Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon lasten kanssa pitää mielestäsi " käydä jossain" ?
30.03.2008 |
Lähisukulainen on ryhtynyt huomauttelemaan siitä, että me olemme lasten kanssa liian paljon vain kotona. Päätös on ihan tietoinen, esikoinen on sen verran kovaa menevää laatua, että hän suorastaan sekoaa, jos touhua ja menoja on liikaa. Käy tosin kerhossa ja yhdessä ulkoillaan, liikutaan asioilla, käydään satutunneilla ja sen sellaista.
Tämän lähisukulaisen omat lapset ovat päiväkodissa, arki-iltoihin kuuluu 1-2 harrastusiltaa ja viikonloppuun kuuluu 1 harrastus ja vaihdellen joko jonkinlainen kyläily tai käynti jossain kuten uimassa, elokuvissa, teatterissa, lasten tapahtumassa, eläintarhassa tms. Minusta tuntuu että he eivät ole koskaan kotona.
Kommentit (10)
En tarkoita etteikö saisi - mutta kyllä siellä sitä virikettä ja toimintaa tulee ihan riittävästi. Mielestäni on arvokasta se, että saa olla kotona kaikessa rauhassa.
lapsiet ovat toki erilaisia, mikä sopii yhdelle ei taas ollenkaan toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei ollut rahaa ostaa edes bussilippua, niin kotonahan me silloin paljon nökötimme. Meillä on aivan ihana ympäristö (paljon metsää, vaikka Helsingissä asutaankin) ja siten ulkoilu lasten kanssa onnistuu, vaikka emme lähtisi kotiseutua kauemmaksi.
Näyttää, että ihan tasapainoisia lapsia on kasvanut. Vanhin lapsemme sai nyt 10 vuotiaana vasta harrastuksen. Oikeastaan hän ei löytänyt aiemmin mitään, mikä kiinnostaisi. Se ei välttämättä johtunut siis rahatilanteesta, koska olisin kiskonut rahat harrastuksiin, vaikka mistä, jos hän jostain olisi kiinnostunut. Nuoremmat lapset odottelevat vielä sitä omaa juttua.
Viikonloppusin käydään usein toisena päivänä lastenriennoissa, ovat mielissään.
meidän lapsi haluaa mennä ja tehdä paljon, kotona kyllästyy ja alkaa vinkua ja kiipeilee pitkin seiniä, ja pääsen helpommalla kun lähdetään aina jonnekin, mutta ystävän lapsi on päinvastainen. Paras tehdä mikä omalle perheelle sopii.
Päivittäin ulkoillaan omalla pihalla ja usemman kerran viikossa käydään leikkipuistoissa. Ulkoillaan perheen kanssa lisäksi. Lapsi käy muskarissa kerran viikossa. Kylässä käydään noin kerran viikossa ja meillä käy vieraita noin kerran viikossa. Kerran kuussa yövieraita. Me käymme lapsen kanssa kirjastossa, lastentapahtumissa ym. Se on kivaa yhdessä oloa ja vastapainoa kotona olemiselle. Lapsi ei vaikuta stressaantuneelta. Hän lähtee mielellään, mutta viihtyy kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mukaan. Lisäksi ulkoillaan kotipihassa, lähiympäristössä ja myös kauempana (hiihto, luistelu, uinti, laavuretket jne.).
Lähes arki-iltoja on yritetty rauhoittaa, molemmilla on vain yksi " pakollinen" meno viikolla. Viikonloppuisin on sitten menoja tosi paljon.
Kaikki kuitenkin fiiliksen mukaan. Jos väsyttää (lapsia tai meitä), ei mennä minnekään.
Maailma ja eläminen on kuitenkin niin iso asia, että henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei sitä voi lapsille liikaa esitellä.
Harrastuksia on hyvä olla jo pienillä, siinä oppii monenlaisia taitoja ja asioita.
Uimaretki, sieniretki, eläintarha, huvipuisto, museo, teatteri, laivamatka (toki se voi olla vaikka veneretki), ulkomaanmatka, piknikki leikkipuistoon, kirjastoreissu, mummola, erilaiset lastentapahtumat (niitä on täällä Helsingissä varmaankin joka päivä jotain)... jne.. mielikuvitus on vain rajana.. Normaalilapsi ei kai voi mennä pilalle jos näitä tekee... ei tietenkään ihan 24/7, mutta silloin tällöin
Meillä lapset (4) ovat kotihoidossa ja me varmaan ollaan se sun tuttavaperhe, koska joidenkin mielestä me ei olla koskaan kotona vaan aina laahustetaan ympäri pitäjää..
Me tykätään miehen kanssa järjestää lapsille elämyksiä, se voi olla joku pieni ja ilmainenkin asia, ei kaikkeen aina tarvitse rahaa. Mutta tultais varmaan ihan mökkihöperöiksi jos himas ja omal pihal aina oltais.. ilmeisesti sukuvika, koska meidän molempien suvut ovat aika menevää sakkia..
Tietty välillä on ihana pitää himapäivää, kulkee koko päivä yövaatteisillaan, mutta silloinkin meillä on jotain kivaa, esim rakennetaan olohuoneeseen iso maja lakanoista yms ja pidetään koko perheen lettukestit sen majan sisällä.
Mä tykkään järkätä lapsille kivaa. Mulla oli sellanen lapsuus missä aina oli menoa ja vipinää ja se oli ihanaa :)
Riippuu siis ihan perheestä mihin kukakin on tottunut ja missä tuntee olonsa kotoisaksi.
Mutta pitää ottaa huomioon ne lapset. Olen muutama vuosi sitten tutustunut yhteen äitiin mikä on aina ollut ujo ja ns erakkotyyppi, kun sai lapsia niin ei osannut oikeen järjestää mitään tekemistä vaan oli aina himassa tai lapsen kanssa lähipuistossa. Oppi sitten lastensa kanssa nauttimaan kun lähti meidän messiin esim johonkin lastentapahtumaan tai korkeasaareen ym sillä lapsethan siitä ilostu ja mitäpä äiti ei tekisi lastensa vuoksi. Nykyään hän ei enää ole niin ujo ja erakko mitä oli silloin kun häneen tutustuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarjoaa. Tähän voi vaikuttaa myös se, että olemme mieheni kanssa työelämässä alalla johon kuuluu kodin ulkopuolella oleva elämä olennaisesti, eli esimerkiksi teatterissa tai jääkiekko-ottelussa käyminen. Lapset ovat helposti tottuneet tähän, että jotain menoa on yleensä joka päivä.
Siksi olemme vähentäneet kyläilyjä ym. menemisiä 1-2 kertaan/vko.
Meidän vähän päälle 3v. käy kerhossa kaksi kertaa viikossa.
Ulkoilemme joka päivä, käydään kaupassa, noin kerran viikossa kyläillään.
Uimassa käyvät miehen kanssa noin kerran viikossa.
Jokainen kai tavallaan, mutta ei sukulaisellasi ole mitään sanomista teidän menoihin. Itsehän oman lapsesi tiedät! Sano ensi kerralla, että se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle!