Miksi ihmiset eivät tajua, etten erityisesti toivo poikaa kahden tytön jälkeen? :(

Omassa tuttavapiirissäni monessa perheessä lapset ovat saaneet äitinsä sukunimen. Isän sukunimi saa (ainakin tuossa sukuhaarassa) kuolla pois...

Ei se siltikään ole niin että tyttöä arvostettaisiin yhtä paljon. Vanhat asenteet näkyy yhä edelleen. Yhden tytön äitinä olen kuullut miljuuuuuuuna kertaa miten pitäisi vielä se poika tehdä koska "pitää olla suvunjatkaja".

Tytöt menestyvät paremmin koulussa, huolehtivat enemmän vanhemmistaan, vähemmän käytöshäiriötä, vkäivaltaisuutta jne. Tyttö on nykyisin toivotumpi kuin poika.

Perinteinen ajatusmalli on ollut se, että nainen on epäonnistunut jos ei tee miehelleen poikalasta ja suvulle jatkajaa. Se on yhäkin riittävä syy eroon monissa kulttuureissa. Vanhat asenteet istuu tiukassa myös länsimaissa. Siitä varmaan johtuu tyttöjen äitien ärhäkkä asenne, hyökkäys on paras puolustus. Alemmuudentunnetta on vaikea välttää, kun etenkin vanhemmat ihmiset sanoo suoraan että kyllä teidän pitäisi se poika saada ja nuoremmat ja fiksummat ei sano ääneen mutta moni ajattelee mielessään.

jos joku lasteni kuullen puhuu moista. En todellakaan halua esim. kuopuksen ajattelevan, että hän olisi jotenkin parempi ja toivotumpi, jos olisi toista sukupuolta. Jotkut ovat todellakin sellaisia älykääpiöitä, että pahoittelevat lasten kuullen tämän sukupuolta...

Mä luulen että ne jotka vetää herneen nenuun jostain kavereiden tai sukulaisten toiveista, on juuri niitä jotka oikeesti haluaisi sitä toistakin "mallia". Ne taas jotka vähät välittää muiden kommenteista, on niitä joille on ihan sama kumpi tulee.

pääasiassa toivotaan molempia sukupuolia, tai siis lähes kaikialla läntisissä maissa toivotaan että perheestä löytyisi molempia sukupuolia. Poikkeuksena tsekki, portugali sekä liettua missä tyttöjä toivotaan hiukan enemmän, Suomessa taas poikia.

vain veljeni voi jatkaa suvun nimeä (oli isänisäni ainoa poikapuolinen lapsenlapsi).

Sitten tuli uusi sukunimilaki ja jo tuolloin 10-vuotiaana päätin, että jos mulla lapsia joskus on niin aivan varmasti saavat minun nimeni.

Ja näin tosiaan on, perheessämme on 3 lasta nimelläni. Veljelläni puolestaan ei lapsia ole lainkaan.

Mun kuopus on 4-vuotias, ja todellakin hänen kuullen yhä kysellään sen toisen sukupuolen perään

Niinkun vauva sitä tajuis. jos joku lasteni kuullen puhuu moista. En todellakaan halua esim. kuopuksen ajattelevan, että hän olisi jotenkin parempi ja toivotumpi, jos olisi toista sukupuolta. Jotkut ovat todellakin sellaisia älykääpiöitä, että pahoittelevat lasten kuullen tämän sukupuolta...

Mä luulen että ne jotka vetää herneen nenuun jostain kavereiden tai sukulaisten toiveista, on juuri niitä jotka oikeesti haluaisi sitä toistakin "mallia". Ne taas jotka vähät välittää muiden kommenteista, on niitä joille on ihan sama kumpi tulee.

Ei pidä paikkaansa että tytöt olisivat toivotumpia pääasiassa toivotaan molempia sukupuolia, tai siis lähes kaikialla läntisissä maissa toivotaan että perheestä löytyisi molempia sukupuolia. Poikkeuksena tsekki, portugali sekä liettua missä tyttöjä toivotaan hiukan enemmän, Suomessa taas poikia.

Mun kuopus on 4-vuotias, ja todellakin hänen kuullen yhä kysellään sen toisen sukupuolen perään

Niinkun vauva sitä tajuis. jos joku lasteni kuullen puhuu moista. En todellakaan halua esim. kuopuksen ajattelevan, että hän olisi jotenkin parempi ja toivotumpi, jos olisi toista sukupuolta. Jotkut ovat todellakin sellaisia älykääpiöitä, että pahoittelevat lasten kuullen tämän sukupuolta...

Mä luulen että ne jotka vetää herneen nenuun jostain kavereiden tai sukulaisten toiveista, on juuri niitä jotka oikeesti haluaisi sitä toistakin "mallia". Ne taas jotka vähät välittää muiden kommenteista, on niitä joille on ihan sama kumpi tulee.

Tuskin sun lapses saa traumoja siitä jos joku toivoo sille veljeä tai siskoa.

http://www.demogr.mpg.de/cgi-bin/publications/paper.plx?l=en&t=&pubid=1…

http://www.demogr.mpg.de/papers/working/wp-2002-017.pdf



Siinä todettiin sama, eli molempia sukupuolia toivotaan perheeseen. Mutta jos ensimmäinen lapsi on tyttö niin perheeseen useammin hankitaan toinen lapsi, verrattuna niihin keiden ensimmäinen lapsi on poika

... meitä oli kolme lasta perheessä, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Isäni liikekumppani tuli ensimmäisen kerran kotiimme vierailulle, ja toi vain pojille tuliaisia, ja oli hyvin hämmästynyt, kun huomasi perheessä olevan tyttölapsenkin. Isäni kun oli kertonut vain kahdesta pojastaan. Minulta tuli silloin iso itku. Vielä vuosikymmenten jälkeenkään tuo tuska ei ole kadonnut...

Jostain syystä lähipiiriin on osunut useita perheitä (8 kappaletta), joissa kolme poikaa. Kaikki kuulemma haluavat vielä yrittää tyttöä ja ovat sillälailla ihan avoimesti "ystävällisesti kateellisia" minun tytöstäni.



Kaksi perhettä, joilla on pelkästään tyttöjä kuulemma ovat tyytyväisiä tyttöihinsä, eivätkä hanki kolmatta lasta.



Aika jyrkkä asennemuutos yhden sukupolven aikana, tosin otos on aika pieni, noin 10 perhettä... Vielä mieheni ikäluokassa poika oli toivotumpi, anoppikin myöntää sen. Nyt nuo samat anopit toivovat lähinnä tyttöjä lapsenlapsikseen... : O



Itsellä kaksi poikaa ja tyttö, joten kumpaakin sukupuolta löytyy. Miehen mielestä just nappiin näin. Minulle asia oli aika yksi ja sama, mutta onhan se kai kiva, kun on tyttöjä ja poikia.

Meillä on 2 tyttöä ja on vaikea päästä yli tästä pettymyksen tunteesta kun kuulin että tämä kolmaskin on tyttö. Pelkään että käy niinkuin tuolle edelliselle kirjoittajalle, mitä jos tämä pettymys ei helpota vauvan syntymän jälkeenkään?

niin kieltämättä käy mielessä, että olisikohan tuo isä poikaa toivonut.

sai sen silti

jää pipari saamatta jos niin sanoo

Meidän esikoinen on tyttö, toista odottaessani toivoin kovasti poikaa, se saatiin. Kai sitä kuvittelee että kaikki sitten haluaa samaa, tytön ja pojan.

Miesten maailma on paljon reilumpaa ja perheen ainoaa naista pidetään kuin kukkaa kämmenellä.

Itse olen naisvaltaisesta perheestä ja kyllä isä aika tossun alle joutui kun äiti ja me sisarukset säksätimme jatkuvasti.

Nyt kun elän miesvaltaisessa perheessä niin elämä on paljon reilumpaa ja suorempaa ja mies on todella mies, eikä mikään naisen pikkuapulainen. Testosteroni haisee ja homma luistaa. Ei mene aikaa turhan juonitteluihin ja juoruiluihin ja selän takana pahan puhumisiin, toisin kuin tyttölapsiperheissä. Poikien kaverisuhteetkin on paljon reilumpia.

naapurissa kolmilapsinen perhe ja kaikki tyttöjä. Käy minullakin mielessä että miltähän isästä tuntuu kun kaikki on naisia ympärillä. Samoin ajattelisin miltähän tuntuu äidistä jos kaikki lapset poikia.

miksi ihmiset eivät tajua lapsilukumme olevan täysi vaikka perheessä onkin 3 lasta samaa sukupuolta.



Jatkuvaa utelua aiommeko yrittää vielä tyttöä, koska teette vielä sen työtön jne. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että lapsiluku oli perheessämme "päätetty" (sikäli kun sitä voi itse päättää) jo ennen esikoisen syntymää eikä siihen vaikuta lasten sukupuolet?

Mua aina säälittää kyseisen kaltaiset isät =(

niin kieltämättä käy mielessä, että olisikohan tuo isä poikaa toivonut.

t. kolmen tytön isä, joka ylpeänä käy heidän kanssaan kaupassa

Mua aina säälittää kyseisen kaltaiset isät =(

niin kieltämättä käy mielessä, että olisikohan tuo isä poikaa toivonut.

t. kolmen tytön isä, joka ylpeänä käy heidän kanssaan kaupassa

t. se sama isä

Alan vain olemaan niiiiiiin kyllästynyt uteluun. Meillä 3 lasta samaa sukupuolta. Kuopus on nyt 3 ja olen saanut kuunnella näitä ulkopuolisten uteluita ja toiveita ja 4 vuotta (kuopuksen odotusaika ja sen jälkeinen aika siis).

Viimeksi pari viikkoa sitten työkaverini kysyi, että vieläkö yritätte tyttöä. Mitä tuollaiseen pitäisi vastata? Miksi jotkut kuvittelevat, että meidän lapsilukumme kuuluu heille? Onko meidän pojissa jotain vikaa vai miksi ihmeessä pitäisi yrittää vielä tyttöä? Kuvittelevatko tuollaisia kysyvät ihmiset, että meillä on 3 lasta koska emme ole saaneet tyttöä?

Ja mitä kun asia tuntuu olevan joillekin jo suunnilleen pakkomielle? Kun sama ihminen kysyy asiasta jatkuvasti, vaikka olet jo 1000000 kertaa vastannut, että lapsiluku on nyt tässä. Lisäksi asia ei kiinnosta vain sukulaisia ja ystäviä, vaan samaa utelua saa kuunnella työkavereista euvolantäteihin, tuttuihin kaupankassoihin jne.

Mä luulen että ne jotka vetää herneen nenuun jostain kavereiden tai sukulaisten toiveista, on juuri niitä jotka oikeesti haluaisi sitä toistakin "mallia". Ne taas jotka vähät välittää muiden kommenteista, on niitä joille on ihan sama kumpi tulee.

ja jo hänen raskausaikanaan oli sitä poikavouhotusta. Minä toivoin tyttöä, ja mies sanoi aina synnytyssaliin asti, että ihan sama, kumpi tulee. Salissa sitten, vähän ennen kuin aloin vauvaa ulos ponnistamaan, mies sanoi, että täytyy hänen myöntää, että toivoisi vauvan olevan tyttö, "kun kaikki niin vouhkaavat siitä että pitäisi olla poika". No, hän sai tyttönsä.



Myös kuopuksen raskausaikana jatkuvasti oli sitä "kyllä se nyt varmaan on poika", "poikaahan te tietysti toivotte" jne. kommentointia. Mä toivoin tyttöä, osaltaan siksi, että tämä kommentointi ärsytti mua. Osaltaan mua taas pelotti, etten osaisi olla äiti pojalle. Mies ei ole vielä tänäkään päivänä kertonut, että olisi toivonut erityisesti jompaa kumpaa. Kuopus on poika, 8kk, ja ihmiset usein arvelevat, että mieheni olisi nyt jotenkin erityisen innoissaan tästä pojasta. No ei ole, usein kotiin tullessaan toteaa tyttärelleen, että "vedähän haalari niskaas, lähdetään mäkeä laskemaan" tms., pojalleen ei sano edes hei. Mies itse on sanonut, että kokee pojan paljon vieraammaksi kuin mitä koki tytön aikoinaan.