Miksi kotiäitiydestäaina puhutaan että seon niin rankkaa?

meillä ei notku kymmeniä kavereita koulun jälkeen, en ole sellaista edes maininnut. Ekaluokkalainen ei ole iltapäiväkerhossa, koska siihen ei ole tarvetta. Kyllä meillä lapset siivoavat sotkunsa, mutta eivät ole niin taitavia vielä ala-asteikäisenä, että osaisivat laittaa itse ruokansa tai jaksaisivat kantaa kaiken ruoan kotiin, tai että osaisivat siivota niin, että se aikuisenkin kriteerit täyttää. Eikä tämä nyt ollut edes pääpointtini, vaan se, että aika ei työssäkäyvänä riitä mihinkään. 17

Vierailija:

Itse käyn töissä ja kaiken lisäksi mun pitää tehdä tasan samat kotihommat, vähän vain lyhyemmässä ajassa!

" vai väitättekö te, että jos teillä on joka päivä kymmenenkin ihmistä kotona sillä välin kun olette töissä..."



Tämä oli viestisi numero 19.

nyt nousen joka aamu 5.30

Miksi teillä on bileet joka päivä, vaikket ole edes kotona?

eivät he kaikki toki siellä samaan aikaan ole. 30

Itse olen hoitoalalla ja koen, että helpommalla pääsee jos on kotona, kuin että olisin töissä.

Jos haluaa olla kotiäitinä (siihen tuskin kukaan pakottaa?) niin pitääkö sitä valittaa kuinka rankkaa se on? Jos siltä tuntuu niin eikö olisi paras lähteä sinne töihin lepäilemään?



Jos taas on halunnut mennä töihin, tai mennyt sinne rahan tms. pakottamana, niin onko pakko kailottaa omaa kurjuuttaan ja väheksyä kotiäitien työtä?



Eiköhän jokaisella jolla lapsia on, ole myös huolta, vastuuta, kiirettä ja niitä hommia ihan riittävästi. Lasten iät, harrastukset, oma työ jne. tietysti vaikuttaa työn rankkuuteen ja hommien määrään, mutta pitääkö siitä tehdä niin suurta numeroa?



Itselläni on 3 alle kouluikäistä lasta, ja pääasiassa olen kotona heidän kanssaan. Nautin kotiäitinä olosta, vaikka välillä kiireisiä ja rankkojakin päiviä on. Käyn töissä 5-6 päivää kuussa, ja niiden päivien jälkeen olen fyysisesti poikki mutta henkisesti paljon pirteämpi. Näin on hyvä meillä ja se riittää minulle, ei tarvitse vertailla muihin.

jos kehtaisin, mutta en kehtaa. Ilman mitään vittuilua kenellekään. Työnteko on musta raskasta ja stressaavaa ja kotona oli ihanaa. Mutta ei näin saa ajatella. Kotona saa olla ainoastaan, jos se on raskasta :-).

Ja miten pitkät työpäivät sulla oikein on, jos siellä ehtii käydä vuoronperään kymmenen kaveria ja vielä niin, että oikeasti ehtivät sotkeakin? Vai onko kukin 10 minuuttia ja sotkee tehokkaasti kämpän läpi??

toki omat lapset ovat mukana laskuissa. Ja kuten totesin jo aiemmin, tämähän on se huolista pienin. Olinkohan 32 vai mikä.

olin pitkään kotiäitinä ja nautin siitä kovasti. Olisin edelleen, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.

Nautin kotityöskentelystä, kodinhoidosta ja lastenhoidosta todella paljon.

Se on minun omin juttu. Olin välillä töissä, ja koin sen paljon raskaammaksi.



Mutta mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. On perheen etu, että äiti voi valita. Sillä hyvinvoiva äiti jaksaa.

Mutta kotona olen osittain siksi että työssä käyvänä äitinä olo on vielä raskaampaa. Teen raskasta fyysistä työtä, työaika alkaa seitsemältä, aamu-unisena ihmisenä minulle olisi myrkkyä lähteä kuskaamaan muksuja hoitoon ennen klo kuutta aamulla. Nyt saadaan nukkua kahdeksaan - yhdeksään asti kaikessa rauhassa.



Mutta ne miinukset on juuri tuo että kotiäidillä ei ole itselleen yhtään aikaa. On oltava lapsen käytettävissä koko päivä ja vaikka mies illalla auttelisikin lasten hoidossa niin päävastuu on silti aina minulla.



Itse olen tyytyväinen että minulla on mahdollisuus olla kotona.

minulla oli kotiäitinä omaa aikaa aika paljon, koska lapseni nukkuivat päiväunia. Lisäksi saatoin illalla harrastaa, koska olin jo ollut päivän lasten kansa ja tehnyt kaikki kotityöt. Nyt ei työssäkäyvänä ole yhtään omaa aikaa.