Miksi nykyajan äidit ovat niin avuttomia ja aina valittamassa kuinka on rankkaa?

KYLLÄ olen uupunut.

Juu: rahanarvo...

Vuokra makso joskus vanhemmillani kuulemma 50 markkaa. Mutta ei ne paljoa myöskään tienannu!



Tämä talo makso edellisille omistajille 40 tuhatta markkaa. Me ostettiin 160 tuhannella eurolla.

Ei se kerro silti mitään siitä että ennen olisi päässyt yhtään helpommalla.



Kannattaa opiskella tota raha-asiaa ennenkö lähtee jotain laukomaan.



Minusta hyvinvoinnin paranemisen huomaa vaikka lahjoissa: ennen ei saanut lahjoja, nyt kaikki kersat saa 20 lahjaa per nuppi.

Samaten kodissa: jos samassa taloudessa ei asu 3 sukupolvea yksiössä tai kaksiossa jos on millä maksaa -niin onhan se PARANNUS!

Ihan yleinen köyhyysmittari laskee montako huonetta on taloutta kohti; huom. WC lasketaan huoneeksi. Nykysin kun joka kersa tarttee oman huoneensakin!

1980-luvulla parikymmentä lahjaa jouluisin

80-luvulla kuin nykyäänkin. Ei tässä välissä ole asumisen suhteen tapahtunut asumisessa sellaisia ratkaisevia muutoksia, jotka selittäisivät nykyuupumisen. Kaikki kodinkoneet on ollut silloinkin, ja monella jo paljon aikaisemminkin. Jos nykyään nyt on mikroaaltouunit keittiössä, niin niitä ei 80-luvulla vielä paljon ollut, tai silloin ne just tuli markkinoille.



Sen sijaan työelämä on nykyään paljon tiukempaa. Itse oon maatalousalalla, ja kyllä tällä alalla on melkoinen yksimielisyys siitä, että tiukoille joutuu nykyviljelijät. Kun 80-luvulla lehmiä oli navetassa parikymmentä, niin nyt vastaava tavallinen karjakoko on 80 lehmää. Sama peltojen kanssa. Pinta-alat on melko tarkkaan kaksinkertaistuneet 80-luvulta. Ja samaan aikaan tuotteista saatu hinta on laskenut murto-osaan aiemmasta. Että kyllä työtä on tehtävä kovasti, jotta elää, ja huoli pärjäämisestä on keskimäärin kova.



Ja täällä maalla ainakin näkyy selkeästi se, että kun 80-luvulla vielä asuttiin niin, että saman katon alla oli useampi sukupolvi, niin isovanhemmista oli lapsenlikoiksi, jotta äiditkin pääsi tekemään jotain. Nyt asutaan kaikki erillään, ja vaikka oma rauha on jees, niin ei ole nykyään niin helppoa lähteä piipahtamaan navetalla katsomaan miten poikiminen edistyy, kun ensin pakkaat lapset ja vauvan mukaan, kun ei pieniä voi jättää keskenään tupaan vielä lyhyeksikään aikaa, kun ei ole ketään muuta katsomassa niiden perään, jos mies on ulkotöissä.



Ja lapsille pitäisi jotain sosiaalista elmääkin hommata. Mun lapsuudessa meitä kerholaisia oli siitä ihan samalta kylältä viisi. Äidit kuljetti meitä vuoroviikoin kerhoon, joten yhden äidin vuoro tuli kerran viidessä viikossa. Nykyään kerho on kahdesti viikossa, ja tällä puolella kaupunkia ei ole ketään toista kerholaista, joten yksin kuskaan kerholaisen joka viikko kahdesti. Kyllä olisi lomaa, jos kerhotkin hoituisi kerran viidessä viikossa kuskaamisilla.

Nyt sää voisit taas muistaa, että sen jälkeen kun liityttiin EU.hun niin ei ole ollut enää pieniä karjatiloja!



Ei asiat olisi muuttunu mihinkään muuten, mutta nykyään ei maatalouskaan ole enää sama -siitä pitää EU huolen.



Ei 80- luvulla ollut kyllä ihmisillä varaa hankkia niin paljon roinaa kuin nykysin. Jos teillä on voitu niin olette kuulunu johonkin varakkaisiin! :)

Tai sitten ne lahjat on vähän eri maasta kuin nykyään. Nykysin mammat voi ostaa KALLIITA leluja lapsille. Joskus hankittiin ehkä yksi kallis koko perheelle ja muuten karkkia/sukkia.



En ymmärtänyt tota sun juttua jostain kerhoista.

Eli samat kerhot, nykysin useammin mutta ei ole muuta kerholaista?? Miten se mihinkään liittyy???

Siihen että nykysin voidaan kerhojakin pitää useammin? Eli parannusta.

Sääli, ettei sulla ole kuljetusapua, mutta sitä nyt tuskin voi mistään syyttää -paitti ettei nykyään enää ihmiset niinkään lisäänny ja muuttaa pois kylistä.

mutta äiti kotona. Valmisruokia esim maksalaatikko, kalapuikot, vauvanruoat, kertavaippoja käytettiin.

vaatteet ostettiin. Pesukone pesi, mutta tahraisiakin saattoi ainakin akateemisissa piireissä käyttää, eikä niitä heitetty pois. Tiskikone pesi suurimman osan astioista. Kotipalvelusta saatiin aina kodinhoitaja/lastenhoitaja, kun äiti oli kipeänä tarvitsi lääkäriä ym.



Ai niin, vanhemmillani oli varaa myös kerran viikossa tapahtuvaan siivoukseen.





Nyt samassa ammatissa, missä isäni oli, en elätä samankokoista perhettä ja mahdollista toisen vanhemman kotivanhemmuutta.

EU:hun liittymisen myötä tää maatalouden rakennemuutos alkoi. Mutta ei kai niillä syillä mitään merkitystä ole, jos verrataan mikä äidin roolissa on muuttunut 80-luvulta.



Ja miten lahjat ja roinan ostaminen liittyy jaksamiseen, joka oli tän ketjun aloittajan aiheena?



Ja kerhojutussa pointti oli se, että maaseudulle todellakin on lapsia nykyään harvemmassa, ja tuossa kerhukuskauksissa se näkyy niin, että ne kuormittavat yhtä äitiä tässä tapauksessa kymmenkertaisesti 80-lukuun verrattuna.



Eli nuo mun mainitsemat jutut oli niitä syitä, miksi nykyäidit uupuvat. Olin siihen verrannut omaa elämääni siihen mitä se oli tällaisen keskivertotilan emäntänä ja äitinä 80-luvulla.



23

Mä olisin täydellisen tietämätön monesta asiasta ellei tätä palstaa olisi... Jos 80 -luvulla ei päässytkään nettiin valittamaan asioistaan.

pitäisi laittaa lastentekokielto ellei ole säännöllisiä ansiotuloja niin että pystyy elättämään itsensä ja lapsensa mahdollisimman vähillä yhteiskunnan tuilla.



Miksi niitä kakaroita annetaan tulla, jos on pelko ja huoli toimeentulosta jo etukäteen?



Sanotaan että lapsi tuo leivän tullessaan eli odotetaan että kyllä se kunta ja valtio maksaa tukia sun muita lapsiperheille.



Ja mitä lapsiperhe tuottaa yhteiskunnalle? Uuden todennäköisen työttömän/ikiopiskelijan/rikollisen/uuden lusmuilijan joka alkaa parikymppisenä uusavuttomana väsäämään lapsia maailmaan jottei tarvi mennä opiskelemaan tai työhön.



Lisäksi jätevuoren ja ympäristöhaittaa (kakarat parkuu ja toden totta kerrostaloissa rappukäytävässä haistaa jos siellä asuu lapsiperhe ihan niin kuin haistaa mamuperheenkin)



Sitten nämä umpeloäidit ja isit kuskaavat lasta lääkäripäivystykseen kun sillä kuume nousi ja nokkaki vuotaa. "Lääkettä, mitä lääkettä, pitääkö lapselle lääkettäkin antaa??"



Kakarat parkuvat kun eivät saa tahtoaan läpi ja isit ja äitykät katselevat vieressä ja "no no Veeti tai Milla tai...olepa nyt hiljaa ei saa huutaa.." ja lapsi parkuu ja hakkaa päätä lattiaan " ei noin saa tehdä....loukkaat vielä itsesi.." ja lapsi rääkyy kahta kauhiammin ja alkaa nakella leluja ympärinsä " no huuda sitten,äitille tulee nyt niin paha mieli kun sinä noin teet.."



Sitten tulee vanhempi täti, nappaa lapsen hartioista ylös, napauttaa lapsen ylös vähän ravauttaa takinkauluksesta ja sanoo että nyt loppu, SUU KIINNI. Ja kakara hiljenee ja katsoo suu auki.



Äiti suuttuu. " ei saa koskea minun lapseen, lasta ei saa noin käsitellä...." uhkailee rikosilmoituksella ja poliisilla jne jne jne



Eikö nykyajan vanhemmille saada tolkkua lasten hoitoon ja kasvatukseen??

Mun äiti sai lapsensa 80- luvulla ja on kyllä äiti vieläkin, vaikka lapset on jo aikuisia ja meillä on omia lapsia. Mutta eihän se äitiys mihinkään katoa.



Mutta siis, kyllä meillä oli 80- luvulla sekä astian- että pyykinpesukoneet, kertisvaipat ja varmaan myös purkkiruokaa. Äiti kyllä teki itse meille vaatteita, mutta ei se ollu mikään taloudellinen pakko.

Nyt samassa ammatissa, missä isäni oli, en elätä samankokoista perhettä ja mahdollista toisen vanhemman kotivanhemmuutta.

lapset huomioitiin verotuksessa.

Lapsiperheet saivat lapsivähennyksi, sitä enemmän mitä suurempi perhe heillä oli.

kun en oikeen tajua, että miten toi 28 liittyy tän ketjun aiheeseen. Minä ainakin käsitin aloituksen niin, että ihmeteltiin rankkuutta ja uupumusta. Niin nää rappukäytävän hajut on aika olemattoman ohuesti yhteydessä aiheeseen.

Kotona oli tietokonetta lukuunottamatta samat mukavuudet kuin meillä nyt.

Mutta kyllä minun vanhempani pääsivät _vanhemmuudesta_ paljon helpommalla kuin me nykyäidit:

Minä eskarilaisena saatoin 5-vuotiaan veljeni kerhoon, samoin tietty ekaluokkalaisena eskariin. Ja tietysti ekana koulupäivänä menin yksin kouluun. Olimme iltapäivät kahdestaan kotona, minun vastuullani oli huolehtia välipala molemmille. 10-vuotiaana olin jo viikonloput yksin kotona, vanhemmat aina mökillä. Teininä harrastin urheilua tosissani. Äiti saattoi joskus talvipakkasilla viedä harjoituksiin, muuten menin aina pyörällä 6 km. Kisoissa, koulun vanhempainilloissa, tms. vanhempani eivät koskaan olleet mukana. Ensimmäiset rintaliivit ja e-pillerit hommasin itse, kun huomasin, että aika on. Eli aika lailla itsekseni sain itseni kasvattaa.



Kuitenkin olin ihan tavallisen hyvin toimeentulevan akateemisen perheen lapsi.

mutta kyllä minäkin olen sitä mieltä, ettei nuo kasvattamisen vaatimukset olleet silloin niin kovia kuin nyt. Jo tuo, että harrastuksia "pitää" olla joka lapsella on ihan toista luokkaa kuin silloin. Ja tosiaan nyt kovasti puhutaan kuinka lapsille pitää tarjota kaikkia virikkeitä ja käyttää erilaisia kasvatusmetodeja, jotta lapsista kehittyy hyviä yksilöitä. Kyllä se on ollut paljon suoraviivaisempaa vielä 80-luvulla.

Palvelut ja rahalliset etuudet ihan toisella tasolla kuin nykyään. Ja kyllä silloin hissejä oli ihan siinä missä nykyäänkin ;)

Huoli taloudellisesta toimeentulosta oli 1980-luvulla paljon pienempi kuin nyt, ei silloin ollut tätä "pätkätyösukupolvea" ja massiivista työttömyyttä. Elämä on muutenkin paljon ahdistavampaa (henkisesti) nyt kuin silloin, naisilta vaaditaan enemmän kaikilla elämän alueilla jne...

Mediassa sitä vain hoetaan, ja naiset uskovat.

Kyllä nykyään on sentään mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä jne.

Turhaa narinaa naisilta, joita oma äiti passannut aikuiseksi asti.

nykyään kulttuuri sallii valittaa ääneen.



Nykyään on mahdollisuus valita ja se tuo mukanaan mahdollisuuden myös valittaa.



Miksi valittaa kestovaipoista kun ei ole olemassa mitään muutakaan vaihtoehtoa.

Nykykestovaipat ovat unelmahelppoja niihin muovipussinsuikaleisiin verrattuna ;)



Ei voi valittaa kun ei tiedä paremmasta.

Mutta minä ainakin olen ihan vain tavallinen heikko ihminen, johon niillä median toitotuksilla on jotain vaikutustakin. Elän vuorovaikutuksessa ympäröivään maailmaan, ja muiden tekemiset ja puhumiset vaikuttavat siihen miten näen itseni sijoittuneena tähän maailmaan.



Ja kun oikein kovasti toitotetaan noita kasvatuksen uusimpia tuulia, virikkeiden tarpeellisuutta, itsestä huolehtimisen tärkeyttä, sosiaalisten suhteiden ylläpitoa jne, niin en vain ole niin teräshermoinen, että pystyisin olemaan täysin piittaamatta uusimmista tutkimuksissta ja kokeneiden puheista. Siitä ne paineet sitten syntyvät.



Ja ihan yksinkertaisesti kasvatustiede on aivan eri tasolla nyt kuin 30 vuotta sitten.

todellisuudesta.



Ensinnäkin suuri osa naisista oli kotona. Työn luonne oli varsin erilainen aiemmin, ei ollut samanlaista kiirettä ja stressiä joka paikassa.



Lapset myöskin yleensä kasvoivat siinä sivussa, ei vanhemmuuteen vaadittu sellaista paneutumista kuin nykypäivänä.

ja ensimmäisiä kertiksiakin oli silloin.