Miksi nykyajan äidit ovat niin avuttomia ja aina valittamassa kuinka on rankkaa?

Olen yh eikä minulla ole tukiverkostoa. Lapsia ei ole kastettu siis ei ole kummeja, ei isovanhempia tai muitakaan sukulaisia. Aika moni ystävistä on lapsettomia tai eronneita. Heillä on vähän erilainen elämä kuin minulla.

http://www.kela.fi/in/internet/julkaisu.nsf/WWWPubAll/HH301001125034?op…



ja lapsilisien ostovoima oli PALJON nykyistä suurempi!

Nyt suorastaan pitää valittaa. Mulle ei äitiys ole koskaan ollut mitenkään tolkuttoman vaikeaa tai raskasta. Mulla on olleet helpot ja terveet vauvat, imetys on sujunut, ei ole ollut kohtuutonta valvomista, mies on osallistunut jne. jne.



Mä puolestani en tajua, miten joillekuille kaikki vaan on niin kamalan vaikeaa että joka paikassa pitää pyrkiä rikkomaan ns. äitimyytti.

minä olen ainakin väsynyt siihen että koskaan ei ole yhteiskunnan tai toisten äitien taholta riittävän hyvä vanhempi. aina on jotain valittamista jollakin. Äitiyteen ja lasten hyvään, täydelliseen! elämään kiinnitetään niin valtavasti nykyään huomiota.

Vaatteet pestiin käsin. Vesi haettiin kaivosta tai joesta jne ja autojakaan ei ollut, hevosilla mentiin. Ja ei ollut vauvan vaatteita, ei kertakäyttövaippoja, ei korvikemaitoa. Miettikääs millasta ollut silloin!

Ruoasta pulaa. Jauhoja ja voitaki sai vain harvoin. Maidon eteen piti paskaa luoda. Ja heiniä tehdä lehmälle.

Ja me kehdataan valittaa kun tiskikoneet ja pyykkikoneet laulaa, ruokaa on kaupat pullollaan. On sähköt ja vehkeet ja vempaimet. Autot joilla ajellaan. Ja lapsille leluja vaikka kuinka. On lasten puistot, on huvipuistot, on karamelliä, on jäätelöä, on hedelmiä jos vaikka mitä!

Ei kaikki olleet tuolloin edes tomaattia maistaneet! Ja me kehdataan valittaa :D

Niin se elämä muuttuu. Ja äidit.

Minun isoäitini oli syntynyt 1915 ja kyllä hän ainakin vanhana moneen kertaan valitti miten raskasta elämä oli silloin kun hänen lapsensa olivat pieniä (40-luvulla).

vain äitejä? Niin joo, eiväthän isät olleet vanhempia 80-luvullakaan. Ja miehiähän ei tunnetusti arvostella mistään eikä missään aikakaudessa.

Mä luin yhden vanhan keittokirjan esipuheen, jossa oltiin kovasti huolissaan siitä, että 40-luvun äidit ei enää kasvata teurasta sikoja itse, vaan että liha haetaan lihakaupasta. Epäiltiin että koko kokkaustaito unohtuu noilta laiskoilta nykyäideiltä, jotka vain kipaisevat kauppaan ostamaan mitä tarvitsevat. Eivät osanneet enää tuon ajan naiset kaltata ja hyödyntää teurasjätteitä ja siansaparoita kekseliäästi koko perheen onneksi. Sillä turmion tiellä ollaan edelleen. ;)



Joten äitien parjaus näyttää olevan yhtä ikiaikaista kuin nuorten parjaus, kumpaakin ryhmää yhteiskunta yrittää jotenkin jatkuvasti kontrolloida.:)

Juu, ja ei ole tiskikonetta, tukiverkostoa, autoa, enkä harrasta eineksiä... Suurin syy aineelliseen "puutteeseen" on tulojen niukkuus. Tämä nyt vaan on yks elämänvaihe muiden joukossa ja ehkä joskus on taloudellisesti väljempää. Saahan sitä joskus valittaakin, ei se mua haittaa. Sitä paitsi jokaisen ihmisen elämään mahtuu myös paljon sellaisia voimia vieviä asioita, joita ulkopuoliset ei näe... Miksi naiset aina tuomitsee toisiaan?!

sitten. Mun äiti meinas takapuolelleen lentää, kun kuuli lapsilisien nykytason. Ihmetteli, miten jo musta (synt. -75) sai suunnilleen samat. Lisäksi lapsivähennys verotuksessa on poistettu 90-luvun alussa.



Ja kyllä 80-luvulla kutakuinkin oli samat apuvälineet jo kuin nykyään. Elämä oli muuten stressittömämpää ja elintaso hyvä. Monet sanovat suoraan, että 80-luku oli kulta-aikaa juuri siitä syystä, ettei elintaso niin paljoa ole noussut ja silloin oli töitä, varmuutta töiden jatkuvuudesta ja jatkuva nousukausi.

minun mummo oli syntynyt 1918, ja sai lapsensa sota-aikana. loppuikänsä kyllä jaksoi kertoa niistä kamalista ajoista, ja myös siitä, miten kamalaa oli hänen nuoruutensa kun äiti kuoli ja hän joutui huolehtimaan nuoremmista sisaruksista. hänelle jäi näitä sisaruksia kohtaan koko elämän kestänyt kauna ja katkeruus. mummo kertoi myös avioliiton hankaluuksista, kun sodasta tullut mies oli muuttunut vieraaksi ja alkoi juoda. ja monista muista asioista. toisaalta hän ymmärsi myös miten rankkaa mulla oli kun vauva valvotti, eikä ollut ketään auttamassa. hänellä oli aina paljon sukulaisia ympärillä vaikka joutuikin paljon töitä tekemään niin kotona kuin työpaikalla. vanhana mummo osasi nauttia yksinäisyydestä ja joutenolosta, toivottavasti minäkin osaan.

Mun on tähän pakko todeta, että oma lapsuuteni 80-luvulla oli materiaalisesti hyvin turvattu. Pikkuisena asuin arvostetulla alueella tilavassa rivitalossa, jossa oli iso piha ja mm. uima-allas. Kun katselin vastaavan hintaa nyt, niin joutuisimme ottamaan mieheni kanssa ainakin 25 vuoden laina-ajan, jos edes pienipalkkaisina pätkätyöläisinä sellaista lainaa saisimme. Lapuuden kodeissamme on aina ollut auto. Meillä ei nykyään ole.



Siitä vanhempani ostivat omakotitalon. En pysty millään kuvittelemaan, että ikinä pystyisimme ostamaan vastaavan talon ja tontin mieheni kanssa.



Lapsuuteni oli huoleton ja turvallinen. En edes tiennyt, mitä työttömyys on. Oma 5-vuotiaani kyselee koko ajan tarkkaan, miten voi ostaa ruokaa, jos ei ole työtä ja miten voi löytää töitä, jos ei ole töitä.



Ja vaikka vanhempani ovat olleet ihan tosi hyviä vanhempina, niin olihan se huoletonta. Olin 1-vuotiaasta asti kesäisin viikkokausia isovanhempien hoiteissa ja vanhempani matkustivat.



Voin vain kuvitella, miten ragoitaisiin, jos nyt jättäisin vuoden ikäisen isovanhmmille kahdeksi viikoksi saadakseni mieheni kanssa laatuaikaa.



Äidilleni ja anopilleni on aina kauhea huvituksen aihe, että selitämme, mitä ruokaa vauvalle voi missäkin vaiheessa antaa. Meille on kuulemma annettu kaikkea eikä mitään suolatonta ruokaa ole erikseen alettu vääntämään, jos talossa on vauva.



Muistan myös lapsuudestani tunteen, minkälaista oli leikkiä lumessa märillä rukkasilla ja polvet ja peppu lumesta märkänä. Ok, ei ollut gore texejä. Mutta luulen myös, että noissa pukeutumisasioissa vanhempani ovat ottaneet aika rennosti. Oma lapseni ei ole ikinä löytynyt pihalta läpimärkänä ja kylmänä. muutenkin hössötämme koko ajan, onko kaikki varusteet tasan oikeita säähän ja sosiaalisiin tilanteisiin nähden.



Mulla on epämääräinen muistikuva, että välillä naapurin ällö setä kävi nukuttamassa minut ja veljeni, kun vanhemmillani oli menoa. Voisitteko kuvitella nykyään, että jostain naapurista vedettäisiin puolituttu setä lukemaan lapsille iltasatu, kun vanhemmilla on menoa!!! En kehtaa kysyä äidiltä, että kuinka kauan nukuimme yksin kotona veljeni kanssa vai hengailiko se setä meillä, kunnes äiti ja isä tulivat kotiin.



Joskus tappelimme verissä päin veljeni kanssa autossa. Kamalat huudot tuli vanhemmilta. Nyt kun mietin, niin oliko ihan OK, että kaksi aivan pientä lasta jätetään yksin autoon kun isä tai äiti hoitelee jossain asioita. En ikuna jättäisi pieniä lapsiani yksin autoon ja lähtisi vaikka pankkiin (no, harvoin siellä netin takia tulee käytyäkään). Tätä listausta voisi jatkaa aivan loputtomiin.

Vanhemmat töissä 40 tuntia viikossa, minä hoidossa mummolla. Astiat pestiin käsin. Käytössä kertakäyttövaipat + kestovaipat. Vauvanruokaa sai valmista, mummo teki loput. Hissi oli. Pyykinpesukone oli. Kaksi autoakin löytyi.

äidit ei huolehtineet lapsistaan vaan sisarukset hoiti toisiaan. nykyajan äideillä on PALJON rankempaa. tehdään 10 h päivää, lapset on hoidossa jopa 11 h päiviä, ei ole aikaa nähdä sukulaisia, saati siivota tai tehdä ruokaa. olen aivan loppu. lähden töihin ennen seitsemää, tulen kuuden aikaan kotiin, iltapala, pesulle ja nukkumaan, lapsia en näe viikolla. viikonloput siivoan. ei tän rankempaa ole ollut kellään entisajan äidillä.

Niin vaan meidätkin jätettiin vauvasta asti tupaan nukkumaan, kun äiti kävi navetalla. Ei taas tulisi kuuloonkaan, että lapset olisivat ilman valvontaa pari tuntia sisällä, vaan kyllä ne lapset pakataan mukaan, kun kipaistaan postilaatikolla. Ei tosiaan ole niin huoletonta tuo suhtautuminen lastenhoitoon.



Ja meillä oli pienenä vanha auto, missä ei ollut takapenkillä edes turvavöitä. Eli sinne sullouduttiin vaan ja äiti hyppäsi ratin taakse, ja siitä suhautettiin kauppaan. Nyt kun lähdetään, niin lapsille on turvaistuimet, ja toppavaatteiset lapset kun saa sullottua istuimeen, niin vyöt eivät yletäkään kiinni, kun pakkasilla on lisätty villapukua alle. Hiki siinä tulee ennen kuin lasten turvavyö on survottuna kiinni. Olisipa kevyttä vain raottaa takapenkkiä, ja lapset sujahtaisi sinne.



No tietenkin tuo turvavöiden käyttö on turvallisuuskysymys, enkä siitä ole kateellinen äidilleni, ettei meillä ollut turvavyötä. Mutta tuollaisista pienistä pusailuista pitkin päivää joka päivä syntyy se, mikä tekee äitiydestä toisella tavalla haasteellista 80-lukuun verrattuna. Elämä on jotenkin mutkikasta ja sokkeloista nykyisin.

-80-luvulla oli jo 8 tuntinen työpäivä (oli itseasiassa jo paljon, paljon aiemmin), kertakäyttövaippoja on ollut jo -70- luvulla, samoin valmisruokia, myös vauvoille. Usko tai älä, kaupat myivät valmiita lastenvaatteita siinä missä nytkin. Ja KYLLÄ kerrostaloissa on ollut hissejä siinä missä nykypäivänäkin. Ei silloin saanut rakentaa 6- kerroksista taloa ilman hissiä, raja oli muistaakseni 4 kerrosta.



Ja kyllä äitiys oli silloin jo rankkaa, todella rankkaa. Nykyään perheet ovat vielä enemmän hajallaan kuin silloin, työ ja tekijät liikkuu, yhteiskuntarakenne murenee ja tukiverkot hajoaa.

mutta esimerkiksi minunkin lähipiiristäni löytyy 80-luvun äitejä, jotka tekivät mahdollisimman paljon itse eli ruoat ja vaatteet lapselle, kestovaipat käytössä (moni ompeli nekin itse), ei ulkopuolista hoitoapua vaikka olisi ollut yh yms.

Kyllä silloin äidit olivat ahkerampia, nykyajan äideiltä menee monta tuntia päivässä pelkästään netinkäyttöön.

Hissejä kyllä oli vähemmän, jopa 6-kerroksisia taloja oli ilman hissejä. Näitä on sitten myöhemmin remontoitu hissillisiksi.

-80-luvulla oli jo 8 tuntinen työpäivä (oli itseasiassa jo paljon, paljon aiemmin), kertakäyttövaippoja on ollut jo -70- luvulla, samoin valmisruokia, myös vauvoille. Usko tai älä, kaupat myivät valmiita lastenvaatteita siinä missä nytkin. Ja KYLLÄ kerrostaloissa on ollut hissejä siinä missä nykypäivänäkin. Ei silloin saanut rakentaa 6- kerroksista taloa ilman hissiä, raja oli muistaakseni 4 kerrosta.

Ja kyllä äitiys oli silloin jo rankkaa, todella rankkaa. Nykyään perheet ovat vielä enemmän hajallaan kuin silloin, työ ja tekijät liikkuu, yhteiskuntarakenne murenee ja tukiverkot hajoaa.

mutta esimerkiksi minunkin lähipiiristäni löytyy 80-luvun äitejä, jotka tekivät mahdollisimman paljon itse eli ruoat ja vaatteet lapselle, kestovaipat käytössä (moni ompeli nekin itse), ei ulkopuolista hoitoapua vaikka olisi ollut yh yms.

Minäkin olen tehnyt kestovaipat ihan itse ja olen 2000-luvun äiti.

Mielenkiintoista pohdintaa tässä ketjussa! Itse olen samaa mieltä että lapsia sai ennen hoitaa vähän huolettomammin. Eikä äitien tarvinnut välttämättä olla niin monessa eri roolissa, nykyään ei riitä että on 'vain äiti'. Lisäksi pitää olla hieno koulutus, hoikka, harrastaa jotain yms.

kaveripiiriä seurattuani, voisin todeta, että totta helvetissä äidit on tänä päivänä kovilla, kun avioerot on ihan äärettömän yleisiä. Heti kun tulee rankkaa, ja sitähän lapsiperheille tulee ennen pitkää, lähtee äijät lätkimään. Onneksi itsellä vielä ehjä perhe, toistaiseksi...