Minusta se kertoo ihmisen älykkyysosamäärästä jotain, jos...

voi kertoa itsekkyydestä, röyhkeydestä, päättämättömyydestä jne. mutta ei todellakaan älykkyydestä. tiedätkö ap, mitä se äo oikein kuvaa, siis oikeasti?

mutta tarkoitan älykkyyttä noin yleisesti, ja mun mielestä älyykkyyteen liittyy nopean päättelyn ynnä muun lisäksi myös tunneäly ja sosiaalinen älykkyys jne.



ap

on se, että haluaa isot ja hienot häät. puoliso on sivuseikka siinä vaiheessa, kun hääkuume iskee! vuoden kuluttua häistä viimeistään todellisuus iskee, monilla jo aiemmin. ei sillä älykkyyden kanssa ole tekemistä. mä tiedän paljon älykkäitä tuohon päätyneitä eli vaikuttaisi pikemminkin siltä, että älykäs osaa vaatia elämältä sekä hilloin että sokerin...

Kaverini erosi reilun vuoden päästä miehestä, jonka kanssa oli asunut yhdessä usean vuoden verran ennen avioliittoa, ja siihen saakka suhde oli ollut ok. Häitten jälkeen alkoi perheväkivalta ja se, että mies alkoi kytätä mustasukkaisesti kaikkea. Mitään tällaista ei ollut ennen - me kaveritkin huomattiin selvä ero miehen käytöksessä. Kuinkas kauan sellaista sitten pitäisi jaksaa katsella, ennen kuin saa erota?

miksi sunkaltaiset ei osaa lukea edes alkuperäistä viestiä loppuun, ennen kuin alkaa huutelemaan?

No mutta siis luuletko, että ihmiset, joilla tollainen oikea syykin on olemassa, kertovat sen koko maailmalle? Kyllä munkin kaverin eron syynä kaiken maailman uteliaille ihmisille oli se, että " kasvoivat erilleen" , ja " rakkaus vain loppui" ja mitä kaikkea kliseemäistä nyt keksivätkään.



6

tarkoitan erittäin läheistä tuttavapariskuntaa, joista kyllä tiedän oikeasti lähes kaiken. tiedän, että heidän eroonsa ei liity mitään dramatiikkaa.

Tämä henkilö on tuleva tohtori, työskentelee tutkijana. Älykkyysosamääräänsä en tiedä, mutta se on varmasti huomattavasti keskiarvon yläpuolella. Itse ulkopuolisena tarkkailijana sanoisin, että ongelmana tällä ihmisellä on vanhemmiltaan periytynyt vaikeus tunteiden ilmaisemisessa ja joustamattomuus ja jyrkkyys itse oikeaksi katsomissaan asioissa.



Varmastikaan tällä henkilöllä ei ole niinsanottua tunneälyä ja sosiaalista älyä hirveän paljon, mutta kun tuossa ap:n otsikossa puhuttiin nimenomaan älykkyysosamäärästä, johon tunneäly ei valitettavasti vaikuta, niin oli pakko kertoa, ettei se ihan noinkaan mene.



Lopuksi vielä, että monella kehitysvammaisella tai muuten matalan äo:n omistavalla on varmasti tunneälyä paaljon enemmän kuin monella Mensan jäsenellä.

eli elämän arvojen puutteesta, periaatteeista joita monella ihmisellä ei länsimaissa ole ollenkaan...

Vierailija:

eli elämän arvojen puutteesta, periaatteeista joita monella ihmisellä ei länsimaissa ole ollenkaan...

Kyllä usealla on arvot ja periaatteet. Se, että ne ovat erilaiset kuin sinun, ei kuitenkaan poista niitä.

ja moraalittomasta ja itsekkäästä elämän asenteesta.

Sitä ihmettelen minäkin, kuinka niin moni avioliitto päättyy nykyään tosiaan jo vuoden kuluttua. Eivätkö ihmiset jo tunne toisensa, seurusteltuaan yleensä x vuotta ennen naimisiinmenoa?



Minulle ei-uskonnollisena ihmisenä naimisiinmeno on oikeastaan " vain" suuri iloinen juhla suvun ja ystävien kesken. Parisuhteeseen sen ei pitäisi vaikuttaa mitenkään. Jos parisuhde on hyvä ja onnellinen, ei siihen häitä tarvita. Pidän kuitenkin perinteistä ja sikäli voisinkin viettää häät, mutta en missään tapauksessa olettaisi sen muuttavan mitään. Minä elän parisuhteessa uskollisena, toista kannustaen ja tukien, rakastaen ja arvostaen joka tapauksessa, ei siihen sormusta tarvita. Kovin moni tuntuu ajattelevan, että vasta papin aamen varmistaa, että olemme tässä suhteessa tosissamme. Minusta tosi kummallista, mutta jokainen saa toki ajatella omalla tavallaan.



Mutta mistä sitten johtuu suuri eropiikki juuri noin vuoden kuluttua häistä? Onko parilla ollut täysin erilainen näkemys siitä millainen liitto heillä on? Vai muuttuvatko ihmiset häiden jälkeen? Yksi pointti on tämäkin, jonka aloituksessakin mainittiin, että toisesta puolisosta voi tosiaan ilmetä yllättäen piirteitä, joista ei ole tiennyt mitään: mustasukkaisuutta, väkivaltaa jne. Mutta eikö tämäkin kuvasta, että monet ihmiset ajattelevat häiden jotenkin muuttavan jotain ja sitäkautta sallivan meidänkin muuttua yhtäkkiä ihan kamaliksi? Jos ei toista alistanut ennen kirkossakäyntiä, millä ihmeellä se nyt olisi tarpeen/sallittua/edes mielessä??



Äh, en oikein järkevästi saa tänään sanottua mitä tarkoitan.



Loppujen lopuksi lieneekin parempi, että jos tuntuu siltä että jo vuoden jälkeen on valmis luopumaan yrityksestä, ja on jo unohtanut mitä papille vastasi kysymykseen:" tahdotko rakastaa?" (pappihan EI kysy rakastatko tällä hetkellä!) niin jos tämäkin on jo unohtunut, ehkä näitten ihmisten on tosiaan parempi sitten erota ja jatkaa elämäänsä erillään.

Ja siitä, miten vähän tekemistä sillä on arkielämän kanssa. Onhan se tutkittu juttu, että jos pari asuu yhdessä niin rakastuminen kestää korkeintaan 1-3 vuotta. Jos asutaan erillään tai toinen on esim. työn takia paljon poissa niin voi viedä vähän pidempään. Kun häitä suunnitellaan, ovat useimmat parit jo hyvää vauhtia matkalla pois rakastumisvaiheesta. HÄiden jälkeen sitten tapahtuu paluu arkeen.



Jos siinä vaiheessa luulee, että pitää olla aina rakastunut (kuten yllättävän moni täälläkin näyttää luulevan) niin sitten tulee ero. Ihmetellään, kun " ei tunnu miltään" ja " ollaan vaan kavereita" . Eikä tajuta, että juuri siitä alkaa ihmissuhteen syventäminen ja todellisen henkisen intimiteetin rakentaminen.