3 lasta pienin ikäeroin - kokemuksia?

meinaatko dumbata nuo "isot" sitten päiväkotiin kun vauva valvotta tai et saa nukuttua tai et jaksa touhuta niiden kanssa. Jos näin on en suosittele. Lapset vaativat paljon aikaa, huomiota ja syliä myös vauvavaiheen jälkeenkin, Heillä on oikeus vanhempiin jotka iloitsevat heistä ja haluavat olla yhdessä heidän kanssaan. Lapsi ei ole mikää paketti tai projekti eikä vanhemmuutta voi "suorittaa" eikä ulkoistaa.

kuten täällä tapana on.

Jos ihan varmasti haluatte sen kolmannen niin tehkää heti, muuten se jää tekemättä kyllä.

Juu, rankkaa on, kolmevuotias poika ja alle kaksivuotiaat kaksostytöt täällä, mutta kasvavat kuin kolmoset yhtä matkaa ja ottavat kaikki mehut irti vanhemmista. Rankkaa ja vähäunista, paljon on huutoa ja mustelmia ( kaikkia ei ehdi pelastaa kaatumisilta ja putoamisilta).

esikoinen oli 1v 1kk 3p kun sisarus syntyi.



Vuoden ikäinen ei vielä kävellyt, oli vaipat ja maitopullokin välillä. Kun esikoinen oli 4v 1kk 5p

ja toinen lapsi 3v 2p syntyi kolmas lapsi. Neljässä vuodessa kolme lasta. Teillä tulee olemaan tiheämpään syntyneet jos saatte suunnitelmanne mukaisesti.



Ainakin lapsillamme on ollut omasta takaa seuraa. Vanhin alkoi huolehtia omaehtoisisesti pikkusisaruksista, oli oikein hoivaaja nukkejensa rinnalla.



Kun esikoinen oli 7v syntyi neljäs lapsi, sillä aiempien kanssa oli mennyt oikein hyvin, jaksoin ja halusin ison perheen.



Kaksi lasta on syntynyt vielä lisää, mutta neljäs lapsi oli jo 6½-vuotias kun "uusi sarja" alkoi. Sanon usein ettei mikään harmita niin kuin se että lapset kasvavat.



On ollut ihanaa seurata heidän kasvuaan ja kehitystään, kuinka ihania leikkejä he saavat keskenään aikaan ja tiedän kuka minulle käy kaupassa ja apteekissa kun mieheni kanssa vanhenemme.



Oikein hyvää alkavaa vuotta ja tulevaa mahdollista odotusaikaa.

Ja kyllä on raskasta ollut, etenkin kuopuksen vauvavuosi. Nyt jos voisin valita uudelleen niin tekisin 2+2 sarjoissa. Nyt haluan vielä neljännen mutta siitä ikäerosta täytyy tulla isompi, muuten en jaksa.

kahden ensimmäisen ikäero 1v 6kk ja kolmas syntyi, kun esikoinen oli 3 vuotta ja 3 kuukautta. On ollut sekä rankkaa että ihanaa. Rankkaa on valvominen ja kuitenkin kaikki ovat pieniä. Ihanaa on nähdä, miten lapset kasvavat yhteen ja leikkivät ja nahistelevat keskenään. Ovat kuitenkin selvästi älyttömän tärkeitä toisilleen. Neuvoksi sanoisin, että jos sinulla on mahdollisuus hoitaa heitä kotona, tee se. Ja jos olet valmis todella antautumaan heidän hoitamiselleen ja laittamaan oman elämän "katkolle" vähäksi aikaan niin ratkaisu on oikea. Itselläni on omaa aikaa pari lenkkiä viikossa ja kerran viikossa kauppareissu sekä satunnaisesti käyn kaupungilla pari-kolme tuntia kerrallaan. Se riittää, koska tiedän, että tämä on väliaikaista. Ja kaikki on toiminut niin hyvin, että neljäns syntyy, kun esikoinen on 5,5 vuotta.



Tärkeää on mielestäni, että vanhemmat ymmärtävät, että he ovat päättäneet hankkia lapset eikä vanhempien lapsien tarvitse "pakkokasvaa" nopeasti, että vanhemmilla olisi helpompaa vaan vanhempien on annettava kaikkien lasten olla pieniä niin kauan kuin he ovat.

vanhin 3, keskimmäinen 2 ja nuorin kohta 9kk.



vanhimman ja keskimmäisen 1v2kk ja päivät päälle. Keskimmäisen ja nuorimman 1v4kk ja noin viikko.



Välillä on rankkaa mutta on myös se ihanakin aika tietysti.



Että suosittelen kyllä.

Sitten helpotti nopeasti. Kolmas oli todella vaivaton. Ehdottomasti tekisimme samoin uudestaan, vauvavaiva minimoiden.



3 lasta 3,5 vuodessa (ja yksi km:kin ehti väliin)

neljä alle kouluikäistä ja seuraa on heille toisistaan valtavasti!

Kokemus ei ole siis kovin rohkaisema, ja jättäisin sen kolmanne nyt tekemättä.

kolme lasta kolmen ja puolen vuoden sisään, nyt nuorin jo ekaluokkalainen ja päivääkään en ole katunut. Olin kotona kaikkien kanssa siihen saakka kun nuorin täytti kolme ja oli kyllä mukavaa aikaa. Minusta oli ja on edelleen helppoa kun lapset melko saman ikäisiä, niin on nuo kiinnostuksen kohteetkin lapsilla melko samat. Ja seuraa noista on ollut toisilleen pienestä asti. Että suosittelen. Sen verran kuitenkin verotti kolmen pienen kanssa oleminen, että vauvakuumetta ei kolmannen jälkeen ole enää tullut ;)

ovat nyt 13,5 12 ja 10,5 vuotiaat. pari ekavuotta oli rankkaa aina välillä ei onneksi koko aikaa. En ole koskaan katunut pieniä ikäeroja, lapsilla on aina ollut paljon iloa toisistaan. Meillä on myös ekaluokkalainen ja 2-vuotias. Ja kyllä tästä pienimmästä ehtii nauttia ihan tosisella tavalla, ja helppoahan se on kun on isompia sisaruksia jotka mielellä vahtivat pikkuveljeä esim. kauppareissun ajan. Mielestäni sisarukset ovat parasta mitä lapsilleen voi antaa.

ja tämä kuopus syntyi kun kolmas oli 3 vuotta. Minusta oli kyllä rankempaa noiden kolmen ekan kanssa, kun olivat kaikki niin pieniä samaan aikaan (toisen ja kolmannen ikäero ei ole kuin 1v 2kk). Tietysti ovat rakkaita toisilleen ja leikkivät paljon, mutta riitelevät myös. Kuopus on sen sijaan kaikkien lemmikki (nyt 2 vuotta). Isommat oikeesti jo auttaa hoidossa ja tykkäävät leikkiä hänen kanssaan, joten esim arki-iltaisin saa hyvin välillä keskittyä esim ruoanlaittoon tai laskujen maksuun kun isommat leikittää kuopusta. Ja hänen kanssaan ei oikeestaan riitele kukaan. Tietysti häntä yhtä lailla kasvatetaan ja säännöt on samat, mutta sellainen tuuppiminen ja töninen on hänen kohdallaan & kanssaan jäänyt kokonaan tapahtumatta. Eli meille ainakin tämä "iltatähti" on ollut loistavalla ikäerolla ja nyt olen sitä mieltä, että ehkä kolmen ensimmäisen lapsen kohdalla olisi voinut isompikin ikäero olla, niin paljon helpompaa tämä elämä on nykyään ollut! Tosin, meidän neuvolan täti naurahti, kun totesin hänelle kuinka helppo lapsi tämä neljäs on ollut että "niin ne kaikki sanoo että neljäs on tosi helppo. Ja viides vielä helpompi jne." eli ehkä sitä sietokynnys kasvaa kun lapsien lukumäärä lisääntyy :-)