Jos ajattelet että sulla on adhd muttet tarvitse diagnoosia ja elät ihan hyvin sen kanssa niin sulla ei oo sitä

Ehkä. Mutta se tarvitsi myös ammatillisista haaveista ja parisuhteista luopumista. Kukaan ei halua tällaista peppipitkätossua. Mutta mun adhd-koira kyllä tykkää musta.

Mites te muut adhd:t? Siedättekö muita adhd-ihmisiä? Lievät on mulle ihan jees, jopa erittäin mukavia tuttavina, mutta vilkkaimmat rasittaa jopa mua liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mites te muut adhd:t? Siedättekö muita adhd-ihmisiä? Lievät on mulle ihan jees, jopa erittäin mukavia tuttavina, mutta vilkkaimmat rasittaa jopa mua liikaa.

Töissä tykkään rauhallisista työkavereista. Ne jotenkin sopivasti rauhoittaa mua keskittymään. En sitten tiedä, kuinka paljon ne kärsii musta.

Miksi sä mietit tuota asiaa?

Vai niin. Olipas taas pläjäys ilman mitään järkeä.

Selitätkö vähän tarkemmin? Mitä se diagnoosi muuttaa jos kerran pärjää ilmankin? Ei kaikki adhdt tarvitse lääkitystä ja kuntoutusta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä. Mutta se tarvitsi myös ammatillisista haaveista ja parisuhteista luopumista. Kukaan ei halua tällaista peppipitkätossua. Mutta mun adhd-koira kyllä tykkää musta.

Miten niin? Käydäänkö työhaastattelussa omakanta läpi? Koirilla ei ole adhd:ta, olet halveksuttava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Selitätkö vähän tarkemmin? Mitä se diagnoosi muuttaa jos kerran pärjää ilmankin? Ei kaikki adhdt tarvitse lääkitystä ja kuntoutusta.

Et saa diagnoosia jos pärjäät ilmankin. Paitsi jos ostat yksityiseltä, mutta se ei ole mikään oikea diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä. Mutta se tarvitsi myös ammatillisista haaveista ja parisuhteista luopumista. Kukaan ei halua tällaista peppipitkätossua. Mutta mun adhd-koira kyllä tykkää musta.

Miten niin? Käydäänkö työhaastattelussa omakanta läpi? Koirilla ei ole adhd:ta, olet halveksuttava ihminen.

No jos on adhd, niin ei välttämättä pärjää työssä, jossa joutuu istumaan ja keskittymään johonkin tylsään. Ei adhd:sta tarvitse kertoa, mutta onhan se vähän tyhmää sanoa työhaastattelussa, että sopii työhön, johon ei oikeasti yhtään sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä. Mutta se tarvitsi myös ammatillisista haaveista ja parisuhteista luopumista. Kukaan ei halua tällaista peppipitkätossua. Mutta mun adhd-koira kyllä tykkää musta.

Miten niin? Käydäänkö työhaastattelussa omakanta läpi? Koirilla ei ole adhd:ta, olet halveksuttava ihminen.

No jos on adhd, niin ei välttämättä pärjää työssä, jossa joutuu istumaan ja keskittymään johonkin tylsään. Ei adhd:sta tarvitse kertoa, mutta onhan se vähän tyhmää sanoa työhaastattelussa, että sopii työhön, johon ei oikeasti yhtään sovi.

Miksi sitten hakisi sellaiseen työhön, josta tietää ettei sovi siihen? Eli miksi edes mennä tuollaiseen haastatteluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selitätkö vähän tarkemmin? Mitä se diagnoosi muuttaa jos kerran pärjää ilmankin? Ei kaikki adhdt tarvitse lääkitystä ja kuntoutusta.

Et saa diagnoosia jos pärjäät ilmankin. Paitsi jos ostat yksityiseltä, mutta se ei ole mikään oikea diagnoosi.

Ai tästäkin pitää oikein kilpailla, kenellä on adhd ja kenellä ei. Pelkkä diagnoosi ei ketään paranna, korkeintaan auttaa ymmärtämään omaa käytöstään. Yleensä ihmiset ymmärtävät, että jokainen on yksilö ja ihmiset oireileivat eri tavalla eri asioista. Sinä peilaat asiaa vain omaan kokemukseesi, joten kyse on sinun mielipiteestäsi. Eli tässä tapauksessa aika  yhdentekevä.

Aika moni ADHD oppii iän myötä helpottamaan oireitaan ja löytää itselleen sopivan tavan elää. Ei se tarkoita sitä etteikö henkilöllä olisi ADHD:ta. Täähän on se tila mihin psykososiaalisella ja tarvittaessa lääkityksellä pyritään. Toiset pääsevät siihen itse ilman apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä. Mutta se tarvitsi myös ammatillisista haaveista ja parisuhteista luopumista. Kukaan ei halua tällaista peppipitkätossua. Mutta mun adhd-koira kyllä tykkää musta.

Miten niin? Käydäänkö työhaastattelussa omakanta läpi? Koirilla ei ole adhd:ta, olet halveksuttava ihminen.

No jos on adhd, niin ei välttämättä pärjää työssä, jossa joutuu istumaan ja keskittymään johonkin tylsään. Ei adhd:sta tarvitse kertoa, mutta onhan se vähän tyhmää sanoa työhaastattelussa, että sopii työhön, johon ei oikeasti yhtään sovi.

Eihän se diagnoosi muuta sitä onko sulla adhd vai ei? Jos ei jaksa hakea tai koe tarvitsevasi diagnoosia niin sitten sulla ei ole adhd:ta. Voit olla kelvoton johonkin työhön ihan muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ADHD oppii iän myötä helpottamaan oireitaan ja löytää itselleen sopivan tavan elää. Ei se tarkoita sitä etteikö henkilöllä olisi ADHD:ta. Täähän on se tila mihin psykososiaalisella ja tarvittaessa lääkityksellä pyritään. Toiset pääsevät siihen itse ilman apua.

No sitten sinä et saa diagnoosia jos pystyt ihan hyvin elämään sen kanssa. Adhd helpottaa useimmilla iän myötä eikä diagnostiset kriteerit täyty enää.

Juuri oli lehdessä juttua ja lääkärisetä sanoi siinä, että aina ei tarvitse hakea virallista diagnoosia.

Joo en todellakaan usko näihin maisteriksi tai tohtoriksi lukeviin jotka yhtäkkiä aikuisiällä väittävät heillä olevan ADHD.

Jos on oikeasti ADHD, opiskelu on erittäin vaikeaa viimeistään yläasteella tai lukiossa. Ne kaikista kiinnostavimmat aineet menee hyvin jos on älykäs ihminen, mutta kaikki muu on helvetinmoista tappelua.

Yleensä ADHD:seen kuuluu että opiskelut jää kesken, työpaikat vaihtuu, harrastuksia tulee ja menee, mitään ei saada valmiiksi jne. Ne haasteet (mm. keskittymiskyvyttömyys, sähläys, unohtelu, motivaation lopahtaminen, impulsiivisuus, ylivilkkaus) näkyy jo varhaisessa lapsuudessa.

Niin itsekin ajattelin pärjääväni ihan hyvin, kunnes sain kaksisuuntainen mielialahäiriö diagnoosin :D

Tosin minulla on lievä versio, mutta niin vaan lääkkeiden jälkeen elämäni on muuttunut paljon.

Oireet on adhd:n kanssa samanlaiset.

Vierailija kirjoitti:

Joo en todellakaan usko näihin maisteriksi tai tohtoriksi lukeviin jotka yhtäkkiä aikuisiällä väittävät heillä olevan ADHD.

Jos on oikeasti ADHD, opiskelu on erittäin vaikeaa viimeistään yläasteella tai lukiossa. Ne kaikista kiinnostavimmat aineet menee hyvin jos on älykäs ihminen, mutta kaikki muu on helvetinmoista tappelua.

Yleensä ADHD:seen kuuluu että opiskelut jää kesken, työpaikat vaihtuu, harrastuksia tulee ja menee, mitään ei saada valmiiksi jne. Ne haasteet (mm. keskittymiskyvyttömyys, sähläys, unohtelu, motivaation lopahtaminen, impulsiivisuus, ylivilkkaus) näkyy jo varhaisessa lapsuudessa.

TÄMÄ

Vierailija kirjoitti:

Joo en todellakaan usko näihin maisteriksi tai tohtoriksi lukeviin jotka yhtäkkiä aikuisiällä väittävät heillä olevan ADHD.

Jos on oikeasti ADHD, opiskelu on erittäin vaikeaa viimeistään yläasteella tai lukiossa. Ne kaikista kiinnostavimmat aineet menee hyvin jos on älykäs ihminen, mutta kaikki muu on helvetinmoista tappelua.

Yleensä ADHD:seen kuuluu että opiskelut jää kesken, työpaikat vaihtuu, harrastuksia tulee ja menee, mitään ei saada valmiiksi jne. Ne haasteet (mm. keskittymiskyvyttömyys, sähläys, unohtelu, motivaation lopahtaminen, impulsiivisuus, ylivilkkaus) näkyy jo varhaisessa lapsuudessa.

Tunnen kyllä muutaman ADHD:n, jotka ovat opiskelleet maisteriksi ja tohtoriksi. Diagnoosit löytyvät. Kun ovat löytäneet sen oman alan niin opiskelut ovatkin sujuneet, vaikka lukio on mennyt päin pylltä. Yleensä kypsemmällä iällä ovat lähteneet yliopistoon kun ovat oppineet hoitamaan ADHD:taan ja löytäneet sopivan tavan elää.

ADHD on oikeasti tosi paljon elämään vaikuttava asia. Se vaikuttaa opiskeluun ja työhön, arjenhallintaan, itsestä huolehtimiseen ja ihmissuhteisiin. On mahdollista oppia iän myötä taitoja ja parantaa itsetuntemusta, jotta elämä muuttuu hieman helpommaksi, mutta jos ADHD ei ole ikinä oikeasti tosi voimakkaasti haitannut elämää, silloin ei kyseessä ole ADHD.

Mua ärsyttää se että tällaiset yhtäkkiset itsediagnosointitrendit vaikuttavat siihen ettei ihmiset enää tajua miten suuri ja kokonaisvaltainen haaste oikea ADHD on.