Miten toimit kun uhmaikäinen vaatii tekemään kaiken itse

Itse kaipailisin myös vinkkejä kyseiseen. Meillä kanssa varsin voimakastahtoinen 2v.

Saatan kysyä, tuletko itse vai autatko. Jos lapsi vastaa tulen itse, niin ulkoot itse alas autosta. Jos halua apua niin sitten autetaan, eikä siinä auta vaikka mieli muuttuis ja tekiskin mieli tulla itse alas. Sitten ehkää huutaa hetken,mutta mitäs sitten, huutakoot.

Riisumiseen pätee sama. Huomioin tilanteet ENNAKOLTA, eli en automaattisesti ala riisua lasta, vaan odotan hetken miten tilanne olis paras hoitaa. Joskus onnistuu ja joskus ei.



Mutta tärkeintä on, ettei lähde siihen vedätykseen mukaan. Aikuinen on se joka päättää, piste.

Totta kai lapsen pitää saada tehdä asioita itse, kun kerran lapsella nyt on halu oppia uutta. Mutta siihen menee enemmän aikaa, joten lopeta hätäily. Jätä lapsi eteiseen riisumaan. Kun on aikana yrittänyt, niin se pyytää sulta apua, tai kysyt, että voisitko auttaa.



Jos et anna lapsen edes yrittää tehdä mitään itse, niin siinähän palvelet sitten sitä kolmekymppistäkin "lasta" vielä.

tulemme sisälle, kysyn "otatko itse vaatteet pois vai haluatko että äiti auttaa?! sitten pidetään kiinni vatauksesta (joka sekoin voi vaihtua moneen otteeseen). tämä on kuitenkin rauhanomaisin ratkaisu ja vaatii aikaa, aikaa ja aikaa..



toimin näin, koska poika on jo melko taitava pukeutumaan/riisuutumaan/käymään vessassa jne. ja haluan tukea hänen omatoimisuuttaan.

niin kannattaa sitten kovasti varoa, ettei tee tyhmiä päätöksiä.



Jos lapsi on jo nostettu istuimesta, eikä halua nostaa sitä takaisin ylös, niin voi vaikka sanoa, että tulet sitten ensi kerralla itse alas. Ja tietenkin pitää muistaa lopettaa se alas nostelu.



Ja kyllä sen lapsen voi antaa huutaakin, kyllä se ajallaan lopettaa. Mutta ei pidä turhaan huudattaa lasta.

tuollainen MINÄ ITTE heppuli. Yleensä kyllä kysytään, että haluatko tulla itse pois autosta tai haluatko itse riisua vai riisuuko äiti/isi/mummi sinut? Ja yleensä ei heti aleta auttamaan lasta, kun tullaan sisälle vaan katsotaan tarvitseeko lapsia apua (yleensä ei) ja jos näyttää siltä, ettei lapsi saa esim. hupparin vetoketjua auki, kysytään, että saako auttaa.



Toinen poika on puolestaan sellainen, että ei halua riisua itse (osaa kyllä, mutta aina pitäisi auttaa..) ym.



Ja 4v esikoisellakin tuntuu olevan oma uhmansa..

Meillä on se "minä itte" vaihe ja mielelläni annan tehdä itse. Lapsi pukee itse, voitelee leivän, pyhkii pyllyn ym. Meillä on ollut vain hyötyä tästä "minä itte" vaiheesta. Lapsesta on tullut TODELLA omatoiminen. Tyttö menee nukkumaankin itsekseen, ei tarvitse kuin huikata hyvät yöt :)

Vasta sitten tarjoan apua. Jos tulee kiukku, niin se tulee joka tapauksessa, ei sille mitään voi.



Minun taktiikkani on tarjota lapselle vaihtoehtoja ristiriitatilanteissa, jolloin itse ymmärtää järkevän päätöksen.



Jos lapsi esimerkiksi repii sisaruksensa kädestä lelua, sanon esimerkiksi; "No niin Jannica (nimi av-fiktiota) saat itse päättää. Joko valitset tuolta jonkun toisen lelun, koska siskon kädestä ei saa ottaa, tai sitten menet kokonaan toiseen huoneeseen leikkimään jotakin aivan muuta leikkiä. Mitä valitset?"

ja mäkin myös ennakoin, eli kysyn kumpaa haluaa, tulla/pukea/ottaa itte vai että mä autan/riisun/annan.



Se pitää sitten pitää eli en anna muuttaa, päätöstä.



Ja jos ehdin vaikka tilata hissin ja hän olisi halunnut itte!!!! niin sanon vaan, seuraavalla kerralla sitten on sun vuoro. Huutakoot, ei se siitä rikki mene.