en tiedä haluanko imettää seuraavaakaan lasta!
imetys ei onnistunu yritysten jälkeen esikoisen kohdalla,luovutin ehkä liiankin herkästi. mutta kuitenkin olen kokenut pulloruokinnan paljon helpommaksi,myös isä on voinut hoitaa öitä ja osallistua päivällä enempi,pääsen helpommin kaupungille vauvan kanssa,voi syöttää missä vain,tietää myös paljon vauva on syönyt. vauva ei roiku minussa jatkuvasti tississä kiinni ja pääsen myös yksin menemään tarvittaessa. vauva saa siitä huolimatta ihan yhtäpaljon läheisyyttä ja syliä,on ihan äitin perään kokoajan. olen miettinyt että haluanko edes imettää seuraavaa lastani,kun pullolla pääsee ns.helpommalla ja se on ainakin nyt ollut kaikille mukavampaa näin.
Kommentit (28)
Vain idiootti ei edes yritä imettää lastaan! Turha edes kommentoida tarkemmin tekstiäsi...
Mutta kiva, jos on teillä toiminut. Ei sen imettämisen mikään rasite tarvitse olla. Varmasti on lapsellekin parempi saada pöperöä pullosta, kuin äidiltä, jolle imettäminen ei ole miellyttävä kokemus. Eikös se niin ole, että nuo pikkuiset aistivat vanhempien (varsinkin äidin?) mielialoja aika helposti..
hetihän tänne tuli vanha kunnon imetystappelu. :-/
Haloo! Mä en sit varmaan sais imettää, ettei vauva saa traumoja. Ei turhia paineita imettämisestä!
...miten muuten hän saa ravintoa? Annat varmasti kissallesikin koiran ruokaa...
minulla oli alunalkaen periaate että en ota ressiä,jos se ei onnistu niin sitten ei,sitten pullosta. ja huomasimmekin että tämähän on paaaljon helpompaa. Imetys ei siksi onnistunut kun vauva oli "löysä" ja laiska imemään,antoivat alusta asti lisämaitoa pullosta ja jatkuvasti koittivat sokeritipoilla houkutella lasta imemään sairaalassa.olimme 6pv sen takia osastolla,eivät laskeneet vaikka itkua väänsin että haluan kotiin.
kotona imetys oli yhtä huutoa kun lapsi ei suostunut imemään,tissi oli suussa mutta mitään ei tapahtunut. On edelleenkin huono juomaan maitoa,pullostakaan.
en koita provosoida vaan lähinnä keskustella ja hakea kommentteja sellaisilta jotka ovat samalla linjalla kanssani.
usienhan vauva roikkuu tunninkin välein äidin tissillä,ihan vaan läheisyyden vuoksi ja hörppii pieniä määriä kerralla. pullosta vauva juo sen 3h välein(meidän vauva) ja kerralla sopivan määrän,yöt on nukkunut 3kk lähtien heräämättä kun saa mahansa täyteen illalla ja äitin tissimaito ei ole vieressä haisemassa. helpottaa arkea kummasti ;)
esim. imuotteisinn ja imetysasentoihin yms. Vauvat on erilaisia jo suun rakenteeltaan ja toiset voi imeä paremmin kuin toiset. Mutta aina imetys ei onnistu, ja usein alku vaikea.
Ja kun en polta tupakkaa niin olen luovuttanut maitoakin, eikä sekään ole ollut este kuntosalille tai kaupungilla yksin käymiselle.
Meillä lapset on lutkuttanut myös tuttia, syö tuttipullosta.
Mies osallistuu paljon lasten hoitoon.
Silti imetys antaa niin paljon hyvää lapselle ja äidille etten vaan käsitä miten joku siitä luistaa. Minusta on vaan helpompi nostaa helmaa ja vauva saa heti ruokaa kuin alkaa kaivamaan kaapista pulloja, laittamaan maitoa lämpimään, pesemään pulloja.
koe epäonnistuneeni imetyksessä. Meillä on kolme lasta, jokaista olen pystynyt imettämään 2-3kk, ja lähes koko ajan he ovat saaneet myös lisämaitoa pullosta.
Näin se nyt vaan meni, enkä siitä sen isompaa murhetta ottanut. Kaikki kolme ovat sairastelleet todella vähän, ovat kasvaneet hyvin, ei ole mitään allergioita.
Kai sentään pumppasit lapsellesi omaa maitoasi vai tarjositko kaupan korviketta? Kai kuitenkin ymmärrät imetyksen/äidinmaidon hyödyt? Ja vika kyssäri: arvostatko äitejä jotka imettävät eivätkä valitse "helppoa tietä"?
Silti imetys antaa niin paljon hyvää lapselle ja äidille etten vaan käsitä miten joku siitä luistaa. Minusta on vaan helpompi nostaa helmaa ja vauva saa heti ruokaa kuin alkaa kaivamaan kaapista pulloja, laittamaan maitoa lämpimään, pesemään pulloja.
Sun viesti on kyllä tosi outo. Eli imetyksen kuuluukin olla se "hankala tie" jotka kuljetaan hampaat irvessä nälästä kärsivän lapsen kanssa, jotta...niin miksi? Eikö lapsen kasvu, terveys ja hyvinvointi ole tärkemäpää kuin äidin periaatteet ja arvostuksennälkä?
Mielestäni imetys ei ole "hankala tie" vaan päinvastoin (viittasiin ap:n näkemykseen). Ja tottahan toki lapsen hyvinvointi on tärkein. Ap:n puheista vaan saa sellaisen kuvan, että hän pitää imetystä täysin turhana eikä edes arvosta niitä, jotka imettävät. Ja arvosta sanalla en tarkoita tässä mitään kunnoituksen tapaista arvostusta vaan yritin sillä kaivaa esille ap:n tarkempaa mielipidettä imetyksestä eli kaipa voi sanoa, että oli jonkinlainen provo. Anteeksi sinulle, jos/kun en osaa ilmaista itseäni riittävän selkeästi. :)
t. 12
Sun viesti on kyllä tosi outo. Eli imetyksen kuuluukin olla se "hankala tie" jotka kuljetaan hampaat irvessä nälästä kärsivän lapsen kanssa, jotta...niin miksi? Eikö lapsen kasvu, terveys ja hyvinvointi ole tärkemäpää kuin äidin periaatteet ja arvostuksennälkä?
Ok, nyt mä ymmärsin - sä siis halusit ap:n tarkastavan asennettaan imetykseen.
pumppasi alkuun mutta käsipumppumme oli niin onneton ettei siitä lopulta tullut mitään. korvikkeilla ollaan menty. ja en siis tarkoita vähätellä imetystä,sehän hienoa jos imetys sujuu ja se ei vaikeuta elämää liikaa. olisin toki imettänyt jos se olis lhtenyt rullaamaan,mutta koitappa saada vauvaa syömään kun huutaa hikisenä tissi suussa eikä suostu ikinä syömään vaikka miten päin koittaisi,imetystyynyllä,rintakumilla,tippa tissinpäässä,ei ei ei. olin niin ressissä ja muutenkin se tilanne oli huono kun odotimme vauvan dna tuloksia onko hänellä vammaa...joten päätin päästää itseni piinasta ja antaa pullosta,vauva söi ja ah olin niin helpottunut. vauva vielä ensimmäinen niin olin tietysti epävarma myöskin.
monet imettävät äidit valittavat rintaraivareista,siitä kun vauva roikuu yöt ja päivät tissillä,onkohan sillä edes nälkä? vauva itkee vaikka juuri söin,olen niin väsynyt,en pääse minnekkään olen niiiiin kiinni vauvassa jne,koin sen pullosta ruokinna vain helpommaksi. ja lapsi ei ole sairastellut tms että en usko väitteeseen että pullolla ruokitut sairastelisivat enempi jne. enkä polta tupakkaa joten sekään ei ollut mitenkään himona ja vaikeutena.
ekaa lastani en saanut imettää ja minusta pulloruokinta oli tosi helppoa ja vapautti minut elämään.
Toista olisin saanut imettää ja pari viikkoa kokeilinkin, mutta oli liian ahdistavaa olla imetyksen takia 24/7 sidottuna vauvaan eikä lapsen isä päässyt osallistumaan hoitoon juuri ollenkaan.
Lopetin imetyksen alkuunsa kun ei motivoinut istua kotona ensimmäistä puolta vuotta vauva kiinni tississä. Oli ja on aivan ihanaa kun saa mennä ja tulla miten haluaa ja viipyä niin kauan kuin haluaa, ilman että pitää kytätä kellosta tai tunnustella tissejä että milloin pitäis kiirehtiä kotiin imettämään.
En tiedä oletko aloittelija tällä keskustelupalstalla, mutta jos et halua aiheuttaa ärhäkästä keskustelua vaan etsiä juttuseuraa sellaisista äideistä, joilla ollut samanalaisia kokemuksia - - niin - - kannattaa kertoa tilanne riittävän yksityiskohtaisesti jo ensimmäisessä viestissä, joitteivät toiset ärsyynny viestistäsi. Jos olisit tämän kaiken kertonut jo heti, olisi keskustelu aiheesta ollut vähän erilainen...
pumppasi alkuun mutta käsipumppumme oli niin onneton ettei siitä lopulta tullut mitään. korvikkeilla ollaan menty. ja en siis tarkoita vähätellä imetystä,sehän hienoa jos imetys sujuu ja se ei vaikeuta elämää liikaa. olisin toki imettänyt jos se olis lhtenyt rullaamaan,mutta koitappa saada vauvaa syömään kun huutaa hikisenä tissi suussa eikä suostu ikinä syömään vaikka miten päin koittaisi,imetystyynyllä,rintakumilla,tippa tissinpäässä,ei ei ei. olin niin ressissä ja muutenkin se tilanne oli huono kun odotimme vauvan dna tuloksia onko hänellä vammaa...joten päätin päästää itseni piinasta ja antaa pullosta,vauva söi ja ah olin niin helpottunut. vauva vielä ensimmäinen niin olin tietysti epävarma myöskin.
monet imettävät äidit valittavat rintaraivareista,siitä kun vauva roikuu yöt ja päivät tissillä,onkohan sillä edes nälkä? vauva itkee vaikka juuri söin,olen niin väsynyt,en pääse minnekkään olen niiiiin kiinni vauvassa jne,koin sen pullosta ruokinna vain helpommaksi. ja lapsi ei ole sairastellut tms että en usko väitteeseen että pullolla ruokitut sairastelisivat enempi jne. enkä polta tupakkaa joten sekään ei ollut mitenkään himona ja vaikeutena.
ja minä en koe asiaa oleenkaan rasitteena. Vauvan ehdoilla mennään muutenkin ja mielestäni 6 kk on kuitenkin lyhyt aika ajatellen lapsen kasvua ja kehitystä täysi-ikäiseksi.
Oli ja on aivan ihanaa kun saa mennä ja tulla miten haluaa ja viipyä niin kauan kuin haluaa, ilman että pitää kytätä kellosta tai tunnustella tissejä että milloin pitäis kiirehtiä kotiin imettämään.
Seuraavan lapsen kohdalla suosittelen ehdottomasti sähköllä käyvää pumppua, jos imetys ei ota onnistuakseen. Sähköpumppu toimii hyvin!
pumppasi alkuun mutta käsipumppumme oli niin onneton ettei siitä lopulta tullut mitään.
joten mikä oli sun motiivi kirjoittaa tänne? Haluatko provosoida keskustelua, jossa (taas kerran) lähdetään käymään periaatteellista keskustelua äidinmaidon paremmuudesta tms?
Jos sun vauva on vielä pieni, ja imetyksen epäonnistuminen oli sulle pettymys, sä et ole vielä käsitellyt sitä. On ihan normaalia, että kun imetys ei mennyt kuten oli toivonut, niin yhdessä vaiheessa koko imetystä haluaa vähätellä - varsinkin kun elämä ei sitten siihen kaatunutkaan. Anna ajan kulua ja mieti niitä seuraavan lapsen syöttämisiä sitten kun olet taas raskaana. Siihen asti tsemppiä pikkuisen kanssa?