:0(

Keskustele miehesi kanssa. Miehille armeija on todella tärkee.



Aseta nyt miehesi etusijalle ja yritä sopeutua, hae sitten vaikka niitä lääkkeitä jos et muuten pärjää!

Sieltä pääsee tosi usein lomille ja paneminen maistuu tosi makealle, kun harvemmin saa.



Kai miehesi pitäisi töissäkin olla, ei hän voi olla kanssasi ympäri vuorokauden?

Mutta kun elämä ei oo aina helppoo ja reiluu. Olen viikot lapsen kans kahestaan ja mies on sit yleensä viikonloput kotona. Ajattele, että intti loppuu aikanaan. Mieheni työ on vakituinen, eli se välttämättä lopu koskaan. Tai ei ainakaan ennen kuin saa lähempää hyvän duunipaikan. Teidän homma on väliaikaista ja eihän se intti oo ees pitkä aika.

yleensähän mieheltä kysytään armeijan käynnistä työhaastattelun yhteydessä eikä näytä kovin hyvältä papereissa jos on sivari.



Kyllä ap:n on vaan kestettävä muutama kuukausi ilman miestä.

Vierailija:

Eli minun pitää alkaa elää lääkehöyryissä,että mies voi käydä armeijan? Tiedän että on miehille tärkeä,mutta että tärkeämpi kuin perheen hyvinvointi...

Sä oot LÄHEISRIIPPUVAINEN! Ja siihen löytyy apu muualtakin kuin lääkkeistä!

Haluatko oikeesti että miehes papereissa kulkee koko hänen loppuelämänsä ajan maininta että on keskeyttänyt armeijan?

Älä viitsi, itsekästä!!!!!!!!!!!!!!!!!!11

Ja teille jotka käskevät antaa miehen rauhassa olla siellä. Eihän se voi olla tärkeämpää kuin vaimon mielenterveys? Vai voiko? Ja tuon läheisriippuvuuden myönnän myöskin:0( Kumpa vaan pääsis tästä eroon.

Tämänkin päivän olen kävellyt kuin zombi pitkin asuntoa,enkä osaa tehdä mitään. Itken vaan. Tämä on oikeasti IHAN KAUHEETA! lapsiraukatki kärsii...

Vierailija:

Ja teille jotka käskevät antaa miehen rauhassa olla siellä. Eihän se voi olla tärkeämpää kuin vaimon mielenterveys? Vai voiko?

Aatteleppa asia siltä kantilta että miehes keskeyttäs nyt armeijan ja tulis kotiin. Jossain vaiheessa sille tulis _varmasti_ sellanen olo että se on sun SYY ku se ei saanu käydä sitä loppuun! Kestäisitkö sen, vielä tärkeämpää: kestäisikö liittonne sen?!?

Käytiin yhdessä psykiatrin kaa juttelemassa ja vapautuksen sai, eikä tähän päivään mennessä ole töihin menon esteenä ollut, ilmoittanut vaan että armeija on käyty hänen osaltaan.

Eihän " terve" ihminen tällaista voi ymmärtääkkään...

pakata tavaransa ja lähteä lopullisesti! Eihän aikuinen varsinkin ÄITI voi käyttäytyä noin. kyllä sun miestä sääliksi käy!

Hae ihmeessä apua itsellesi! Elämässä saattaa tulla uitakin tilanteita että joudut olemaan ilman miestäsi pieniä aíkoja, mitä jos miehesi jalka katkeaa?

Hän joutuu olemaan pari viikkoa sairaalassa eikä pääse kotiin... mitä tet? Vaadit kotihoitoa?



Ja ihan totta, uskon että sinulla on ongelma, mutta tuollainen läheisriippuvuus alkaa ihan varmasti vuosien kuluttua ärsyttämään miestäsi kun et yhtään pärjää yksin lastesi kanssa.



Mitä pelkäät?



Toivottavasti saat apua pian, lapset tarvitsevat vahvaa äitiä, toivon että pystyt pitämään heistä huolen!

järkyttävän ahdistuksen:0(

Jätä omaan arvoon noi typerät kommentit ja jutelkaa miehesi kanssa avoimesti tilanteestasi ja menkää yhdessä ammattiauttajan luokse, uskon syvästi että sinunkin ongelmasi jollakin keinolla ratkeaa. Voimia ja tsemppiä :)

mahdollisuutena parantua riippuvuudesta, tulla normaalimmaksi ihmiseksi? esteet on tehty sitä varten, että ne opitaan ylittämään. olet vahvempi kuin uskotkaan!

ovat tätä " kaikki heti mulle nyt tänne" -sukupolvea. Pah, sanon minä!

Mun mies pääsi oikeastaan jokaiseksi yöksi kotiin ja melkein kaikiksi viikonlopuiksi.



Enemmän oli kotona kun töissäollessaan.

Ymmärrättekö te ollenkaan millainen on paniikkikohtaus ja paniikkihäiriö? Ei ole kyse mistään riippuvuudesta tai siitä etteikö osaisi olla ilman miestä tms. Se kohtaus on niin järkyttävän kamala, että jos seuraavan pelko lamauttaa ihmisen. Kohtauksen aikana voi mennä taju, joten on ihan ymmärrettävää olla huolissaan kun on pieniä lapsia. Mikään kehotus reipastumiseen ei auta. Paniikkihäiriö on ehkä sinulla ap lauennut miehen armeijaan lähdön myötä tai ainakin se voi olla yksi syy. Paniikkihäiriöön on kuitenkin aina ihan elimellinen syy, serotoniinin epätasapaino aivoissa. Siihen on olemassa tehokkaita lääkkeitä. Hakeudu ap mahdollisimman pian lääkäriin ja pyydä lääkitys. Lääke alkaa vaikuttaa yleensä n viikon sisällä. Terapia olisi varmaan myös paikallaan tukena. Yritä saada vaikka kodinhoitaja tai joku muu osaksi päivää lapsia hoitamaan siihen saakka kun lääkitys alkaa vaikuttaa.

ap:lle ja muillekin; täältä on aivan turha hakea tukea mihinkään psyykkiseen vaivaan. Niin moneen kertaan on täällä esim. masennus leimattu laiskuudeksi.

Jos tilanne on niin paha, että aiot vaatia miehesi pois armeijasta oman ahdistuksesi takia, tarvitset jo apua. Huomaathan, että sinun sairautesi vaikuttaa jo toisen ihmisen elämään. Miehesi ei voi vapaasti tehdä päätöksiä omasta elämästään, koska joutuu koko ajan pelkäämään sinun jaksamistasi. Se ei ole oikein. Hae ihmeessä apua, sitä on muutakin sorttia kuin lääkitystä. Kyllä sinä pärjäät!

et sä voi tosissas pyytää miestäsi kotiin anna se nt olla siellä armejassa.!!!!!!!