Jutellaanpa taas vaihteeksi

eikä ole omakohtaista kokemusta vammaisista.

huoh...

Kuinka monta aloitusta täällä on päivän tv-ohjelmista, Kanervan tekstiviesteistä, milloin kenenkin läskeistä päivän mittaan? Eiköhän yksi down aihe muutaman päivän välein mahdu mukaan.

noi downit mainittuna uudestaan, että pitäis vaan olla hiljaa, muuten se taas alkaa. Niinkuin kävikin.

Mutta kyllä se pelottaa että itse saisi vammaisen lapsen. En voisi abortoida jos alkuraskaudessa paljastuisi vammaisuus, mutta pelottaa se silti. Sikiöseulontoihin en osallistu just tuon takia että abortti on kuitenkin poissuljettu vaihtoehto.

Jumalan/ eivät usko häneen. Jeesus sanoi aikoinaan " kaikki mitä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisemmistä, sen te olette tehneet minulle" . Helppoahan se on ateistina, vailla synnintuntoa, tehdä vaikka mitä pahuuksia.

tai vietiin köyhientaloon kuolemaan. Että eipä se kohtalo ole aina ennenkään niin ruusuinen ollut.

Vammaisia on jopa pidetty navetassa piilossa. Eikä tuosta niin kamalan kauaakaan vielä ole. Nykyisin luulisi jo ihmisten osaavan suhtautua eritavalla vammaisuuteen.

siiveton:

Minä uskon, että ihmisten nuiva suhtautuminen kehitysvammaisuuteen johtuu siitä, että alitajuisesti kaikki tietävät miten pienestä on kiinni ettei itse ole kehitysvammainen.

Älytön ajatus. Try again.

Henk. koht. olen sitä mieltä, että syntyvät vammaiset pitää hoitaa ja hyvin, mutta en mitenkään jaksaisi yrittää pakottaa ihmisiä suhtautumaan neutraalisti saatika sitten iloisesti siihen että heille syntyy vammainen lapsi. Se nyt ei vaan tule koskaan onnistumaan.

No tässä on tietoa:



" Down-lapsilla esiintyy usein erilaisia terveysongelmia:



He ovat lyhyempiä ja heillä on pienempi päänympärys kuin muilla samanikäisillä.

Downin oireyhtymään liittyy taipumus liikapainoon, mikä johtuu mm. hitaasta aineenvaihdunnasta, ruokavaliosta, liikkumattomuudesta ja kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Näköongelmat kuten likitaittoisuus, kaukotaittoisuus, hajataittoisuus ja vuorotteleva sisäänkarsastus ovat tavallisia. Synnynnäistä kaihia esiintyy toisinaan ja iän myötä kaihi yleistyy, vaatien leikkauksen. Osittaisia mykiönsamentumia voi esiintyä 20.¿30. ikävuodesta lähtien.

Korvaongelmat kuten korvakäytävien ahtaus ja liimakorvataipumus ovat tavallisia. Konduktiivinen kuulovika on noin 60¿70 %:lla Down-lapsista.

Alzheimer-tyyppisiä mikroskooppisia muutoksia voidaan todeta aivoissa ennen 40 vuoden ikää, joskaan dementia harvoin alkaa näin varhain. Dementiaoireet ilmaantuvat lievempinä, jos tarjolla on virikkeitä ja aktiivisuustaso saadaan pysymään riittävänä.

Downin oireyhtymää sairastavista noin 10 %:lla esiintyy autistisia piirteitä ja depressiota 2¿3 kertaa yleisemmin kuin muilla kehitysvammaisilla.

Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi on yleinen.

Diabeteksen vaara on suurentunut.

Synnynnäiset ruoansulatuskanavan epämuodostumat, esim. peräaukon puuttuminen, ovat yleisiä ja vaativat varhaisen leikkauksen. Ummetus on erittäin yleistä.

Virtsateiden epämuodostumat ovat mahdollisia virtsatieinfektion syitä. Piilokiveksisyys on tavallista ja vaatii leikkauksen ennen kouluikää (muuten kivessyövän vaara kasvaa).

Down-miesten suvunjatkamiskyky on heikko. Down-naiset ovat usein hedelmällisiä, joten on muistettava raskauden ehkäisyn tarve.

Nivelet ovat yliliikkuvia. Lihasjänteys on vähentynyt. Latuskajalkaisuutta esiintyy.

Synnynnäinen sydänvika on 40¿50 %:lla ja vaatii korjausleikkauksen 3¿6 kk:n iässä. Ikääntyneellä jalat ovat usein siniset ja pintaverenkierto on heikko.

Leukemian vaara on suurentunut.

Infektioherkkyys on yleistä ja voi johtua soluvälitteisestä immuunipuutoksesta. Limaisuus, tukkoisuus ja rohina johtuvat usein hengitysteiden ahtaudesta ja limakalvojen rakenteesta eivätkä infektiosta.

Iho on kuiva varsinkin poskissa. Kantapäissä voi olla pykimiä. Seborrooinen ihottuma on tavallinen. Silsa voi joskus olla paha.

Kaikilla heillä ei ole noita kaikkia, joillakin ei ole mitään, kenellä tahansa voi olla joitakin noista. Tietoa downista ja muustakin kehitysvammaisuudesta annan mielelläni siinä määrin kuin pystyn.

vammaisella itsellään olisi oikeus elää. Vammainen on oman elämänsä subjekti, ei pelkkä objekti muiden elämässä.

vaimmaisen lapsen saaminen olisi kyllä kova paikka.



Pelottaisi tietysti lasta odottava kova elämä kaikkine mahdollisine terveyskomplikaatioineen.



Lisäksi täytyisi tehdä surutyötä sen suhteen, että oppisi hyväksymään sen ajatuksen että lapsi tulee aina olemaan minusta rippuvainen, ei koskaan voisi itsenäistyä ihan samalla tavalla elämään omaa elämäänsä kuin terve lapsi.



Ja ettei lapsesta koskaan tulisi ihan oikeaa aikuista ihmistä, jonka kanssa voisi keskustella ja jakaa asioita älyllisellä tasolla. Että se suhde tulee aina olemaan aikuisen ja lapsen.



Saanko sanoa ihan suoraan? Että siitä tulee riippa loppuelämäksi. Ja että se vaatii enemmän huomiota ja energiaa ja aikaa; että joutuu vielä suuremmassa määrin kuin terveen lapsen kanssa heittämään hyvästit itselleen, sille kuka on, kaikelle vähällekin omalle ajalle, haaveille siitä millaista elämä on lapsen kanssa ja lasten itsenäistyttyä.



Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla tämä kaikki kyllä surettaisi kovasti. Olen silti varma että sopeutuisin kyllä. Nyt kun on kaksi tervettä lasta, kolmannen lapsen kehitysvamma ei olisi ehkä ihan yhtä musertavan tuntuinen juttu.

downit on terveitä, downit on terveitä, downit on terveitä, tosiasia on, ettei kaikkilla ole sitä ylimääräistä tsemppiä jonka vammaisen lapsen maailmaansaattaminen vaatii.

Olen liian herkkä enkä kestä vammaisia. Itku tulee, kun sellaisia näkee. Suru, miten rankkaa vanhemmilla on. Suru, miten vammaisen elämä poikkeaa meidän normaalien ihmisten elämästä.



Mun mielestä vammaisten esim tuon ohjelman lapsista (tosin niitäkin olisi voinut auttaa ihan ammattitaitoiset lääkärit etteivät ongelmat mene niin pahaksi, että peukkukin pitää amputoida) elämä ei ole elämisen arvoista.



Ihan tarkkaan en tiedä, mutta ilmeisesti vammainen ei kykene elämään omaa elämää yksin ilman apua. Mikä taas vie turhaan verorahoja yms.



Voin ehkä olla julma, mutta mun mielestä vammaiset voisi laittaa mehujuomalla kuolemaan.



Tottakai voin jäädä auton alle ja vammautua. Jos vammautuisin pahasti, niin tekisin itsarin. Ymmärrän esim sitä kasvosyöpä (?) naista joka teki itsarin joku aika sitten, ei se elämä ole elämisen arvoista.

hänen kuolemaa jos vammaisia noin kovasti inhoat??

Noita asioita moni käy mielessään. Sitten kun on paljon tekemisissä vammaisten kanssa, huomaa, että ei se elämä vammaisuuteen lopukkaan. Joku toinen taas höpisee omiaan. Minä en huuda naama punaisena enkä minkään värisenä. Tottakai downeilla on sairauksia siinä kuin kenellä tahansa. Downeilla on moniin sairauksiin suurempi riski kuin ei -downeilla. Downin syndrooma sinänsä ei ole sairaus. Ja sairaatkin ihmiset ovat ihmisiä.

vanhempia puhumassa siitä miten elämä on normaalia vammaisen kanssa. Yhden käden sormilla voi laskea. Jos vammaisen lapsen kanssa elämä ei ole yhtään kummempaa kuin normaalin lapsen, miksei nämä ketjut pursua onnellisia vammaisten vanhempia. Nämä on itse asiassa autioita sellaisista. Mieti sitä, siiveton.

Paitsi nyt tuo S80, mutta sillähän ei muutenkaan tunnu hissi nousevan ullakolle asti.

lapsen äiti kirjoittamassa, hän pyysi siivetonta lopettamaan. Kirjoitti että olisi tuoreena vammaisen lapsen vanhempana itkenyt monet itkut näitä lukiessaan.