Oikeasti ongelma: Uusien naapureiden liian tuttavallinen lapsi.

viitsi/jaksa/välitä antaa huomiota omalle lapselleen ?

Oletko itse tällainen äiti ?

Vierailija:

Vuodet vierivät...ja oma lapsesi on jo reipas, sosiaalinen ja verbaalisesti lahjakas eskarilainen. Kurjaa vain, että talon leikkipaikalla ei ole muuta seuraa kuin se yksi kärttyinen pikkulasten äiti, joka ei viitsi vastata tai edes hymyillä, vaikka lapsesi yrittäisi kokeilla kuinka taitavasti sosiaalisia taitojaan.

Onneks meidän alueella ei ole niin raihnaisia vanhempina, etteivät jaksa edes lasten kanssa jutella..Ja täällä lapset ovatkin sosiaalisia ja mukavia. Itsestänikin on mukava jutella lapsille. Tuppisuulasten vanhemmat pitävät itse huolen, että lapsensa pysyvätkin epäsosiaalisina ja yrmyinä..näytättehän hyvää esimerkkiä

Numero 55 viimeisimpänä esimerkkinä.

myös juuri näiden helkkarin ärsyttävien lasten äitejä. Siis juuri nämä samat " lapsihan se vaan siinä viattomana kyselee ja sää oot julma ja huono ihminen ja kasvatat omasta lapsesta epäsosiaalista hylkiötä."



Hoitakaa omat lapsenne ja kasvattakaa ne niin, ettei naapureiden tarvitse kärsiä, naapuri ei ole muuttanut siihen vastataksenne teidän Jami-Petteri ja Yasmin-Jennan loputtomiin kysymyksiin ja osallistuakseen niiden leikkeihin.

Kasva aikuiseksi. Pliis.

Ongelma oli, ettei minulla ollut kotona seuraa kun vanhemmat kiireisiä, sisaruksia ei ollut eikä missään kavereita. Olin todella yksinäinen, mutta kaipasin seuraa. Lopulta eristäydyin kun kukaan ei halunnut leikkiä kanssani ja sitä eristäytymistä kestikin pitkään...



Oletko varma, että kotona on kaikki ok? Henkinen ilmapiiri voi olla huono. Tunnetko vanhempia? Mitä jos ehdottaisit heille jotain kerhoa, jonne lapsi voisi mennä tms?

Työntyvät jopa takapihoillekin lupaa kysymättä..

Ongelma ei ole ratkennut muuta kuin omalla käytöksellä eli esim. vastailee harvakseen jatkuviin kysymyksiin ja leikkivaateisiin sanon että minulla on tämä oma lapsi, en voi tulla..



Voimia se kysyy..

Meidän pihassa oli myös 5-vuotias tyttö, joka oli tosi rasittava. Uteli ja kyseli, kertoi ja pälätti... Senkin olisi vielä kestänyt, mutta se huomionhaku oli ihan jatkuvaa: " Samin äiti, kato kun mä keinun! Samin äiti, kato kun mä lasken mäkeä! Älä kato Samia, kato mua." Jos olin vähänkin kauempana lapsista, alkoi heti määräillä meidän lapsia: " Mun isä on tuonut tämän hiekan hiekkalaatikkoon, joten mä määrään mitä täällä leikitään." Sanalla sanoen oli tosi rasittava.



Perhe muutti pois ja hyvä niin. Luulen, että se oli osittain ikäkysymys. Olen huomannut, että aika monet 5-6 -vuotiaat tytöt ovat samanlaisia...

Ainut lapsi, kellään tädeillä/sedillä/enoillakaan ole lapsia joten tottunut aina vaan aikuisten seuraan. Kun ollaan pihalla, hän viisveisaa muista lapsista (meillä on samanikäinen lapsi) vaan tuppautuu aikuisten seuraan ja utelee, kyselee ja kertoo " aikuisten" juttuja (ei siis mitään rivouksia =D vaan yleensäkin juttuja jotka yleensä tulee aikuisten suusta).



Ei osaa leikkiä, seisoo usein vieressä kun muut leikkii. TODELLA rasittavaa kun ei ikinä " voi" mennä ulos kun hän on vieressä kälättämässä. Olen huomannut että tuppautuu kaikkien pihaan salamana kun huomaa likettä (aikuisten liikettä).



Äiti kertoo iloisena että X oli taas melkein tunnin naapurin pihalla (jossa ei ole lapset enää kotona). Ei välttämättä kaikki tykkää tollasesta. Joskus olis kiva olla ihan rauhassa omalla pihalla!



Tykkään äitistä enkä todellakaan aio hänelle pahaa mieltä huomauttamalla asiasta, kunhan täällä puran =) Ja eihän se lapsen vika ole. Silti ärsyttää!!!

Oikeasti kyseessä on kaverini ainokainen joka tosin on 8-vuotias. Tämä ko. poika on ollut ihan pienestä asti meillä hoidossa todella paljon ja lisäksi sitten vielä leikkimässä oman poikamme kanssa (oma poikamme 5- v)

Viime syksynä mennessään kouluun ekaluokalle, hänen käytöksensä jotenkin muuttui. Alkuun häntä ei näkynyt meillä ollenkaan, poikammekin oli huolissaan että mitä on mahtanut tapahtua. Sitten joskus marras- joulu vaihteessa hän alkoi taas jonkin verran viihtyä meillä, mutta hänen käytöksensä oli muuttunut raivostuttavaksi.



Mitkään säännöt mitä meillä aina on noudatettu, kuten sisällä ei juosta, seiniin ei piirretä tai ruokapöydässä täytyy käyttäytyä, eivät enää sopineetkaan hänelle, varsinkaan jos äitinsä oli paikalla. Äitinsä sitten vielä meni ja kyseenalaisti sääntömme lapsensa kuullen:(



Suutahdin vuodenvaihteen tienoilla heille, kuitenkaan sitä heille kertomatta, aloin vain olemaan kiireinen aina kun olivat tulossa meille ja meille tulikin noin 2kk. n tauko tapaamisiin.



Nyt kun taas olemme olleet yhteyksissä, minua on alkanut häiritsemään se että tämä pikkumies on alkanut häiritsemään minua ollessaan meillä ja kun lapsemme haluaisivat hänen kanssaan leikkiä, hän häiriintyy ja rupeaa kiukkuamaan.

Minä taas en häntä meille edes huolisi jollei hänestä olisi seuraa pojalleni.



Lisäksi hän kiristää poikaani, tyyliin jollet anna minun leikkiä tällä lelulla lähden kotiin ja poikani yleensä itkun kanssa sitten antaa periksi.

Minä olen alkanut oikein kuulostelemaan leikkejä ja nykyään kun kuulen tämän pojan kiristävän tai kiusaavan, menen ja passitan hänet kotiin. (hän tulee meille lähes joka päivä koulun jälkeen, ettei joutuisi olemaan yksin kotona)



Nyt olen ihan varovaisesti yrittänyt äidillensä sanoa näistä asioista, mutta minusta on alkanut tuntua ettei hän ota tosissaan. Mitään riitaa en halua, rupean vaikka mieluummin taas kiireiseksi.

Asuimme vanhalla puutaloalueella ja tämä yksi riiviö poikkesi aina pensasaidan läpi pihallemme, vaikka meillä ei silloin ollut edes omia lapsia. Kyseli koko ajan, mitä teen, miksi teen, minne meen. Hän oli iältään 4 - 5 vanha poika. Eipä silti, isänsä oli ihan samanlainen. Tuppasi siihen pensasaidan viereen omalle puolelleen heti kun näin että tulin töistä ja alkoi kyselemään kuulumisia. Perheen äiti onneksi oli ihan normaali.

Juttelee kaikille naapureille ja kertoo kuulumisiaan. Olenkin ajatellut että koskahan joku tykkää huonoa. Kukaan ei ole vielä näyttänyt kyllästymistään.

Hyvät ihmiset. Tuota kutsutaan siksi NORMAALIKSI SOSIAALISUUDEKSI. Normaali sosiaalisuus ei ole siis sitä, että kuvitellaan itse olevansa jotain hienoperseitä, joilla on hienoperseisiä lapsia. Tuollaisten vanhempien lapsista kasvaa juuri niitä koulukiusaajia, jotka eivät hyväksy ketään. Olet kamala akka. Onneksi en tunne sinua. Toivottavasti lapsistasi ei kasva yhtä ääliöitä kuin sinusta. Inhoan kaltaisiasi muiden halveksujia. YÄK.

Ylisosiaalinen tapaus nimittäin meilläkin, jos näin voisi sanoa..



Välillä todella rasittavaa ja saa monesti hävetä mitä juttuja suusta tulee " äiti teki sitä ja isä sitä ja mummo tätä.."

Pieni vauva meillä myös, joten huomiota kaipaa myös paljon muiltakin kuin meiltä. MUTTA olen yrittänyt opettaa käytöstapoja, joten kärsivällisyyttä rakkaat ihmiset, jotka olette tekemisissä lapseni ja muiden yhtä seuranhakuisten lasten kanssa.

Kuka oikeasti jaksaa JATKUVAA, lähes päivittäistä, vieraan lapsen harjoittamaa seuraan tuppautumista, puheen pulputusta ja utelua? Ei sellainen ole normaalia.

Epäilen, että 1-2kk:n sisällä monikin alkaisi kiristellä hampaitaan.



Eihän satunnainen tuollainen mitään haittaisi. Joskus muksujen kanssa on ihan kivakin rupatella. Utelu on melkoisen rasittavaa, mutta juttelu noin muuten ihan ok.

Meidän lähipuistomme lähellä asuu kaksi lasta, jotka ovat samanlaisia pälättäjiä. Toinen on noin viisivuotias poika ja toinen eskari-ikäinen tyttö. Molemmat saavat käydä yksin puistossa, mutta kaipaavat kuitenkin vielä aikuisen seuraa ja huomiota valtavasti. Koko ajan sitä " katso kuinka mä keinun" -huomionkiinnittämistä, ja jutellaan kaikki omat asiat ja udellaan miedän asioistamme. En ehtisi mitään muuta tehdä kuin seurustella näiden lasten kanssa, vaikka omillenikin olisi kiva antaa huomiota (jos puistossa ei ole muita lapsia ja kaipaavat minun seuraani).



Tuo tyttö on oikeasti jo epänormaalin ylisosiaalinen, mutta molemmilla ongelma johtuu varmasti pitkälti siitä että heidät tyrkätään yksin ulos. Aikuista alle kouluikäiset vielä tarvitsevat. Mutta minä en jaksaisi olla se aikuinen kaikille lähiseudun lapsille. Siksi käymmekin aika harvoin siellä puistossa.

toisille sisälle se on vähän jo rasittavaa. Meillä naapurissa vastaava tapaus kanssa kun halusi istua terassilla raskaan työpäivän jälkeen ja lukea lehteä niin eiköhän siihen ampaise napurin 5 vuotias poika kyselemään miksi sitä? ja miksi tätä?. Olin silloin kyllä vielä lapseton joten se oli aika raivostuttavaa.

Meillä on lähipuisto pullollaan niitä aikuisenkipeitä lapsia, ja olen oppinut, että ei kannata koskaan edes hymyillä muille kuin omille lapsilleen, saati että juttelisi, tai siitä saa välittömästi tauotta pälättävän takiaisen helmoihinsa :(

ne aikaihmiset jotka kyselee lapselta just kaikkee ääliötä, että mikä sun nimes on tai kuinka vanha sä olet, ja lapsethan oppii matkimalla. Itse keskustelen todella mieluusti näiden pienten aikuisten kanssa, niillä on mielenkiintoisia ajatuksia, ja mietteitä, pohdinnoista puhumattakaan. Ikävää jos ap kin kuuluu siihen ryhmään jonka luona vieraillessa katsotaan vain televisiota, ettei vaan tarvitse mistään keskustella.

välttelevät toisten lapsia vaikka tämä pieni ressukka kaipaisi vaan juttuseuraa. Tää on tätä nykypäivän välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä mitä ihmiset vijelevät... Aina vaan minä, minä ja minä.



Mulle tuli oikeen surku miten kylmiä aikuiset ihmiset voivat olla :(