Miksi ihmiset eivät tajua, etten erityisesti toivo poikaa kahden tytön jälkeen? :(

Miesten maailma on paljon reilumpaa ja perheen ainoaa naista pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Itse olen naisvaltaisesta perheestä ja kyllä isä aika tossun alle joutui kun äiti ja me sisarukset säksätimme jatkuvasti. Nyt kun elän miesvaltaisessa perheessä niin elämä on paljon reilumpaa ja suorempaa ja mies on todella mies, eikä mikään naisen pikkuapulainen. Testosteroni haisee ja homma luistaa. Ei mene aikaa turhan juonitteluihin ja juoruiluihin ja selän takana pahan puhumisiin, toisin kuin tyttölapsiperheissä. Poikien kaverisuhteetkin on paljon reilumpia.

Oikeasti, missä on teidän kunnioituksenne omaa sukupuoltanne kohtaan? Miksi arvostatte toista sukupuolta niin paljon enemmän kuin omaanne?

Lapsuudenperheesi kuulostaa kamalalta, mutta älä syytä siitä kaikkia maailman naisia. Ehkä te naiset olitte kovia tossuttamaan ja isänne oli alistujatyyppiä. Muista kuitenkin, ettei se noin mene kovin monessa perheessä.

t. naisvaltaisessa perheessä ja miesvaltaisessa työpaikassa elävä nainen

Itsekin kirjoitit, ettet erikoisesti toivo, mutta taidat kuitenkin pikkuisen toivoa. ;-)

Totta kai poika olisi kiva "vaihtelun vuoksi", mutta en silti erityisesti toivo poikaa. Kumpi tahansa on yhtä tervetullut, ja tätä tunnetta on vain korostanut vaikea raskaus, jossa on jouduttu pelkäämään koko vauvan menettämistä. Sukupuoli tulee tällaisessa tilanteessa ihan toisijaiseksi. Siksi ulkopuolisten poikahöösäys tuntuu pahalta.

ap

Vaikka itsekin olisin toivonut myös tyttöä, niin sukulaisten tyttöpuheet nostattavat minussa esiin oikean tiikeriemon, joka suojelee ja puolustaa poikiaan. En pysty suhtautumaan neutraalisti siihen, kun jatkuvasti rivien välistä lapsiani vähätellään.

pääasiassa toivotaan molempia sukupuolia, tai siis lähes kaikialla läntisissä maissa toivotaan että perheestä löytyisi molempia sukupuolia. Poikkeuksena tsekki, portugali sekä liettua missä tyttöjä toivotaan hiukan enemmän, Suomessa taas poikia.

Ja toivotaan kyllä sitä poikaakin vielä. Mies vähän harmitteli kun kolmas tyttö tuli mutta rakas se tyttökin on. Meillä ei ole vielä lapsiluku täynnä joten vielä on mahdollista saada se poikakin. Luulen että jos meillä olisi kolme poikaa niin toivoisin itse tyttöä.



Odotusaikana monet sanoivat että tulisiko nyt se poika ja sanoin aina että ei kun tyttö on tulossa...Poika olisi ollut sitten iloinen yllätys. Siskoni sai esikoisensa samaan aikaan kun meille tuli kolmas niin hän sai tietysti pojan. Lisäksi ystävillemme on syntynyt viime vuonna kaikille poikia. Jotenkin tuntuu että pojat menee vaan muille mutta meille ei sitä poikaa saada. Ollaan ihan normaaleja ihmisiä ja tietysti tajutaan että vaikka tehtäis vielä monta lasta niin voi käydä niin että tulee tyttöjä vaan. Jokainen varmasti ymmärtää että lasta rakastetaan ensisijaisesti lapsena eikä sukupuolensa tähden. Saa sitä poikaa silti toivoa!

muoti vaihtuu useammin kun neljä kertaa vuodessa ja vaatteet ovat tärkeämpiä kun vaatteen kantaja moni nainen haluaa tyttöjä puettavaksi.

Myös klassinen nuorten kirjasarja kauniista, näppäristä ja suloisista sisarista saa monet naiset haaveilemaan kotiinsa supattelevan ja sipsuttelevan tyttökatraan.

Odotan viimeisilläni toista lastamme, joka on todennäköisesti toinen tyttäremme. Olemme miehemme kanssa todella onnellisia ja oikeastaan toivommekin, että tulokas olisi todellakin myös tyttö. Haaveissamme saattaa olla vielä kolmas lapsi tulevaisuudessa joka puolestamme saisi olla myös tyttö. Tarkoitan siis, ettei sukupuolella ole väliä. Minua mietityttää jo valmiiksi, kuinka tulen menettämään hermoni noiden poika-kommenttien vuoksi jos näin tulee tapahtumaan. Ja olen miettinyt jopa ettei ruvettaisi kolmatta yrittämäänkään jos nyt tulee tyttö kun nuo ihmisten oletukset ottavat jo valmiiksi päähän niin kovasti.

Ainahan sitä urpoja maailmaan mahtuu, ja muiden asioihin puuttujia.

Meillä on kaksi tyttöä. Kolmas jos tulisi niin toivoisin hänenkin olevan tyttö.

Miehellä ei ole kuin veljiä ja serkutkin pelkkiä poikia. Joten se tyttö olisi enemmän kuin tervetullut sukuun. Meillä on 4 poikaa ja kamalastihan nuo tyttöä aina toivoi ja asiasta hössötti. Jotenkin oli kurja aina ilmottaa, että väärää sukupuolta tuli. Miehen veljilläkin vain poikia. Aina sama hössötys kun joku veljeksistä on saamassa vauvaa. Jos nyt olis tyttö. Onneksi kukaan ei tietääkseni ole enää lisää lapsia hankimassa ja sitä tyttöä ei tullut. Olisi siinä tyttö ollut erikois asemassa ja pojat jääneet hänen varjoon. Nyt isovanhemmat kohtelee kaikkia poikia tasapuolisesti.



Niin ja meillä ei ole neljää lasta sen vuoksi, että tyttöä oltaisiin yritetty. Neljä vaan hyvä määrä ja niin monta olsi, vaikka ekat olisi olleet tyttö ja poika.

tyttöä tästä kolmannesta kahden pojan jälkeen :) Ihmiset nyt vain olettavat aina muuta...

Miehellä ei ole kuin veljiä ja serkutkin pelkkiä poikia. Joten se tyttö olisi enemmän kuin tervetullut sukuun. Meillä on 4 poikaa ja kamalastihan nuo tyttöä aina toivoi ja asiasta hössötti. Jotenkin oli kurja aina ilmottaa, että väärää sukupuolta tuli. Miehen veljilläkin vain poikia. Aina sama hössötys kun joku veljeksistä on saamassa vauvaa. Jos nyt olis tyttö. Onneksi kukaan ei tietääkseni ole enää lisää lapsia hankimassa ja sitä tyttöä ei tullut. Olisi siinä tyttö ollut erikois asemassa ja pojat jääneet hänen varjoon. Nyt isovanhemmat kohtelee kaikkia poikia tasapuolisesti. Niin ja meillä ei ole neljää lasta sen vuoksi, että tyttöä oltaisiin yritetty. Neljä vaan hyvä määrä ja niin monta olsi, vaikka ekat olisi olleet tyttö ja poika.

Esim. toisen lapsen jälkeen tai varsinkin kolmannen jne. aletaan jo ihmetellä, että koko maapallonko haluatte täyttää jne. Kahden pojan jälkeen mullekin olisi ollut kolmas veljessarjaan ihan kiva yllätys, mutta niin oli tyttökin. Kun tuli tyttö, kaikki odottivat, että siihen se lapsiluku nyt jää "kun on tyttökin tehty" ja niin edelleen.

Meille syntyi juuri kolmas poika. Joo, myönnän, että vähän enemmän toivoimme tyttöä, mutta silti ensisijaisesti LASTA, sukupuolesta viis.



Koko raskausajan sain kuulla arveluja vauvan sukupuolesta, tyyliin "no, jos te nyt saisitte sen tytön" ja "eiköhän se nyt mahda olla tyttö". Aivan kuin toinen poikamme olisi jotenkin "ylimääräinen" (toivoimme muuten aikoinaan toista poikaa, vaikka silloinkin jo osa läheisistä toivoi tyttöä) No, kolmas poika tuli ja tiedän, että osa läheisistä, varsinkin omat vanhempani, ovat pettyneitä lapsemme sukupuoleen. Meille taas asialla ei ole mitään väliä: olemme aivan hullaantuneita ihanaan vauvaamme, joka nyt sattuu olemaan poika. Harmittaa vaan se, että koko raskausajan joutui kuuntelemaan sitä "toivottavasti se on tyttö" -puhetta. Nyt sitä sitten väkisinkin miettii, onko poikamme joidenkin mielestä jotenkin huonompi tai väärää sukupuolta...

Ap:llä kun ei ole kun vain tyttöjä.

Mikähän sekopää tähän ketjuun ilmestyi? :)

kyselyt, onko se nyt poika tai pikemminkin kumpa se olisi poika, sanoin suoraan, tyttöä toivon enemmän.



No poika se oli, olin vähän pettynyt. Olen ehkä vieläkin poika nyt 7kk. En ole kenellekkään kertonut pettymyksen tunteestani

ja erityisesti minun äitini tuntuu kaipaavan poikia lisää. Veljeni esikoinen on poika, ja hänen synnyttyään äiti oli hirveän tyytyväinen, kun kuulemma miehelle on niin tärkeää saada poika. Myöhemmin veljeni sai tyttöjä, enkä kyllä osaa villeimmässä mielikuvituksessanikaan ajatella heidän olevan veljelle vähemmän tärkeitä kuin esikoispoika. :)



Kerran äitini sanoi minulle todella kummallisesti ja loukkaavasti. En vieläkään tajua, miksi. Hän halaili tätä pojanpoikaansa ja sanoi, että onpa mukavaa kun on tämä poika, kun muuten on vain tyttöjä. Tytön äitinä vähän kiehahti ja totesin vain, että eivät he ole mitään "vain tyttöjä". Siihen äiti töksäytti, että "tulihan se reaktio sieltä"! Siis mikä helvetin reaktio? Oliko hän tarkoituksella yrittänyt provosoida minusta tai muista lapsistaan irti jotain reaktiota siihen, että poikia on suvussa "liian vähän"? Olikohan äitiä suututtanut se, että kaikille muille kuin hänelle kelpasivat myös tytöt?

kyselyt, onko se nyt poika tai pikemminkin kumpa se olisi poika, sanoin suoraan, tyttöä toivon enemmän. No poika se oli, olin vähän pettynyt. Olen ehkä vieläkin poika nyt 7kk. En ole kenellekkään kertonut pettymyksen tunteestani

Toki kumpi vain on tervetullut, mutta itseänikin vähän hämmentää tämä toive. Mutta enpä sitä viitsi juuri huudella, kun kaikkien normien mukaan minun pitäisi toivoa poikaa...

Me jopa toivottiin kolmatta tyttöä. Poika tosin tuli ja on todella rakas, mutta yhtä rakas olisi varmasti ollut tyttökin.



Ei tosiaan tehty kolmatta lasta saadaksemme poika ja mua ärsytti sellaiset kommentit ja luulot.