymällä, että en ole hänen kaverinsa tai siihen liittyisi suurempia tunteita, kuten täällä tuntuu moni ajattelevan. Miettikääpä tosiaan tarkkaan, miksi loukkaannutte jos joku ei ota pöydästänne edes sitä leipää.

Tätä juuri tarkoitan. Miksi minun pitäisi loukkaantua jos hän ei olisi löytänyt syötävää. Ei hänen tarvitse minun mielikseni syödä. Hyvä vain jos kauppa on lähellä ja hän voi hakea sellaista, mikä sopii hänelle.

Eli olemme taas lähtöpisteessä. Miksi pitää loukkaantua jos vieras ei syö sinun tarjottavia? Miksi hänen yleensäkin pitää selittää sinulle, miksi ei syö. Miksi loukkaannut ja liität tunteita siihen.

Eli olemme taas perusasian juurella eli liitätte syömiseen tunteita ja loukkaannutte. Kaverin pitäisi syödä minun tarjoamiani ruokia siksi, että minä en loukkaantuisi.

Ei hänen tarvitse. Minä en liitä ruokaan rakkauden ja ystävyyden tunteita. Hän on silti ystäväni, vaikka ei löytäisikään aamupalapöydästä sopivaa syötävää.

Mieti tarkkaan, miksi sinä loukkaantuisit asiasta. Mitä ruoka sinulle merkitsee? Miksi liität siihen tunteita ja tässäkin tapauksessa koet, että ystäväsi loukkaisi sinua. Miksi?

Mene taas kerran sinne lapsuuteesi ja mieti, Miksi.

kattanut pöytään monenlaista syötävää ja kaverisi ilmoittaisi lähtiessään että hänpä käykin nyt kaupasta ostamassa syötävää kun sulla ei ollut tarjolla mitään mitä olisin voinut syödä?

Tästähän tuossa ketjussa oli kyse, ei siitä söikö joku ja mitä söi ja jos ei niin miksi ei.

¨

Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään loukkaantua jos joku ei ole syönyt vaan juonut vain kaljupääkahvit. En usko, että hän osoittaisi pullasta kieltäytymällä, että en ole hänen kaverinsa tai siihen liittyisi suurempia tunteita, kuten täällä tuntuu moni ajattelevan. Miettikääpä tosiaan tarkkaan, miksi loukkaannutte jos joku ei ota pöydästänne edes sitä leipää.

kattanut pöytään monenlaista syötävää ja kaverisi ilmoittaisi lähtiessään että hänpä käykin nyt kaupasta ostamassa syötävää kun sulla ei ollut tarjolla mitään mitä olisin voinut syödä? Tästähän tuossa ketjussa oli kyse, ei siitä söikö joku ja mitä söi ja jos ei niin miksi ei. ¨

Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään loukkaantua jos joku ei ole syönyt vaan juonut vain kaljupääkahvit. En usko, että hän osoittaisi pullasta kieltäytymällä, että en ole hänen kaverinsa tai siihen liittyisi suurempia tunteita, kuten täällä tuntuu moni ajattelevan. Miettikääpä tosiaan tarkkaan, miksi loukkaannutte jos joku ei ota pöydästänne edes sitä leipää.

Kaveri voi minun puolestani lähteä kauppaan vaikka kesken vierailun, jos hänestä siltä tuntuu. Olen usein itsekin ruokapöydästä lähtenyt kaupan kautta kotiin.

Tätä juuri tarkoitan. Miksi minun pitäisi loukkaantua jos hän ei olisi löytänyt syötävää. Ei hänen tarvitse minun mielikseni syödä. Hyvä vain jos kauppa on lähellä ja hän voi hakea sellaista, mikä sopii hänelle. Eli olemme taas lähtöpisteessä. Miksi pitää loukkaantua jos vieras ei syö sinun tarjottavia? Miksi hänen yleensäkin pitää selittää sinulle, miksi ei syö. Miksi loukkaannut ja liität tunteita siihen. Eli olemme taas perusasian juurella eli liitätte syömiseen tunteita ja loukkaannutte. Kaverin pitäisi syödä minun tarjoamiani ruokia siksi, että minä en loukkaantuisi. Ei hänen tarvitse. Minä en liitä ruokaan rakkauden ja ystävyyden tunteita. Hän on silti ystäväni, vaikka ei löytäisikään aamupalapöydästä sopivaa syötävää. Mieti tarkkaan, miksi sinä loukkaantuisit asiasta. Mitä ruoka sinulle merkitsee? Miksi liität siihen tunteita ja tässäkin tapauksessa koet, että ystäväsi loukkaisi sinua. Miksi? Mene taas kerran sinne lapsuuteesi ja mieti, Miksi.

mieti sinäkin tuota vessaesimerkkiä. Loukkaantuisitko, jos kaverisi ei jostain käsittämättömästä syystä VOISI käydä sinun vessassasi vaan juoksisi naapurin vessaan? Etkö edes ihmettelisi tai kaverille taivastelisi?

Ehkä tässä on sitten kyse siitä, että se oma tarjoama ruoka tai vessa on sitten niin etovaa vieraan mielestä, että mieluummin näkee vaivaa että saa syötyä tai käytyä vessassa.

kattanut pöytään monenlaista syötävää ja kaverisi ilmoittaisi lähtiessään että hänpä käykin nyt kaupasta ostamassa syötävää kun sulla ei ollut tarjolla mitään mitä olisin voinut syödä? Tästähän tuossa ketjussa oli kyse, ei siitä söikö joku ja mitä söi ja jos ei niin miksi ei. ¨

Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään loukkaantua jos joku ei ole syönyt vaan juonut vain kaljupääkahvit. En usko, että hän osoittaisi pullasta kieltäytymällä, että en ole hänen kaverinsa tai siihen liittyisi suurempia tunteita, kuten täällä tuntuu moni ajattelevan. Miettikääpä tosiaan tarkkaan, miksi loukkaannutte jos joku ei ota pöydästänne edes sitä leipää.

Kaveri voi minun puolestani lähteä kauppaan vaikka kesken vierailun, jos hänestä siltä tuntuu. Olen usein itsekin ruokapöydästä lähtenyt kaupan kautta kotiin.

miten tässäkin on vaikea nähdä mitään eroa? Jos käyt kaupassa viedäksesi kotiin ruokaa, kun syöt myöhemmin samana päivänä ja seuraavinakin päivinä ei ole sama asia jos haet ruokaa siksi, että sinulla on kamala nälkä, kun kyläpaikassa oli niin kamalat pöperöt.

että hän ei syönyt. Vaan olisin pitänyt epäkohteliaana tuota kertomista et nyt täytyy lähteä ostamaan syötävää.

Tosin aattaisin myös ajatella että tällä ihmisellä on jotain ongelmia suhteessa ruokaan jos ei pysty mitään syömään monipuolisesta tarjoilusta (jos kyse ei ole allergioista, jostain ruokavaliosta tms).

Tätä juuri tarkoitan. Miksi minun pitäisi loukkaantua jos hän ei olisi löytänyt syötävää. Ei hänen tarvitse minun mielikseni syödä. Hyvä vain jos kauppa on lähellä ja hän voi hakea sellaista, mikä sopii hänelle. Eli olemme taas lähtöpisteessä. Miksi pitää loukkaantua jos vieras ei syö sinun tarjottavia? Miksi hänen yleensäkin pitää selittää sinulle, miksi ei syö. Miksi loukkaannut ja liität tunteita siihen. Eli olemme taas perusasian juurella eli liitätte syömiseen tunteita ja loukkaannutte. Kaverin pitäisi syödä minun tarjoamiani ruokia siksi, että minä en loukkaantuisi. Ei hänen tarvitse. Minä en liitä ruokaan rakkauden ja ystävyyden tunteita. Hän on silti ystäväni, vaikka ei löytäisikään aamupalapöydästä sopivaa syötävää. Mieti tarkkaan, miksi sinä loukkaantuisit asiasta. Mitä ruoka sinulle merkitsee? Miksi liität siihen tunteita ja tässäkin tapauksessa koet, että ystäväsi loukkaisi sinua. Miksi? Mene taas kerran sinne lapsuuteesi ja mieti, Miksi.

kattanut pöytään monenlaista syötävää ja kaverisi ilmoittaisi lähtiessään että hänpä käykin nyt kaupasta ostamassa syötävää kun sulla ei ollut tarjolla mitään mitä olisin voinut syödä? Tästähän tuossa ketjussa oli kyse, ei siitä söikö joku ja mitä söi ja jos ei niin miksi ei. ¨

Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään loukkaantua jos joku ei ole syönyt vaan juonut vain kaljupääkahvit. En usko, että hän osoittaisi pullasta kieltäytymällä, että en ole hänen kaverinsa tai siihen liittyisi suurempia tunteita, kuten täällä tuntuu moni ajattelevan. Miettikääpä tosiaan tarkkaan, miksi loukkaannutte jos joku ei ota pöydästänne edes sitä leipää.

vetää tähän esimerkkiin tunnesyömisen, niin etkö näe ongelmana sitten sitä jos lapsi tai nuori saa täysin vastata omasta ruokavaliostaan, ettei vain tule tätä tunnesyöppöongelmaa? Eli vaikka mäkkäriä napaan joka aterialla ettei syömiseen vahingossakaan liitettäisi mitään negatiivista "pakko maistaa parsakaalia" tunnetta.

ruokaan.

Jankkaan edelleen tätä. Te koette loukkaukseksi jos kaveri ei löydä syötävää pöydästänne.

Miksi?



Miksi odotatte ihmisten tekevän epämiellyttäviä asioita mieliksenne?

Saatteko jotain tyydytystä siitä?



Eli taas olemme siinä samassa. Miksi liitätte ruokaan niin paljon tunteita?



Miksi koet, että tarjoilusi ei kelpaa? Eli koet pahaa mieltä asiasta tai alemmuudentunnetta tai jotain kummaa tunnetta lapsuudestasi taas.



Elämä on paljon helpompaa, jollei loukkaannu niin herkästi joka asiasta. Itse en toivoisi kenenkään uhrautuvan takiani ja tekevän vastenmielisiä asioita vain sen takia, että minulla on traumoja jonkin asian suhteen.

vetää tähän esimerkkiin tunnesyömisen, niin etkö näe ongelmana sitten sitä jos lapsi tai nuori saa täysin vastata omasta ruokavaliostaan, ettei vain tule tätä tunnesyöppöongelmaa? Eli vaikka mäkkäriä napaan joka aterialla ettei syömiseen vahingossakaan liitettäisi mitään negatiivista "pakko maistaa parsakaalia" tunnetta.

jos jollain perheellä on tällaiset kasvatustavat?

Mieti, mieti ja vielä kerran mieti. Miksi ahdistut siitä jos jollain perheellä ja heidän teineillään on erilaiset ruokatavat kuin teidän perheellä. Miksi loukkaannut siitä.

Mieti.

vetää tähän esimerkkiin tunnesyömisen, niin etkö näe ongelmana sitten sitä jos lapsi tai nuori saa täysin vastata omasta ruokavaliostaan, ettei vain tule tätä tunnesyöppöongelmaa? Eli vaikka mäkkäriä napaan joka aterialla ettei syömiseen vahingossakaan liitettäisi mitään negatiivista "pakko maistaa parsakaalia" tunnetta.

eli oletko sitä mieltä että esim. 12-vuotias lapsi saa joka aterialla määrittää tarkalleen mitä syö? Eli ruokakaupassa vie vanhempiaan kuin pässiä narussa, "mä syön vaan tota". Tällä tavallahan syömiseen liitetään myös valtakysymys, jossa lapsi on ottanut vallan perheen syömisasioissa.

Kun tuossa toisessa ketjussa loukkaus EI OLLUT se, etteivät teinit syöneet vaan se isän käytös jota en nyt jaksa enää selostaa.

Jankkaan edelleen tätä. Te koette loukkaukseksi jos kaveri ei löydä syötävää pöydästänne.

ruokaan. Jankkaan edelleen tätä. Te koette loukkaukseksi jos kaveri ei löydä syötävää pöydästänne. Miksi? Miksi odotatte ihmisten tekevän epämiellyttäviä asioita mieliksenne? Saatteko jotain tyydytystä siitä? Eli taas olemme siinä samassa. Miksi liitätte ruokaan niin paljon tunteita? Miksi koet, että tarjoilusi ei kelpaa? Eli koet pahaa mieltä asiasta tai alemmuudentunnetta tai jotain kummaa tunnetta lapsuudestasi taas. Elämä on paljon helpompaa, jollei loukkaannu niin herkästi joka asiasta. Itse en toivoisi kenenkään uhrautuvan takiani ja tekevän vastenmielisiä asioita vain sen takia, että minulla on traumoja jonkin asian suhteen.

miksi koen ettei tarjoiluni kelpaa? No ehkäpä siksi että se ei kelpaa! Ei kai se mikään subjektiivinen kokemus ole vaan ihan fakta.

Ja mieti nyt oikeasti hetken sitä vessaesimerkkiä, jos tämä ruoka-asia menee liian hankalaksi. Tai jos vaikka miehesi sanoisi, että ex-tyttöystävä oli kyllä kauniimpi ja parempi sängyssä niin loukkaantuisitko ja miksi?

enkä ole niin väittänytkään, mutta itse et oikein osaa perustella väitteitäsi. Kehoittaisin sinua, että MIETI nyt vähän, siis MIETI..

Kaverini perheineen soitti, että tulee kylään tunnin päästä. Olivat ajamassa kotiin ja päättivät piipahtaa meidän luona. Olemme lapsuudenkavereita ja emme ole nähneet moneen vuoteen.



Syöksyin kauppaan ja yritin ostaa monenlaista herkkua ja hyvää viimeisillä rahoillamme ja äkkiä katoin pöydän.



Kun he istuivat pöytään, he kertoivat, että olivat juuri käyneet pizzalla ja heille riittäisi pelkkä kahvi.



Vedin kyllä herneet syvästi nenääni. Olisivat he voineet edes jotain ottaa kun näin niin kovan vaivan ja panin perheen viimeiset ruokarahat näihin herkkuihin.

sitten olisi. Mutta miten tämä liittyy ruokaan?

Aika isoja merkityksiä näet pelkässä ravinnossa:)

ruokaan. Jankkaan edelleen tätä. Te koette loukkaukseksi jos kaveri ei löydä syötävää pöydästänne. Miksi? Miksi odotatte ihmisten tekevän epämiellyttäviä asioita mieliksenne? Saatteko jotain tyydytystä siitä? Eli taas olemme siinä samassa. Miksi liitätte ruokaan niin paljon tunteita? Miksi koet, että tarjoilusi ei kelpaa? Eli koet pahaa mieltä asiasta tai alemmuudentunnetta tai jotain kummaa tunnetta lapsuudestasi taas. Elämä on paljon helpompaa, jollei loukkaannu niin herkästi joka asiasta. Itse en toivoisi kenenkään uhrautuvan takiani ja tekevän vastenmielisiä asioita vain sen takia, että minulla on traumoja jonkin asian suhteen.

miksi koen ettei tarjoiluni kelpaa? No ehkäpä siksi että se ei kelpaa! Ei kai se mikään subjektiivinen kokemus ole vaan ihan fakta.

Ja mieti nyt oikeasti hetken sitä vessaesimerkkiä, jos tämä ruoka-asia menee liian hankalaksi. Tai jos vaikka miehesi sanoisi, että ex-tyttöystävä oli kyllä kauniimpi ja parempi sängyssä niin loukkaantuisitko ja miksi?

Tätä juuri tarkoitan. Miksi minun pitäisi loukkaantua jos hän ei olisi löytänyt syötävää. Ei hänen tarvitse minun mielikseni syödä. Hyvä vain jos kauppa on lähellä ja hän voi hakea sellaista, mikä sopii hänelle.

Eli olemme taas lähtöpisteessä. Miksi pitää loukkaantua jos vieras ei syö sinun tarjottavia? Miksi hänen yleensäkin pitää selittää sinulle, miksi ei syö. Miksi loukkaannut ja liität tunteita siihen.

Eli olemme taas perusasian juurella eli liitätte syömiseen tunteita ja loukkaannutte. Kaverin pitäisi syödä minun tarjoamiani ruokia siksi, että minä en loukkaantuisi.

Ei hänen tarvitse. Minä en liitä ruokaan rakkauden ja ystävyyden tunteita. Hän on silti ystäväni, vaikka ei löytäisikään aamupalapöydästä sopivaa syötävää.

Mieti tarkkaan, miksi sinä loukkaantuisit asiasta. Mitä ruoka sinulle merkitsee? Miksi liität siihen tunteita ja tässäkin tapauksessa koet, että ystäväsi loukkaisi sinua. Miksi?

Mene taas kerran sinne lapsuuteesi ja mieti, Miksi.

kattanut pöytään monenlaista syötävää ja kaverisi ilmoittaisi lähtiessään että hänpä käykin nyt kaupasta ostamassa syötävää kun sulla ei ollut tarjolla mitään mitä olisin voinut syödä?

Tästähän tuossa ketjussa oli kyse, ei siitä söikö joku ja mitä söi ja jos ei niin miksi ei.

¨

Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään loukkaantua jos joku ei ole syönyt vaan juonut vain kaljupääkahvit. En usko, että hän osoittaisi pullasta kieltäytymällä, että en ole hänen kaverinsa tai siihen liittyisi suurempia tunteita, kuten täällä tuntuu moni ajattelevan. Miettikääpä tosiaan tarkkaan, miksi loukkaannutte jos joku ei ota pöydästänne edes sitä leipää.

Jos nyt puhutaan tunteiden liittämisestä ruokaan niin kyllä tässä on hiukan pitkälle menevää tunteiden liittämistä ruokaan.

Jos nyt ihan verrataan:

a) pöydässä on monipuolinen aamiaistarjoilu, josta periaatteessa kaikki löytävät jotain syötävää JOS ON NÄLKÄ. "Pia" toteaa ettei hänelle aamuisin oikein maistu ruoka, mutta ottaa mielellään vaikka kupin kahvia/lasin vettä/palan porkkanaa/pitää vaan seuraa tässä kahvipöydässä.

b) Pöydässä on monipuolinen aamiaistarjoilu, josta periaatteessa jokainen löytää syötävää JOS ON NÄLKÄ. Minna toteaa että hänellä on kiljuva nälkä, muttei mikään pöydässä käy, edes näin yhden kerran vuodessa kylässä, koska hänen pitää aamuisin saada Pågenin korvapuusteja ja hänpä kipaisee tästä kauppaan niitä itselleen ostamaan.

Ihan vaan mietin, että kummalla tässä se ruoka oikeasti on ongelma johon liittyy vähän liiallisuuksiin asti tunteita?

Kaverini perheineen soitti, että tulee kylään tunnin päästä. Olivat ajamassa kotiin ja päättivät piipahtaa meidän luona. Olemme lapsuudenkavereita ja emme ole nähneet moneen vuoteen. Syöksyin kauppaan ja yritin ostaa monenlaista herkkua ja hyvää viimeisillä rahoillamme ja äkkiä katoin pöydän. Kun he istuivat pöytään, he kertoivat, että olivat juuri käyneet pizzalla ja heille riittäisi pelkkä kahvi. Vedin kyllä herneet syvästi nenääni. Olisivat he voineet edes jotain ottaa kun näin niin kovan vaivan ja panin perheen viimeiset ruokarahat näihin herkkuihin.

tuossahan nyt oli kyse periaatteessa väärinkäsityksestä. Ethän tiennyt, ettei heillä ole nälkä tai mistä olivat tulossa. Ja miksi laitoit viimeiset ruokarahat herkkuihin? Tässä kohtaa tätä loukkaantumista en nyt oikein käsitä.

Meillä kotona lapsena äidin tekemää ruokaa (siis sitä vaivaa, että teki meille terveellistä ja hyvää ruokaa) piti kunnioittaa ja pöydästä ei lähdetty ennen kuin oli syöty. Lopputulos: minä ja kolme sisarustani emme kukaan ole aikuisena nirsoja vaan syömme monipuolisesti ja lisäksi väitän, että meillä kaikilla on terve suhde ruokaan.



Jos ei ollut nälkä tai oli esim. kipeä, se ilmoitettiin ennen sitä ruokailua, jolloin asiasta joustettiin. Ei siinä vaiheessa, kun ruoka oli jo lautasella.

.

Ihan vaan mietin, että kummalla tässä se ruoka oikeasti on ongelma johon liittyy vähän liiallisuuksiin asti tunteita?

Eikö se ole kuitenkin tämän toisen asia jos hän kipaisee hakemassa niitä korvapuusteja. Miksi sinä siitä loukkaannut?

Ai niin, mutta hänen olisi pitänyt sinun mieliksi syödä sinun tarjoiluja, koska muuten koet hylkäämisen tunteita.