Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä ihastukset usein molemminpuolisilta?
22.08.2023 |
Jos mulla on joku sopimaton salaihastuminen esim. koulukaveriin, kollegaan tai naapuriin niin koen usein, että meidän välillä on jotain jännitettä ja että tunteen on oltava molemminpuolinen. Järjellä ajateltuna kuitenkin on epätodennäköistä että näin olisi. Silti tunnetasolla en aidosti suostu uskomaan, että kuvittelen, koska intuitio tai muu sellainen sanoo jotain olevan meneillään. Ahdistaa että jos oikeasti vain kuvittelen. Siinä tapauksessa olen oikeasti aika harhainen ihminen. Herää kysymys että mikä kaikki muu elämässäni on harhaa. Asiaa ehkä helpottais jos näihin voisi jotenkin saada selvyyden, mutta en voi puolituntemattomalta ihmiseltä alkaa kyselemään että tunteeko hän vetoa tms minua kohtaa. Eikä näillä ihastuksilla siis oikeasti ole väliä sinänsä, eikä niiden ole tarkoitus johtaa mihinkään. Häiritsee lähinnä tuo että miksi mulla on usein olo että se toinen tuntee jotain myös vaikka en voi sitä oikeasti tietää?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu. Ajattelin aina aikoinani olevani se ainoa ihastunut. Siksipä jätin sikseen.
miks ajattelit aina olevas iainoa ihastunut? Enhän itsekään varsinaisesti ole saanut mitään vihiä että nämä mun salaihastukseni olisivat musta kiinnostuneita. Ovat olleet vaan perus mukavia ja kohteliaita, niinkuin varmaan muillekin ihmisille. Silti koen jotain kiusallista sähköä tai vetoa ilmassa ja luulen että he ovat kokeneet jotain samaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm itse olen imarreltu, jos huomaan/arvelen toisen olevan ihastunut. Ehkäpä jotenkin myös lietson tätä tunnetta.
En kyllä yleensä ihastu jos ei tule toiselta ensin jotain signaaleja.
Uskon että sen vaistoaa, juuri tuon ettei ole näkyviä merkkejä ihastuksesta mutta vaistoaa että toinen on kiinnostunut. Samoin kun vaistoaa jos joku ei pidä itsestä.
Minun on joskus vaikea uskoa, ettei tunteet ole molemminpuolisia silloinkin kun minulle on jo sanottu. Järjellä siis uskon enkä minä ketään ahdistele. Mutta tunnepuolella huomaan helposti edelleen toivovani typeryyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon miettinyt tota samaa :D Mutta sitten järjellä ajatellut että ei toinen voi nyt sattumalta olla myös kiinnostunut. Siis varsinkaan kun en oo antanut minkäänlaista vinkkiä sille toiselle osapuolelle. Toi tuntuu myös hassulta ajatukselta, ihankuin nostaisi itsensä jalustalle kun kuvittelee että se toinen olisi kiinnostunut :D Mutta ei kaikkien kanssa tietenkään tuu tota fiilistä.
Ihan kuin minä. Musta näkee kaikki tunteet ja sitten tunnen itseni niin noloksi, kun ajattelen, että se toinen aattelee, että mitä toi äm mä oikein kuvittelee. Onhan se niin, ettei tällaiseen voi kukaan ihastua. Sitten yritän kääntää sen niin päin, että yritän vaan olla ystävällisiä enkä minäkään tee mitään elettä siihen suuntaan, että olisin ihastunut. Salaa sitten olen onnellinen, kun näen ihastukseni jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon että sen vaistoaa, juuri tuon ettei ole näkyviä merkkejä ihastuksesta mutta vaistoaa että toinen on kiinnostunut. Samoin kun vaistoaa jos joku ei pidä itsestä.
Ei helvetissä, tuo voi todella olla pelkkää toiveajattelua. Monesti huomaan jos joku on minusta kiinnostunut vaikkei sanoisi ja mielessäni toivon ettei vaan tule tunnustamaan ja kysymään treffeille. Valitettavan usein tulevat ja se on pakit sitten.
Olipa niin tai näin, niin loppujen lopuksi ne ihastukset ovat aikaa turhaa vellomista. Ne eivät johda mihinkään eikä niiden pidäkään johtaa mihinkään, koska olen jo parisuhteessa. Lisäksi koskaan ei myönnetä mitään ääneen, eikä pitäisikään myöntää, samasta syystä kuin tuo edellinen. Ne ihastukset tulevat ja menevät ja taas on kohta joku uusi ihastus. Mitä järkeä?
Ei tunnu. Ajattelin aina aikoinani olevani se ainoa ihastunut. Siksipä jätin sikseen.