Ystäväni vaimo suuttui kun ystäväni osti minulle korun. Onko se kirottu?

Ostetaan naispuolisille "kavereille" koruja, mutta ei omalle vaimolle. =)

Pidä ihmeessä ylpeänä koruasi, varsinkin kun olet ystäväsi ja tämän vaimon kanssa liikkeellä, ja muista kiitellä miestä vuolaasti ja kehua kuinka kaunis koru on.

Minulla on ihana ystävä jo lapsuudesta lähtien(miespuolinen) ja hän on on ostanut minulle usienkin ihania lahjoja. Hänen vaimonsa on kyllä asian ymmärtänyt. Mieheni on asiaan todennut, että kiva kun joku tuntee sun maun "paremmin". Tämän ystävän vaimo on mulle ainakin ihan kiva kaveri ja ihmettelenkin, että olisiko se jotenkin kummallista, jos lahjan antaja olisi nainen?

vaimo varmaan suuttui siitä että HÄN ei saa lahjoja mieheltään ja on kyllä suuttuessaan ihan oikeassa.... kyllä lentäisi oma mieskin pellolle ja kovaa jos lahjoisi muita muttei minua koskaan.

se säilyy vaikka miten kauan :D :D :D

Koru on kyllä oikein kiva ja pitäisin sitä mielelläni. Tarina ei ole kyllä mistään Porvoosta vaan ihan muualtapäin Suomea. Kauhean kahtiajakautuneita teidä kommentit on.

taidat itse olla omituinen. Onko tämä toinen muka sanonut kironneensa korun.

itselläni olisi tuollaisen jälkeen niin paha mieli pitää korua, että enpä taitaisi sitä käyttää. Antaisin korun varmaan sille ystäväni vaimolle ja sanoisin ystävälleni, että mikset alunperinkin antanut sitä vaimollesi!



Suoraan sanottuna, musta olis todella outoa saada joltain miespuoliselta "kaverilta", joka ei ole oma mieheni, koruja. Enkä usko että miehenikään hyvällä katsoisi.



t. nainen jonka mies ei osta koruja muille naispuolisille kuin minulle ja tyttärelleen, ehkä joskus äitienpäivänä saattaisi omalle äidilleen viedä... ei missään nimessä sen ikäiselle kaverilleen jonka kanssa voisi periaatteessa iän puolesta esim. seurustella.

mitä jos neuvoisit sitä "ystävääsi" huomioimaan vähän vaimoaankin. Olisit sillä lailla parempi ystävä.

- Onko sinun ja tämän "ystävän" välillä muutakin kuin pelkkää ystävyyttä? Ihastusta? Eroottissävyistä säpinää?



- Tiedät miten tällä "ystävälläsi" ja hänen vaimollaan menee noin muuten? Mielestäni olisi valvollisuutesi tukea, jos ei niin hyvin mene. Naisena osaisit antaa näkökantaa ystäväsi mahdollisiin parisuhdeongelmiin.



- Oletko salaa mielessäsi iloinen ja imarreltu siitä, että ystäväsi antoi korun sinulle, muttei vaimolleen? Tältä valitettavasti kovin vaikuttaa, kirjoituksesi sävystä päätellen. Et juurikaan ilmaissut myötätuntoa ystäväsi vaimoa kohtaan, vaikka se olisi ollut perusteltua...



- Oletko taikauskoinen? Harva nyky-Suomessa enää uskoo kiroamisiin. Ehkä vain saat tuosta aiheen hieman kerskaista asialla täällä? Voin tietysti olla väärässäkin, mutta siltä hieman näyttäisi. Ehkä sinulla on alitajuisia mustasukkaisuuden tunteita liittyen tähän ystävääsi? Noin yleensä, harvalle olisi tullut tuossa tilanteessa mieleen korun mahdollinen kiroutuminen, vaan olisi miettinyt asiaa vähän eri näkökannalta......

Minulla ei ole mitenkään paha mieli itse korusta, tiedän että se on hyvällä mielellä hyvän hyvyyttä minulle ostettu eikä sen antamisella ollut varmaan kellekään tarkoitus mitään pahaa aiheuttaa, vaikka sittemmin mies totesikin, että se vaimoa loukkasi, mutta sekään ei taatusti ollut mikään tarkoitus. Sitä en tiedä, että loukkasiko enemmänkin se, että lahja oli koru, ehkä joku muu olisi ollut neutraalimpi vai loukkasiko se, että mies ei ollut synttärilahjaa ostanut hälle. Luultavasti molempien yhdistelmä. Itse en tätä vaimoa tunne ollenkaan ja en ole ollut edes ystävä silloin kun vaimolla on ollut edelliset synttärit. Äitienpäivän aikoihin kyllä muistuttelin ystävääni, että kai muistaa vaimoaan, samoin vaimon nimipäivän aikoihin ja näin hän on tehnytkin.



Minun ja ystävän välillä on ystävyyttä ja juttelemme kaikesta taivaan ja maan välillä. Olemme kuitenkin vain ja ainoastaan ystäviä eikä sen kummempaa ole.



Tiedän miehen kertoman heidän parisuhteen laadusta ja sanotaan näin, että mielestäni ei ole mitään syytä epäillä, etteikö asian laatu olisi niin kuin mies kertoo eli kertoo kaikenmoisia juttuja sekä itsestään että vaimosta. Aina olen tukenut heitä parisuhteessa, jos jotain olen moista keksinyt. Minulle ystäväni hyvinvointi on tärkeää ja haluan tukea sitä ja mikä olisikaan parempaa hyvinvointia kuin hyvä parisuhde?



En kirjoittanut tätä kerskailumielessä, ehkä kirous on väärä sana mitä mietin, mutta vaikka sydämestäni tiedän, että ystäväni osti korun hyvässä tarkoituksessa, niin kun tiedän sen loukanneen hänen vaimoaan, niin tulipahan nyt tämmöinen ajatuskin mieleen. Vaimolle en ole mustasukkainen ja mitään pahaa en hänelle toivo.



Mistä näkökulmasta minun olisi pitänyt tätä lahjaa ajatella?



Se mikä minua oikeasti harmittaa, on se, että itse en uskaltanut miehelle ostaa mitään lahjaa, kun sain tietää, että miten vaimo oli tähän koruun suhtautunut. Mies olisi niin sanotusti ansainnut lahjan, mutta toisaalta jos lähettämäni lahja olisi aikaansaanut perhehelvetin, niin en viitsinyt kokeilla, että mikä on lahjan tuoman ilon ja surun loppusumma.

Tämä on kyllä jo toinen ikävä tapaus meidän ystävyydessä. Ei ole hirveän helppoa olla ystävä vastakkaista sukupuolta olevan ystävän kanssa, jos jomman kumman puoliso on mustasukkaista sorttia. Jotenkin tekisi mieli vaimolle todistaa, että minusta ei ole vaimolle mitään vaaraa, mutta sellaista todistusta ei voi varmaan mikään muu kuin aika antaa. Tunteet ne on jotka puhuu tämmöisissä tilanteissa eikä järki. Itselläni on monta miespuolista ystävää, mutta ongelmia vain oikeastaan tämän yhden kanssa. Muiden kanssa ongelmia ei ole, koska heillä ei joko ole vaimoa, tai vaimo ei ole noin mustasukkaista sorttia tai sitten mies ei todellakaan kerro vaimolleen meidän ystävyydestä.

Itse en tätä vaimoa tunne ollenkaan ja en ole ollut edes ystävä silloin kun vaimolla on ollut edelliset synttärit.

koska ei tunne sinua ja koska olette tunteneet vasta vähän aikaa. Tuosta tiedosta ettet ole vielä vuosi sitten ystävääsi tuntenut, paljastuu, että olette tuoreet ystävät. Kuka tahansa vaimo olisi mustasukkainen toiselle naiselle, jonka aviomies on tuntenut lyhyen aikaa (ei esim. lapsuudenystävä), ja joka on niin läheinen naispuolinen ystävä, että ostaa tälle korun, mutta ei osta kuitenkaan omalle vaimolleen, jonka pitäisi olla tärkein nainen hänen elämässään. Mielesätni ystävi vaimon suhtautumisessa ei ol emitään outoa, se pitäisi jokaisen normaalilla elämänkokemuksella varustetun ihmisen tajuta.

Voisikohan jo lopettaa toisten yksityiselämän vatvomisen.

Sikamaista ostaa lahjoja muille naisille ja jättää oma vaimo ilman. Vaimo saa selkeän viestin että sinä et ole elämäni ykkösenä tärkeysjärjestyksessä.



Sinulle ei kuulu ystäväsi parisuhderiidat, mutta itse en kehtaisi ottaa vastaan korua toiselta mieheltä jos se aiheuttaa hänelle ongelmia.



Korua ei voi kirota. Ei mitään voi.

Miehen ei tule ostaa toisen vaimolle (naiselle) koruja, eikä naisen ottaa niitä vastaan, sillä samalla viimeistään syntyy usein tunnetason suhde lahjan antajan ja saajan välille ja koru muistuttaa sitten jatkuvasti lahjan antajasta ja samalla se luo helposti saajan puolisolle ikäviä mustasukkaisuuden tunteita, eli tämä korun antaja tulee parisuhteen väliin. Usein naiset eivät tunnista, että lahjan antanella miehellä on paljon enemmän mielessä kuin pelkkä ystävyys ja joku päivä homma karahtaa kiville.