Miksi ihmiset eivät tajua, etten erityisesti toivo poikaa kahden tytön jälkeen? :(

luolamiehet tai tunneköyhät pitävät sukupuolella väliä, tai pojan saamista tärkeänä. Mekin kuulimme poikajuttuja, kun saimme kolmannen tyttäremme(12 vuotta ikäeroa toisiksi nuorimpaan). En voinut muuta sanoa, kuin että jaahas noille puheille.



Ihminen, joka ei voi rakastaa lastaan sukupuolesta riippumatta, tai pitää tärkeämpänä, ei ole isän tai äidin tittelin arvoinen. Piste.

kyllä se kolmas nyt sitten varmasti on poika, että viimein "onnistaa". Ikään kuin ne aikaisemmat kaksi olisivat jotenkin epäonnistuneempia tai huonompia kun ovat tyttöjä. En tajua tällaista asennetta. Eihän me eletä enää missään agraariyhteiskunnassa, jossa tarvitaan voimia sianpitelyyn tai maankääntämiseen. Erityisen outoa, että naiset väheksyvät omaa sukupuoltaan.

niin kieltämättä käy mielessä, että olisikohan tuo isä poikaa toivonut.

mutta eihän sukupuolella ole nykyaikana oikeasti mitään väliä.



Meilläkin tuolla yläkerrassa isä ja tytöt pelaavat paraikaa pelikonsolilla ja sitä ennen rakensivat legoilla. Vanhakantaisten mielestä tällaisia asioita ei kai voi tyttöjen kanssa edes harrastaa, ja siksi pitäisi olla se poika. :)



Ai niin, ja minä laitoin aamulla pojan kanssa pyykit koneeseen ja veimme puhtaat kaappeihin. :)

niin kieltämättä käy mielessä, että olisikohan tuo isä poikaa toivonut.

sai sen silti

niin kieltämättä käy mielessä, että olisikohan tuo isä poikaa toivonut.

niin kieltämättä käy mielessä, että olisikohan tuo isä poikaa toivonut.

voi livahdella kaikenlaista, niin fiksuna pidät mölyt mahassasi. Luultavasti nimittäin tuo isä rakastaa tyttöjään yli kaiken ja on heistä paljon onnellisempi kuin uskotkaan.

ja eihän sitä tiedä jos toivonutkin tyttöjä. Kunhan vain tulee mieleeni kun näkee.

Meillä on kolme poikaa ja kolmatta odottaessani moni näytti kuvittelevan, että tyttöä oli lähdetty "tekemään". Ei oltu, olin alkumetreiltä asti varma, että poika oli tälläkin kertaa tulossa. Ja hyvä niin.

mutta jos itse on onnellinen ja tyytyväinen, neljä on sopiva lapsiluku. Ja mitä se muille kuuluu??? Onhan vapaaehtoinen lapsettomuuskin kunkin oma valinta, miksi siis monilapsisen perheen pitäisi selitellä valintaansa? Tai se, että lapsia on vain yksi...



Meillä on lapsiluku täynnä, kolmen tytön ja yhden pojan jälkeen. Olisin ollut yhtä tyytyväinen yhteen tyttäreen tai poikaan, neljään poikaan tai tyttäreen. Kaikki lapsemme ovat yhtä rakkaita, eikä päämääränä koskaan ollut saada muuta kuin lapsi/lapsia.

ja meillä on 2 tyttöä. Salaa säälin noita naapurien äitejä, kun eivät tyttöä saaneet ja olen äärimmäisen kiitollinen omasta onnestani.

Mutta ehkä ne naapurin miehet sitten säälivät mun miestä.

Mulla on kaks poikaa ja toivoinkin toisen odotuksen aikana poikaa. Poika kun tuli, niin ei ehditty kotona olla kun pari tuntia, kun jo oltiin kyselemässä milloin "tehdään" tyttö. Hitto miten silloin ärsytti. Ihan kuin tää toinen lapsi olis ollu jotenkin viallinen poikana.



Ja kun olen seurannut kaveripiirini sisarussuhteita, niin näyttäis siltä, että samaa sukupuolta olevat sisarukset pitävät aikuisinakin yhteyttä enemmän kuin eri sukupuolta olevat. Esim mieheni siskot pitävät kyllä kovasti yhteyttä, mut mieheni "joutuu" soittelemaan useimmiten heille.

olisit ajatellut meidän iskästä, hän kun on liikenteellä KOLMEN tytön kanssa. Hänellä on myös aikuinen tytär aiemmasta liitosta...



Varmasti jokainen mies toivoo saavansa myös pojan, mutta on myös tyytyväinen syntyneisiin lapsiinsa, olivat nämä sitten kumpia tahansa. Meillä mies on nyt saanut myös sen pojan, eikä kyllä loppujen lopuksi ole ollut sen ihmeemmin innoissaan tästä(kään). Ehkä toiseksi nuorimmainen on se rakkain, olihan hän se, kenen synnytykseen hän vihdoin uskaltautui mukaan...

että toivoin vain poikaa. Esikoinen on tyttö, olin suuresti pettynyt kun hän ei ollut poika. Vaihdoin miestä välissä ja keskimmäinen lapsi myös on tyttö. Edelleen olin pettynyt.

Olin menossa sterilisaatioon, mutta olinkin raskaana ja onnekseni kolmas on poika.



Itse ihan rehellisesti toivoin alusta saakka itselleni poikaa ja sen onnen sain kokea kahden tyttären jälkeen.

5 tytärtä. Miehelläni on yksi veli. Meillä on kaksi tytärtä ja kolmas lapsi syntyy noin 2 kuukauden päästä, jonka sukupuolesta ei ole varmuutta. Mieheni sanoi naimisiin mennessämme haluavansa kolme tytärtä. Itse olen aina ajatellut että 2 tytärtä ja poika. Tosin nyt huomaan hieman salaa toivovani kolmatta tytärtä....Poika olisi vaihtelua ja varmasti olisi yhtä rakas. Yritän siis sanoa sitä, että mulle on oikeastaan aivan sama kumpi tulee, kunhan terve lapsi saadaan! Sitten on lapsilukumme täynnä!

ja meillä on 2 tyttöä. Salaa säälin noita naapurien äitejä, kun eivät tyttöä saaneet ja olen äärimmäisen kiitollinen omasta onnestani. Mutta ehkä ne naapurin miehet sitten säälivät mun miestä.

Minä voisin ehkä sääliä vanhempia, jos lapsista tulisi pedofiileja tai kouluammuskelijoita. Mutta että pitäisi sääliä jotakuta siksi, että hänellä on vain tyttöjä tai poikia...?

Eikä sillä ole väliä. Mies sanoo, että kolmannen tytön kanssa pääsisi helpommalla, mutta toisaalta vaihtelun vuoksi voisi tulla poika. Minäkin ajattelen että vaihtelun vuoksi voisi tulla poika, mutta toisaalta olisi hienoa saada upea tyttökatras.

Olis ehkä jotenkin ikävää myös jo vanhempien tyttärien vuoksi saada poika perheeseen, jos sukulaisten kommentit on tuollaisia. Sehän vaikuttaisi niin, että tyttäret kuulisivat, etteivät he ole olleet toivottuja vaan se "vihdoin" perheeseen/sukuun saatu poika. Yäks.

että pojat olsivat jotenkin järjestään sellaisia kuin muutaman kaveriperheemme pojat - sellaisia kamalia riiviöitä jotka hädintuskin edes kolmevuotiaana osaavat puhua ja kykenevät lähinnä aivottomaan koheltamiseen.



Nyt kun meillä on myös ihana herkkä ujo poikamme, koko vouhotus sukupuoliasian ympäriltä alkaa tuntua tosi tyhmältä.



Köpelösti käy niiden jotka kuvittelevat lapsen sukuelimien perusteella tietävänsä minkälainen lapsi heillä on.

Köpelösti käy niiden jotka kuvittelevat lapsen sukuelimien perusteella tietävänsä minkälainen lapsi heillä on.

Muutaman tyttölapsen äidin kommentit ovat meidän lähipiirissä myös olleet aikamoisia, kun kuulivat aikoinaan minun odottavan poikaa (esikoista). Ja vielä pojan synnyttyä saattoivat todeta, että onneksi omat toiveet kahdesta tyttärestä toteutuivat. Käsittämätöntä! Tällaisille vanhemmille toivoisin useamman lapsen ja eri sukupuolta, jotta voisivat muuttaa omia ennakkokäsityksiään.

Erikseen on sitten nuo äidit&tyttäret ja isät&pojat -jutut. Itse olen siskoskatraasta se isän tyttö eli äiti-tytärsuhde ei ole tavanomaista ihmeempi, siksikään se oma tytär ei ole minulle "tavoite" tai toive, vaan lapsi on tärkein.

Ja kolmen tytön perheessä (siis minä ja siskoni) kuopus on saanut vielä aikuisenakin kuulla joiltain idiooteilta kuinka varmasti vanhempasi toivoivat sinusta poikaa. Aivan käsittämätöntä!