Talon rakentaminen alkaa - AHDISTAA!!!

Pitäisikö katsoa peliin?

Siis paniikkia ennen kuin jotain suurta ja mullistavaa tapahtuu. Luin viestini ja kyllähän se aika järkyttävää luettavaa on...

ap

Mutta tuohan vois olla vaan paniikkia siitä isosta urakasta mikä on edessä.

Oletko ennen panikoinut noin, kun on ollut isoja sitoutumisia elämässä (häät, lapset jne.)?

mulle tuli esim. synnytyksen jälkeinen masennus...



Olen vissiin panikoivaa sorttia : (

että nyt joko voitat tunteesi tai sitten lopettatte sen rakentamisen alkuunsa. Väittäisin että eka vaihtoehto voi olla helpompi.

Tässä vaiheessa rakennushankeen torpedoiminen voi nostaa miehessäsi melkoisen vihan....

nyt on elämäsi tilaisuus joko ryhdistäytyä ja päättää jaksaa reippaana läpi helvetin tai sitten lopettaa kaikki nyt! Sitä tämä elämä on, päätöksentekoa ja siinä sinnittelemistä!

Mä olen aloittanut ekan lapsen äitiyslomalla rakentamisen! Eikä ollu paketti vaan 200 neliöö kivitaloa. Olin raksalla joka pvä 6-23.00. Kunnes vauva syntyi. Ja sen jälkeen 19-23. (mies hoiti tai mummi)



Helvettiähän se oli, mutta kun tota tahtoa on siunaantunut runsaasti niin valmista tuli.

Joten mieti vielä! Tää on sun elämäsi!!! Me rakennetaan varmasti vielä joskus uudestaan!

Vaivaa ja aikaahan se ottaa, mutta ei siinä minusta ollut mitään helvettiä.



Ehkä se pitkä sitoutuminen tekee siitä nykyisin monelle helvettiä... sitoutuminen ei ole IN nykyään.



Itse sanoin rakentamisaikaan että juuri muusta ei tarvitse luopua kuin television katsomisesta niin talo tulee tehtyä. Suomalaiset katsoo keskimäärin yli kolme tuntia /naama televisioo. Tämän panoksen kun molemmat antaa talon rakentamisen eteen sekä ulkopuolista työvoimaa kaveriks niin valmista tulee...

kevein mielin puhut rakentamisesta? (Meillä ei edes ollut televisiota koska ei katsota!) Avotakasta löydät kohta meidän talon....ei ole mikään "junttikastellivajatalodesign". Siksi oli rankka veto. Omat rahat kyseessä! Ei pankin eikä vanhempien.

ellei sun tunteesi heittelisi ja paniikki iskisi noin ison urakan alla. Jos se yhtään auttaa, niin yritä muistella niitä tunteita ja tunnelmia, jotka sai teidät haluamaan sitä omaa taloa. Niiden takia te nyt olette tuossa tilanteessa. Mulla ei ole rakentamisesta kokemusta (eikä tule!), mutta isoja ja pieniä mullistuksia on ollut ja aina on sydän läpättänyt. Lopputulos on useammin ollut hyvä kuin huono.

Eihän häntä television katsomisesta luopuminen hirvitä vaan ihan muut asiat

Tuo tunne oli tuttu ja voin kertoa, että se vaan pahenee.



Rakentaminen on jatkuvaa stressiä, epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita. Budjetti venyy ja paukkuu, rahat loppuu, urakoitsijat pettää jne.



Ei ole vielä helpottanut ainakaan meillä. Tosin talokaan ei kyllä ole vielä valmis...

paikan syrjäisyys ja sitoutuminen paikkakuntaan. Jos talon tekee kertakaikkiaan "väärään" paikkaan, se harmittaa pitkään ja rankasti eikä sitä asiaa pysty muuttamaan. Tiedän kun olen näin tehnyt. Nyt onneksi olen jo päässyt eroon koko talosta ja paikkakunnasta.

kevein mielin puhut rakentamisesta? (Meillä ei edes ollut televisiota koska ei katsota!) Avotakasta löydät kohta meidän talon....ei ole mikään "junttikastellivajatalodesign". Siksi oli rankka veto. Omat rahat kyseessä! Ei pankin eikä vanhempien.

Ihan oikeesti. Omin pikkukätösin, lapset pyöri mukana... ikään niillä oli silloin vajaa 2 ja 5. Toki ulkopuolisiakin oli tekemässä; sähköt, vesijohdot ja viemärit, uunit, ja tapetit. Muut tehtiinkin sitten itse. Putkimiehellekkin tehtiin vielä aputyöt.

Avotakassa ei oltu, paikallislehdessä kyllä monta kertaa...

Rahoituskin on omaa, ei tosin käteistä mutta pankin avustuksella... vanhemmat eikä mikään talkootuki ollut meillä käytettävissä

Pitäisi nyt jokaisen järkevän ihmisen tajuta että tuollainen stressaaminen ei auta sitä rakentamista mitenkään... vaikka tavoite olisikin Avotakan sivuille pääseminen. No me sitten katsotaan avotakasta kun te hymyilette siinä iloisesti... hymyn takana on sitten loppuun palaneet hermot.

Rakentaminen on asennekysymys. Siinä jos missä pitää paikansa että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ja kun on hyvin suunniteltu, pysyy ne kulutkin hanskassa..

eikä kompastua niihin pikkuongelmiin ja haasteisiin matkalla...



Ei ole vaivatonta viljaa.......

vaan sitoutumiskammossa mieheen, paikkakuntaa yms...

- Rakentaminen on jatkuvaa stressiä, epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita. Budjetti venyy ja paukkuu, rahat loppuu, -



Sittenhän rakentaminen ei ole sen kummempaa kuin yrittäjän elämä :D

Mieti 10 vuoden perspektiivillä. Ponnistatte se talon maailmaan, katsotte miltä siinä tuntuu asua. Jos homma ei toimi, myytte talon, rakennatte uuden jonnekin muualle. Ja jos osoittautuu ettei parisuhde ei toimi, kyllä siitä talosta eroon pääsee.

ja erilaisista näkökulmista. Olo ja mieli on keventynyt.



Luulen että mulla on viimehetkenpaniikki päällä. Rohkea rokan syö. Ei se auta kuin uskaltaa.

Mä sit ilmaannun tänne pahanilmanlintuna, mut oikeasti joskus kannattaa istahtaa alas ja ottaa aikalisä.



Jos panikoisit siitä, että mitä rakennusprojekti on, niin se olis ymmärrettävää, mutta jos tässä vaiheessa pelottaa jo noin moni asia, joka ei oikeastaan liity mitenkään tuon rakennusprojektin onnistumiseen, niin mielestäni kannattaisi ainakin istua alas ja miettiä, että mitä kustannuksia tulee, jos pelin viheltää poikki.



Ihania ovat nuo kommentit, että se on vain viime hetken hätäilyä. Mutta entä jos alkuperäistä oikeasti ahdistaa paikkakunta? Tai talon sijainti? (Itse ymmärrän täysin, mua ei lohduttais yhtään mikään ihana omakotitalo, jos sen sijainti olisi jossain syrjässä, kesällä se vielä varmaan menis, mut talvella tulisin hulluksi).



Ota alkuperäinen asia puheeksi miehesi kanssa rauhallisesti. Ottakaa parin päivän selvitystauko ja katsokaa, että mitä asialle voisi tehdä. Onko peruminen mahdollista nyt? Paljonko se maksaisi? Entä miten käy, jos parisuhteenne ei kestäkään rakentamista (tätä riskiä ei minusta saa väheksyä, jos jo nyt ahdistaa ja teillä on lapsia)? Miten valmiin tai jopa puolivalmiin omakotitalon saa myytyä? Minkälaisia fiiliksiä tulee, jos budjetti ylittyy 10 tai 20 tai jopa 30%?



Olen vakaasti sitä mieltä, että tunteet pitää käsitellä eikä lakaista maan alle. Muuten voi tulla sellainen fiilis, että hajotinko perheen rakennusprojektin takia tai asuinko 20 vuotta paikassa, jossa en tosiaankaan halunnut asua.

Kyllä mä kysyn, millasia rakentajia täällä on, budjetti venyy ym...mitäs jos sen budjetin tekisi niin että sitä on mahdollista noudattaa ja siinä pysyä?



Meillä talo on melkein valmis, oikeastaan kaikki tarvittava on jo ostettu joten tkapakkeja ei voi oikein enää tulla, ainakaan siinä mittakaavassa että budjetti on alitettu monella kymmenelä tuhannella.



Mulla on ollut monesti mielessä noi samat tunteet sijainnista ym. mutta ovat välillä heikenneet ja välillä tulevat takaisin. Ajattelen niitä kaikkia hyviä puolia ja nään sieluni silmin sen unelmien talon, johon pian pääsen muuttamaan. Rakennusprojektin aikana joutuu luopumaan monesta tavallisesta asiasta, mikä tekee siitä raskasta, mutta jos on täysillä mukana, sitä paremmin huomaa, miten projekti edistyy ja siitä tulee tosi hyvä mieli. meillä rakennettu kohta vuosi ja ihan alusta asti on itse tehty. ulkopuolisia ollut ihan pieniä hommia tekemässä, esim takka. Mutta ihan normaalia on että homman menee parikin vuotta. Tuntuu pitkältä ajalta, mutta loppujen lopuksi se ei ole paljoa. Nyt ap itsetutkiskelua tuntieden kanssa tai täyttä heittäytymistä. Juttele miehesi kanssa, mutta eihän parin vuoden rakennusprojeksti sido sinua loppujen lopuksi mihinkään eliniäksi...



Ja uskallusta sinulle tehdä se ratkaisu, päätös esim homman viheltämisestä poikki ei ole helppo, mutta se pitää tehdä, jos siltä tuntuu, muuten sitä harmittelet lopun ikäsi ehkä. Ja tiedän, että mies ei sinua ota todellakaan vakavissaan tässä asiassa, mutta pidä pintasi!