OPETTAJAT: Miten ilmaisette vanhemmille huolenne lapsen koulunkäynnistä?

keskustelutuokiossa, tosin joskus pitää asia ottaa esille ensin puhelimessa kun ei vanhemman kanssa ehdi riittävän nopeasti tavata. Näitä arviointikeskusteluja ja vanhempainvartteja enivei järjestän kaikkien kanssa ja lisäksi tarvitseville erikseen.



Yleensä ilmaisen huolen ensin kyselemällä, onko kotona huomattu tällaista tai tällaista. Miten lapsi toimii kotona näissä ja näissä tilanteissa jne. Kyselemisestä ja etenkin vanhempien huomioista/kommenteista saa aasinsillan lisätutkimusten tekemiseen / tukiopetuksen tarjoamiseen, eikä huolta tule yleensä täräytettyä liian päin naamaa. Pyrin sanomaan aina ensin jotain positiivista lapsesta ja sitten keskustelemaan rakentavasti huolenaiheista, ettei koko keskustelu menisi pelkäksi lapsen ongelmien ruotimiseksi.

Miten sitten etenette? Voiko lapsen pakottaa koulun puolelta arvioitavaksi?



Onko opettajan pakko alistua tilanteeseen, jos vanhemmat eivät myönnä, että ongelmia on?

Vierailija:

Pyrin sanomaan aina ensin jotain positiivista lapsesta ja sitten keskustelemaan rakentavasti huolenaiheista, ettei koko keskustelu menisi pelkäksi lapsen ongelmien ruotimiseksi.

Kaikki mikä on ennen mutta-sanaa on valhetta...