Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeen ensimmäinen joulu takana!
26.12.2007 |
Eroni astui voimaan keskikesällä ja nyt voisi sanoa yhtenä " rajapyykkinä"
joulun vieton. Eli joulu lasten kanssa kolmisin takana.
Täytyy myöntää, että hermostutti ennen joulua, tämähän on niin selkeästi
perhejuhla. Haikeaakin oli välillä, mutta ihan mukavaakin.
Muita vastaavassa tilanteessa olevia, herääkö ajatuksia? :-)
Kommentit (6)
Minuakin harmitti hieman lasten puolesta, kun ei ollu suurta intoa
tehdä ja suunnitella sitä joulua. VAikka en haikaile mitään vanhaa ja muuten kaikki ok, niin silti oma mieleni hieman yllättikin minut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä inhoan näitä juhlapyhiä. Mulla meni eron myötä suurin osa " sukulaisista" . Oma sukuni on tosi pieni, olen ainoa lapsi ja isäni on kuollut, joten sukuuni kuuluu vain äiti ja yksi serkku perheineen. Ex:n suku oli iso ja mukava, aina oli pyhinä tekemistä.
2
Uusi Vuosi ei ehkä minulle niin paha (?) tai katotaan nyt, kun koittaa.
Me vietimme uuden vuoden myös perheenä, tietysti, tai välillä tuttavaperheiden luona jne. MInulla se tilanne, että ex-miehen vanhempiin
en ole nyt ollut oikeastaan yhtään tekemisissä eron jälkeen. lapset näkevät isovanhempiaan kyllä ja se riittä minulle.
Oikeastaan ex katkaisi välinsä suurimpaan osaan tuttavistamme, joten
minulla nämä tukiverkko - sukulaissuhteet säilyneet melko ennallaan.
Joka tietysti helpottaa tilannetta.
t:ap
Paskat siitä ex:stä mutta niitä sukulaisia on ikävä.
Ja mun omat ystävät ovat kaikki muualta Suomesta kotoisin joten he ovat kaikki juhlapyhät ja lomat muualla sukuloimassa. Joten aika orpo olo on.
Erottiin viime keväänä ja jo kesäloma oli sellainen, että odotin vain sen päättymistä. Nyt tämä kahden viikon joululoma on mulle ihan kidutusta.. Meillä on töissä aina vuodenvaiheessa " pakollinen" loma-aika, joten sinnekään ei ole menemistä. Ja lapset lähtevät huomenna isänsä kanssa ( ei siis tämä ex) viikoksi reissuun.
Osaisitko nauttia tuosta viikosta. Tekisit kaikkea sellaista, mitä olet halunnut tehdä. En tiedä minkäikäisiä lapsesi ovat, mutta juuri sellaista, mitä pystyt tekemään nyt, ilman lapsia.
Lähdet vaikka jonnekin, ettet ole kotiympyröissä, vaan neutraalilla
maaperällä.
Tiedän ei ole helppoa, se yksinoleminen! Kuinka usein sitä vielä avioliiton
aikana ajatteli, että kun saisi olla vaikka yksin kotona ja tehdä sitä ja sitä.
Ja sitten kun se yksinolo on mahdollista, se ei tunnukaan yhtään hohdokkaalta. Mieli on kummallinen ja vaatii aika ajoin itsetutkailua :-)
Niinpä!