Onko kenelläkään muulla kauniilla naisella tällaista? :(
Olen aina ollut ns. kaunis nainen ja saanut ulkonäöstäni paljon myönteistä kommenttia. Nyt yli 30-vuotiaana ulkonäön merkitys on minulla vain korostunut. On elämässäni paljon muutakin ja tärkeämpää - on perhe, työ jne, mutta mieltäni varjostaa jatkuvasti huoli siitä miltä näytän ja milloin tämä kauneus katoaa. Vaikka nytkin kuulen koko ajan olevani hyvännäköinen, ei mikään tunnu riittävän. Haluan olla ihana, kaunis ja haluttu, ellen jopa miesten palvoma. :/
Toivottavasti kovin moni ei hermostu - kerron vain rehellisesti miltä minusta tuntuu. Haluaisin päästä tästä jutusta yli, mutta en tiedä miten!
Kommentit (6)
yli kolmekymppisenä, ts. osaisin relata vähän enemmän, mutta olen tosi fanaattinen esim. ruokavaliosta, ja liikunnasta. Eli en halua lihoa yhtään. Ja minulla on iho, kynnet ja hiukset pakkomielle, niiden täytyy näyttää hyvältä. Se on tosissaan rasittavaa, koska minulla on aivotkin, mutta tämä itsekriittisyys vain pyörii mielessä.
Minä tiedän, että ihmiset katsoo, joten se jotenkin tuo paineita, koska pitää sitten näyttää hyvältä. Tiedostan aina myös kun miehet katsoo, mutta en flirttaile avoimesti, mutta se että ne katsoo, on vielä aika tärkeätä.
Tämä on siis todella noloa, koska esitän irl niin itsevarmaa, mutta täällähän tän voi sanoa...
Harvemmin flirttailen avoimesti.
ap
En lainkaan löydä ikäistäni seuraa kun olen ehkä ikäisilleni liian nuoren näköinen.
Ihmiset jaksaa kiinostua lähinnä omista asioistaan eivätkä kiinnitä huomiota siihen, että oletko kaunis vai erittäin kaunis jonakin päivänä
ulkonäön varaan, valitettavasti. Vaikka opiskelinkin, ja olen hyvässä työssä, silti olen paljonkin vielä ulkonäön varassa. Se auttaa elämässä, tyhmä olisin jos en sitä käyttäisi hyväkseni. Onneksi olen hyvä muissakin asioissa, ja mieheni rakastaa minua minun itseni takia.
perään ja huomaa olevansakin vanha niiden silmissä. Mua ei enää kiinnosta se, että olenko kaunis. Nuorempana se oli todella tärkeää.