Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset eivät tajua, etten erityisesti toivo poikaa kahden tytön jälkeen? :(
26.12.2009 |
Meillä on siis kaksi tyttöä ja kolmas lapsi tulossa. Ihmisillä on lähtökohtaisesti se oletus, että yritämme poikaa tai toivomme poikaa.
Erityisesti lähisukulaisten suhtautuminen ärsyttää. Suvussa on selvästi enemmän tyttölapsia ja nyt mummot, tädit ja enot ovat ihan poikatäpinöissään. Ei jää epäselväksi, että kaikki odottavat meille "viimeinkin" sitä poikaa.
Minulla on ollut raskaudessa ongelmia, keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen uhkaa sairaslomineen ja vuodelepoineen. Nyt kun niistä on päästy ja raskaus on hyvillä viikoilla, olen vilpittömästi onnellinen tulevasta LAPSESTA. Sukupuolella ei ole väliä.
Tuntuu jotenkin pahalta tämä ulkopuolisten hössötys vauvan sukupuolesta. Melkein rupean sen keskellä toivomaan nimenomaan tyttöä, jotta ei tarvitsisi vauva synnyttyä kuunnella sitä "onpa kiva kun tuli poika, varmaan sitä toivoittekin" jne. Saisivatpahan sukulaisetkin opetuksen. Heille kun tyttö ei tunnu tässä tilanteessa olevan minkään arvoinen. :(
Kommentit (88)
Hä? Ei ainakaan täällä perähikiällä Pohjois-Pohjanmaalla tuollaisia asenteita ole! Toisaalta täällä on akat aina olleet tekeviä ja itsenäisiä.
Ei se siltikään ole niin että tyttöä arvostettaisiin yhtä paljon. Vanhat asenteet näkyy yhä edelleen. Yhden tytön äitinä olen kuullut miljuuuuuuuna kertaa miten pitäisi vielä se poika tehdä koska "pitää olla suvunjatkaja".
Tytöt menestyvät paremmin koulussa, huolehtivat enemmän vanhemmistaan, vähemmän käytöshäiriötä, vkäivaltaisuutta jne. Tyttö on nykyisin toivotumpi kuin poika.
Perinteinen ajatusmalli on ollut se, että nainen on epäonnistunut jos ei tee miehelleen poikalasta ja suvulle jatkajaa. Se on yhäkin riittävä syy eroon monissa kulttuureissa. Vanhat asenteet istuu tiukassa myös länsimaissa. Siitä varmaan johtuu tyttöjen äitien ärhäkkä asenne, hyökkäys on paras puolustus. Alemmuudentunnetta on vaikea välttää, kun etenkin vanhemmat ihmiset sanoo suoraan että kyllä teidän pitäisi se poika saada ja nuoremmat ja fiksummat ei sano ääneen mutta moni ajattelee mielessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä mies pojan kanssa touhuaa, mutta edelleen sanoo, ettei aina edes "muista" pojan olemassa oloa. Me oltiin kuitenkin aika pitkään yksilapsinen perhe. Lisäksi imetän edelleen, poika nukkuu yönsä mun vieressä... liekö tuo ihme, kun poika on edelleen niin kiinni minussa, jos isä kokee pojan vieraaksi? Eiköhän nuo ehdi lähentyä, kunhan poika irtaantuu äidin tisseistä.
Ja kyllä mies pojan kanssa touhuaa, mutta edelleen sanoo, ettei aina edes "muista" pojan olemassa oloa. Me oltiin kuitenkin aika pitkään yksilapsinen perhe. Lisäksi imetän edelleen, poika nukkuu yönsä mun vieressä... liekö tuo ihme, kun poika on edelleen niin kiinni minussa, jos isä kokee pojan vieraaksi? Eiköhän nuo ehdi lähentyä, kunhan poika irtaantuu äidin tisseistä.
Ja kyllä mies pojan kanssa touhuaa, mutta edelleen sanoo, ettei aina edes "muista" pojan olemassa oloa. Me oltiin kuitenkin aika pitkään yksilapsinen perhe. Lisäksi imetän edelleen, poika nukkuu yönsä mun vieressä... liekö tuo ihme, kun poika on edelleen niin kiinni minussa, jos isä kokee pojan vieraaksi? Eiköhän nuo ehdi lähentyä, kunhan poika irtaantuu äidin tisseistä.
Silti mun mies ei missään vaiheessa ole ollut tollanen tollo poikaansa kohtaan. Kyllä kahdeksassa kuukaudessa pitäis jo jonkinlainen yhteys löytyä! Ton ikäinen jo konttaa ja isä ei huomaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksilön kanssa? Se että on sukupuolitoiveita on ihan luonnollista mutta kyllä niistä pitäisi päästä yli ja kohdella lapsia tasavertaisesti. Sääliksi käy poikaraukkaa :(
Myös kuopuksen raskausaikana jatkuvasti oli sitä "kyllä se nyt varmaan on poika", "poikaahan te tietysti toivotte" jne. kommentointia. Mä toivoin tyttöä, osaltaan siksi, että tämä kommentointi ärsytti mua. Osaltaan mua taas pelotti, etten osaisi olla äiti pojalle. Mies ei ole vielä tänäkään päivänä kertonut, että olisi toivonut erityisesti jompaa kumpaa. Kuopus on poika, 8kk, ja ihmiset usein arvelevat, että mieheni olisi nyt jotenkin erityisen innoissaan tästä pojasta. No ei ole, usein kotiin tullessaan toteaa tyttärelleen, että "vedähän haalari niskaas, lähdetään mäkeä laskemaan" tms., pojalleen ei sano edes hei. Mies itse on sanonut, että kokee pojan paljon vieraammaksi kuin mitä koki tytön aikoinaan.
Jos mä olisin saanut vain yhden lapsen ja olisin saanut vielä toivoa sukupuolen, niin se olis ollut poika. Nyt meillä on poika ja tyttö, moni on meille kateellinen.
Alue: Aihe vapaa
Meinasi tulla itku pienen pojan puolesta :(