Minkä ikäinen olit kun vanhempasi erosivat?

Mutta isä oli pettänyt äitiä sihteerinsä kanssa jo kymmenen vuotta. Nykyään on sen kanssa naimisissakin.



Terkkuja tutuille!

Äiti kuoli ollessani 21

Olisivat saaneet erota jo paljon aiemmin...

7v. isä alkoholisti, tyytyväinen että näin kävi!!!!!

Ja onneksi erosivat.

Ja kummassakaan vanhemmassani ei varsinaisesti ole mitään vikaa (narsismi/alkoholismi/luonnevika).

" 17v...pyysin heitä vihdoinkin lopettamaan leikin ja eroamaan!"

ovat selvittäneet asiansa fiksusti ja pienistä kriiseistä huolimatta eläneet erittäin onnellisen avioliiton, ihan vasta tuli 38 vuotta täyteen avioliittoa.

Onko ymmärryksessä vikaa???

Tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kärsin tuolloin muutenkin pahasta masennuksesta eikä tilanne auttanut yhtään. Vieläkin tuo ero (siitä kulunut 3,5vuotta) varjostaa elämääni.

en asunut enää " kotona" silloin.

70-luvulla eroista ei puhuttu niin avoimesti. En koskaan kertonut koulussa tai pihalla kavereille, että vanhempani olivat eronneet.



Siinä meni muutenkin parikymmentä vuotta ennenkuin pystyin sanomaan sen ääneen.

Ja todella helpottunut olin siitä riitelemisen lopumisesta. Toki tuntui pahalta, mutta keskityin suojelemaan enemmän pikkuveljeäni kuin itseäni.

olemasta isäni.... Nyt olen vain tyytyväinen, että äitini kasvatti meidät yksin, olemme läheinen perhe ja meillä on vähemmän perheen sisäisiä skismoja kuin kenelläkään kenet tunnen. Isäni kommentoi juuri yksi päivä, että miten te sisarukset olettekin niin läheisiä. Isä on aina ollut uuden vaimonsa kanssa myös tervetullut meidän kaikkiin juhliin. Äitini on aivan uskomaton luonne, vaikka on uhrannut oman elämänsä täysin meille lapsille ja isäni oikeasti teki hirveitä asioita: petti usean vuoden ajan, yhdestä suhteesta tuli lapsikin, isä jätti myös velkoja ja äiti teki parhaillaan kolmeakin työtä, että selvisimme. Äitini on oikeasti meidän kaikkien lasten esikuva ja veljestäni kasvoi isättömänä hieno (komeakin) mies ja hyvä isä.

Oletko hieman yksinkertainen?! Vanhempani olivat tyypillisiä " lasten ja maineen takia naimisissa olevia" - pariskuntia, kaikki näytti päällisin puolin hienolta ja onnelliselta, totuus oli aivan jotain muuta.. Sain tarpeekseni 17 vuotiaana ja sanoin heille,ettei todellakaan meidän lasten takia tarvitse olla naimisissa...Kesti 3kk kun molemmilla oli jo omat asunnot, lapsuuden kotini myyty ja ero vireillä.

-10

oli rankkaa, samana vuonna tapahtui paljon muutakin ikävää.

test

Ihan hyvään aikaan siinä mielessä, että ehdimme muuttaa toiseen paikkaan ennen kuin aloitin koulun. Vanhempieni avioliitto ei ollut mikään erityisen kamala - ainakaan lapsen kannalta - mutta en kärsinyt erosta mitenkään erityisesti.