Miksi kotiäitiydestäaina puhutaan että seon niin rankkaa?

Mutta et sinä voi verrata sitä että sinä käyt töissä ja teet silti samat hommat lyhyemmässä ajassa.



Sinä olet suurimman osan päivää töissä. Lapsesi hoitaa joku muu, heidän leikkimisensä, heidän ulkoilut, heidän syömiset. Sinulta jää ne kaikki tekemättä.

Teillä kotona ei ole kukaan päivällä sotkemassa.



Se että onko päivät töissä vai " vain" kotona. Ovat kuitenkin kaksi niin erimaailmaa ettet sinä voi niitä verrata keskenään

Koska olet AINA ja KOKO AJAN kotona, ei mitään vaihtelua, ei tunnetta, että kiva tulla kotiin jen.





T. Ex-kotiäiti

Lapsethan leikkivät ja saavat ruokaa ja virikkeet siellä hoidossa. Sinä teet illalla sen saman mitä kotiäiditkin yleensä tekevät samaan aikaan. Sen jälkeen he vielä siivoavat sen kodin, joka on päivän aikana sotkeutunut ja valmistelevat seuraavan päivän ruokia.

Aamupuuhat, aamupalat, ulkoilua, leikkiä, ruokaa, päiväunta, välipalaa, taas ruuanlaittoa ja kaikki muut kotityöt päälle.... Ei takuulla ole samat hommat tehtävänä jos olette lasten kanssa kotona hereillä noin 3-5 tuntia illassa esim. Yksi ruoka ja iltapuuhat siinä on mutta ihan eri juttu... Jos kotitöitä ja rutiineja rakastaa niin sellaiselle ei kotiäitiys varmaan ole raskasta.

Sitäkään ei voi verrata, että tuleehan sitä oltua viikonloputkin lasten kanssa kotona, ja ihan leppoisaa on.



On aika eri asia vastata lapsen kaikista virikkeistä, ravitsemuksesta, sosiaalisista suhteista ihan itse, kuin viedä lapsi aamulla päiväkotiin ja luottaa että kaikki em. asiat tulee hoidetuksi siellä.



Ihmisille on eri asiat rankkoja. Mun mielestä täysi viikko kotiäitinä on rankempi kuin täysi viikko töissä. Mutta onneksi mun ei tartte tehdä kumpaakaan, vaan olen 4 päivää viikossa lasten kanssa ja 3 töissä.

Viet ja haet hoidosta hiki hatussa, juokset pää kolmantena jalkana töissä ja sitten vielä illalla yrität olla hyvä vanhempi, pitää kodin kunnossa, hoitaa lääkärikäynnit, kaupat ja asioinnit. Ja kuudelta taas aamulla ylös. Sitten taas lapsi sairastuu ja junaillaan töitä toisella kädellä ja lasta toisella. Viikonloppuisin on niin raato, ettei jaksa tehdä mitään ylimääräistä.



Pelkästään aamut olivat niin iisejä kotiäitinä ollessa. Nousin kun lapsetkin nousivat ja ehdin jopa lukemaan lehden ja syömään kunnon aamupalan. Välillä oli enemmän säpinää, mutta ei tarttenut kello kaulassa juosta paikasta toiseen joka päivä.

Plus usein se jää " päälle" eli työaika ei lopu koskaan, ei yöllä eikä viikonloppuna. Miehen ei tarvitse herätä yöllä syöttämään, koska ei omista tissiä tai ei tarvitse lämmittää pulloa, koska menee aamulla töihin. Äiti sen sijaan herää, imettää, lämmittää ja herää saiskalta kun esikoinen jo vipeltää täyttä vauhtia.



Sitten ruoat, aamupalat, sotkut siivotaan, ulos ja kauppaan, keksi päivän ruoka jne. jne.



Töissä saat sentään juoda aamukahvin rauhassa ja lukea samalla jopa sähköpostit ja käydä rauhassa lounaalla. Kotona ehdot juuri ja juuri haukata jotain taaperon roikkuessa puntissa ja toinen imeväinen tississä...

mutta useimmiten ihan ok. Tän päivän rankkuus johtui lähinnä omista pms-oireista, eli tuntui että pienikin vetkuttelu ja temppuilu lasten taholta sai mut pimahtamaan. Toivottavasti huomenna jo helpottaa... Olo on ihan nääntynyt kun olen itkeskellyt pitkin päivää. Ja tietty tänään just mies koko päivän poissa

kun töissä käyminen ja lapsien hoito niin. Kun käyn töissä niin mies hoitaa myös kotia eli siivoaa ja vie ja hakee myös lapsia, mutta näin kotiäitinä olen tosiaan kotiäiti ympärivuorokauden ja teen kaiken yksin ja tosiaan miehen ei tarvi herätä sataa kertaa yöllä eikä nousta huonosti nukutun yön jälkeen 5-6.30 viimeistään ylös (tekee pelkkää iltaa joten saa nukkua myös pitkään aamuisin)

eivät vapaa-ajallaan hoida omia lapsiaan ollenkaan.



En minä ainakaan kerkeä töissä kahvittelemaan ja lounastamaan kuten kotona. Töiden jälkeen olen lasten käytettävissä ihan samoin kuin kotiäitinä. Jos he valvovat yöllä, minun pitää silti herätä aamulla ja jaksaa töissä. Kotona voi hiihtää vaikka yöpaidassa ja pistää videon pyörimään kun on raskaita aamuja. Rankinta on kuitenkin jatkuva stressi, kellon kanssa kisaaminen ja kiivas elämänrytmi. Kotona ollessa voi olla hermot välillä kirellä, mutta elämänrytmi on rauhallinen ja ongelmat yksinkertaisia.



Entinen kotäiti

työpaikasta. Mulla on vain yksi lapsi ja aika vastuullinen työ. Kotiäitivuodet olivat ihania: me kyläiltiin ja reissattiin todella paljon, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Aamulla ei koskaan ollut kiire minnekään eikä omista menoista tullut huonoa omaa tuntoa, koska kuitenkin pääsääntöisesti vietti päivänsä lapsen kanssa. Pahin stressi tuli siitä, että nukkuiko lapsi oikean pituiset päiväunet.



Nyt on joka päivä kaikenmaailman pieniä tulipaloja sammutettavana, koko ajan saa jännittää. Aamulla ollaan väsyneitä ja sännättään liikkeelle minuuttiaikataulun kanssa ja iltapäivällä sama juttu. Omat menot ovat vähentyneet minimiin, koska muutenkin on lapselle aikaa liian vähän ja matkoista voi vain haaveilla, koska lomaa ei ole ja kyläilemäänkin jaksaa ja ennättää aivan liian harvoin.



Summasummarum, elämäni ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin kotiäitinä ja voi että, kaipaan sitä aikaa...

Töissäkäynti on lastenleikkiä. Ihanaa istua jonkun toisen siivoamassa huoneessa, syödä lounaaksi jonkun toisen laittamaa ruokaa, hakea kahvia noin vain jne.

Minusta tuntuu noin yleisesti vähän siltä, että naisille molemmat tilanteet ovat aika rankkoja, koska vaikka he kävisivät töissä tasapuolisesti miehensä kanssa, niin kotitöiden suunnittelu ja tekeminenkin jakautuu epätasa-arvoisesti. Kiire, minuuttiaikataulu ja huono omatunto ovat raastavia työssäkäyvälle. Kotiäitinä taas tuntee tyhmistyvänsä ja rutiinit rassaa, lisäksi moni mies olettaa, että kotiäiti kantaa vastuun kodista ja lapsista 24/7 eikä vain virka-aikana.



Sori, miesvihan puolelle lipsahti, mutta suoraan sanottuna mulla EI ole kauhean ruusuinen käsitys miehistä kotiasioiden hoitajina. Poikkeuksia tietysti on, ja varmaan teidän miehissänne niitä on, mutta harvoin kohtaan sellaista isää, joka todella ottaisi puolet VASTUUSTA. Se ei ole sama asia, että toimittaa vaimon apuna asioita ja toimii omien lastensa " lapsenvahtina" . Miettikää vaikka siltä kannalta, että jos tämän kysymyksen esittäisi miehille, monikaan heistä ei ymmärtäisi lainkaan mitä tarkoitetaan.

juu onhan näin meidänkin päiväkotilaisten kanssa, mutta kun perheeseen kuuluu liuta koululaisia, joista muutama syö koulussa jo kymmeneltä, joku pääsee koulusta jo kahdeltatoista ja aina on kotona joukko kavereita, niin kyllä jonkun on nekin ruoat tehtävä ja välipalat kotiin kaupasta kannettava, eikä se kotikaan niin siistinä päiväsaikaan pysy. Itsellä on paljon kokemusta molemmista, sekä kotiäitiydestä ja työssäkäynnistä, ja kyllä se kotiäitiys oli lasten leikkiä työssäkäyntiin verrattuna. Kotona ollessani oli aikaa nukkua, leikkiä lasten kanssa, tehdä kotityöt rauhassa, huolehtia lasten läksyistä, viedä heitä harrastuksiin, leipoa, laittaa ruokaa, ja jäi vielä aikaa ja voimia miehelle, itselle ja omille harrastuksillekin. Nyt ei edellämainituista ole aikaa millekään. Mulla ei ole edes töissä aikaa ruokailuun, joten itse on eväätkin väkerrettävä.

vai väitättekö te, että jos teillä on joka päivä kymmenenkin ihmistä kotona sillä välin kun olette töissä, vaikka olisivat miten siististi, etteikö sitä siivottavaa tulisi kuitenkin aikuisillekin. 17

että kotiäiti laittaa lapsille kaikki 5 ateriaa, pyyhkii koko päivän pyllyt, siivoa kaatuneet maidot ja sotkut, siivoa sotkuja, käyttää lapsia ulkona, pesee niitä kuraisia vaatteita ulkoilun jäljiltä, tiskaa astioita viideltä aterialta, lukee kirjat, keksii leikit, nukuttaa päiväunille, pyyhki nenät, lohduttaa itkut, selvittää tappelut, turvaa koko päivän turvallisuuden, imuroi moneen kertaa aterioilta syntyneet murut jne jne...



Kuka teillä kotona sotkee niitä paikkoja kun olette töissä ja päiväkodissa?



On toki homma työssäkäyvällä äidilläkin, sitä en kiellä mutta mitään syytä ei ole vähätellä kotiäidin urakkaa.



Lisäksi vielä se henkinen puoli... Äidillä saattaa olla aikaa omille ajatuksille ja omille jutuille vasta 12 tunnin reippaan päivän jälkeen. Olet koko ajan herkkänä toisten tarpeille... Työssä käyvä saa hiukan ladata akkujaa henkisesti ja nauttia työn tuomasta vaihtelusta.

voin hyvin kuvitella, että jos on yksi tai kaksi lasta päiväkodissa, joita ei vielä iltaisin tarvitse kuskata harrastuksiin ja leppoisa työ kahvi-ja ruokataukoineen, voi olla tosiaan helpompaa olla töissä.

Jos taas on kiireinen työ, epäsäännölliset työajat, suuri perhe ja kouluikäisiä lapsia, niin onkin ihan eri kuviot.

ja meillä ainakin kotona sotkee ala-asteikäiset koululaiset ja heidän kaverinsa.

21

Onko pakko antaa kymmenien kavereiden notkua kotonanne?

Miksei ekaluokkalainen käy koulun jälkeen iltapäiväkerhossa?

Miksi ette vaadi lapsiltanne omien jälkien siivoamista?



Omaa tyhmyyttänne...

jos emme itsekään ole.



Ja kun lasten kaverit meillä ovat, kyllä heille on ihan samat säännöt kuin omille lapsillekin.



18