Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti ongelma: Uusien naapureiden liian tuttavallinen lapsi.
16.05.2007 |
Kerrostaloomme muutti jokunen viikko sitten uusia asukkaita, joilla on noin 6-vuotias tytär. Tuo tyttö viettää luonnollisesti paljon aikaansa talomme pihassa. Mutta samalla siinä ollessaan suoraan sanottuna häiritsee muita pihalla olevia jatkuvilla kyselyillään ja tuppaantumalla väkisin seuraan. Joo, kuulostaa pahalta kun aikuinen tämmöisestä valittaa, mutta aina ei jaksaisi vastailla vieraan lapsen uteluihin tai edes olla hänen seurassaan. Haluaisin rauhassa keskittyä omiin pieniin lapsiini ja heidän tekemisiinsä, tai omieni leikkiessä kaikessa rauhassa vaikka lukea lehteä tai olla hetken omissa ajatuksissani.
En jaksa sitä jatkuvaa pälätystä!
Kaiken huippu oli, kun samainen tyttö meinasi mennä väkisin erään naapurin kotiinkin heidän lähtiessä sisään. Ja naapurin omat lapset ovat tuota tyttöä nuorempia, joten mistään leikkikaverijutusta ei ollut kyse.
Tytöllä on kai ihan ok koti vanhempineen, mutta mielestäni olisi heidän asiansa sanoa tytölle, että kohtuus kaikessa.
Onko muilla samanlaista " ongelmaa" ? Miten ratkesi?
Kommentit (49)
on hyvin surullista lukea kuika aikuiset suhtautuvat sosiaalisiin lapsiin. Lujan kiitos olen erillainen aikuinen kuin te. Onneksi minulla on tarpeeksi aikaa (vaikka pitkää työpäivää teenkin) vastailla myös muiden lasten kysymyksiin, joka yleensä ovat elämän iloa/uteliaisuutta täynnä. ketju kuvastaa suurelta osin kuinka itsekkäitä ihmiset loppujen lopuksi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pois kerrostalosta vaikka johonkin korpeen, jonne ei varmasti kukaan tule rauhaa häiritsemään. Kerrostalossa ei kannata asua, jos ei kestä muita ihmisiä pihalla. Se kun on monien muidenkin piha eikä vaan sinun.
Naapurin lapsi on myös yltiösosiaalinen, ja aluksi koin hyvin häiritsevänä sen, että naapurin ekaluokkalainen kyseli asioitani ja seurasi tarkkana ruoan valmistustani. Ratkaisin asian niin, että en vain aina välitä vastata kaikkiin kysymyksiin tai vastaan ns. puutaheinää. Nyt tenava on tavallaan oppinut, missä kysymysten " raja" kulkee, eikä puhetulva enää rasita itseänikään kuten aikaisemmin.
Meillä pieni 700 neliön tontti. Tonttien rajat on merkitty sampaksilla. Rajanaapurimme raijasi oman lehtikompostinsa meidän puolelle. Mainitsin asiasta ja naapuri kysyi, että haluatko että siirrän sen pois. Sanoin, että ei se nyt niin haittaa, kunhan et enempää meidän pihaamme valtaa... Yritin siis oikesti ihan nätisti asiasta sanoa.
Turha kai sanoa, että naapuri suuttui ja alkoi kompostiaan kiukulla siirtämään n. 3 metriä omalle pihalleen.
Olenko hankala naapuri, kun en halua naapurien rojua omalle pihallemme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että minä lukisin nyt tätä lehteä. Ja jos vielä jatkaa tarinointia, mutista vain jotain vastaukseksi. Niin minä olen vastaavassa tilanteessa tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi vaan, mutta- aika loukkaavalta kuullostaa - ap ym...
Ps.
minkähän takia suomalaiset lapset ovat aika ujoja ja syrjäänvetäytyviä---
Jos lapsi silloin tällöin ulkona käy rupattelemassa aikuisen kanssa, niin ihan ok. Välillä leikkii omiaan, toisinaan tulee hiukan juttelemaan, palaa touhuihinsa, taas rupatellaan kun hyvä juttu tulee mieleen jne. Hän voi kysellä aika henkilökohtaisiakin juttuja, mutta ihan ymmärrettäväähän sekin on - mites sen oikean rajan muuten oppisi kuin kokeilemalla?
Tällaisessa ei ole mitään ihmeellistä.
Mutta tässä on ilmeisesti kyse lapsesta, joka ei tosiaan muuta teekään kuin " varaa" aikuisen heti kun tämä ilmestyy pihalle/puistoon. Pulputus on tauotonta kyselyineen ja juttuineen. Joskus jopa häädetään ko. aikuisen omia lapsia pois häiritsemästä.
Miksi ihmeessä tuollaista pitäisi sietää? Lapsen on tosiaan opittava ne sosiaalisen kanssakäymisen rajat.
Ei aikuisen tarvitse ihan kaikkea lapsilta sietää. Ei se ole mitään kylmyyttä tai epäkohteliaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
välttelevät toisten lapsia vaikka tämä pieni ressukka kaipaisi vaan juttuseuraa. Tää on tätä nykypäivän välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä mitä ihmiset vijelevät... Aina vaan minä, minä ja minä.Mulle tuli oikeen surku miten kylmiä aikuiset ihmiset voivat olla :(
En oikeasti jaksa olla äiti niille kahdelle lapselle, jotka seuraa niin kipeästi kaipaavat. He tulevat näennäisesti " hyvistä perheistä" (hyvinkoulutetut, työssäkäyvät vanhemmat, varakas asuinalue), mutta nähtävästi aika kylmistä kun ei lapsille anneta aikaa.
En minäkään pysty heitä torjumaan kun ottavat kontaktia, siksi en mene koko puistoon.
T.15
Muistan kerran, kun kävelin kadulla reipasta tahtia töihin. Viereen tuli noin 6-7-vuotias tyttö, joka sanoi, " olisi kiva lörpötellä" . Kerroin hänelle, että minulla on nyt vaan aika kova kiire töihin (mikä oli täysin totta). Tyttö pisti rivakammin jalkaa toisen eteen ja niin hän sai lörpöteltyä. Täissä meillä oli hauskaa, kun kerroin tämän tapauksen :) Tuo tyttö oli itselleni täysin tyntematon, enkä ole nähnyt häntä koskaan sen jälkeenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän leikkipuistossa aina tervehtiä naapuruston lapsia, mutta he eivät osaa sanoa edes hei. Omat lapseni osaavat olla kohteliaita myös vieraammille ihmisille. Tosin heilläkin taitaa mennä höpöttäminen välillä yli, kun he kertovat joskus vähän turhankin avoimesti meidän perheemme asioista ulkopuolisille ihmisille.
yleisönosastoissa, kuinka rasittavaa on, kun puolitutut tenavat utelevat asioita jatkuvasti. Itse sovellan systeemiä, että aluksi hetken juttelen, ja sitten sanon lapselle, että nyt lapsen on juteltava muille / mentävä pois meidän pihalta juttelemasta, koska nyt on mietittävä omia asioita. Kaikki siis ystävällisesti. Useimmiten viesti menee perille, ainakin tarkennuksien kanssa.
Ystävällinen täytyy olla, mutta rajansa on kaikella pälättämiselläkin. Mistähän muuten kasvaa ne aikuiset, jotka kälättävät toisen puheen päälle omia juttujaan, koskaan kuuntelematta muita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset nyt vaan on kiinnostuneita kaikenlaisesta ja kyselevät. Kai nyt aikuinen osaa vastata sillain, ettei kerro, mitä ei halua kertoa. Ei tarvi olla mikään sosiaalisen kanssakäymisen nero, että alle 10- vuotiaan kanssa osaa juttua sen verran ohjailla.
Jossei tykkää puhua omista asioistaan, niin sitten kantsii kysellä lapselta juttuja. Samoin tuo, että sanoo sille lapselle nätisti, että nyt " mun pitää miettiä omia juttuja" , " haluan olla hiljaa" , " nyt menen katsomaan mitä mun oma lapsi touhuaa ja juttelen vähän aikaa hänen kanssaan" . Tai mikä nyt tilanne onkin. Toinen juttu sitten on, että sanoma harvoin menee perille yhdellä kertaa. Semmoistahan se lasten kanssa on, joutuu toistamaan.
Omaan pihaan tai sisälle ei tarvi ketään tietenkään vastentahtoisesti ottaa, mutta julkisilla paikoilla minusta on kohteliasta small talkata.
kuin ihmistä. Höpötystä on lähinnä koko tämä keskustelupalsta missä kysytään ääliömäisiä asioita, ja vielä hölmömmät vastaa, ja sitten päivitellään lasten juttuja, niinkuin niissä olisi jotain vikaa.
Meillä esikoinen on kuvausta vastaava, puhuu kuin papupata. Ei juurikaan viihdy yksin ja nauttii kun saa jutella. Höpisee vaikka kenelle. Eilen juuri ihminen haki myymäni lastenhaalarin ja esikoinen heti ovelle tapansa mukaan höpisemään. Toisaalta hänen kanssaan on myös helppo olla, kun juttua riittää.
Nyt kun lapsi on jo kouluikäinen olenkin alkanut enemmän pelätä,että ihmisten negatiivinen suhtautuminen puheliaisuuteen vaientaa lapsen lopulta.
T: Äiti, joka ihannoi näitä ihmisiä, joilla riittää mukaavaa jutustelua puolitutuille ja tuntemattomille.
2 kappaletta, veljeksiä ovat.
3-vuotiaana heidät on pihalle pukattu yksinään leikkimään tuntikausiksi täysin ilman vanhempien valvontaa. Heidän ikkunoistaan ei edes näe leikkialueelle eikä pyöräteille missä lapset pyöräilevät :(
Rasittavaa olla ukona yhtä aikaa niiden poikien kanssa. Koko ajan ovat vaatimassa.. katso kun kiikun, katson kun hyppään, katso kuinka osaan ajaa pyörällä, katso kuinka heitän palloa, katso kuinka potkaisen...
Hirveästi määräilevät ja opettavat pihan muita lapsia (pienempiä ja isompiakin) NÄIN ajetaan pyörällä, NÄIN heitetään palloa, katso nyt Kalle, NÄIN, ei tuolla tavalla.
Hakevat kaikkia lapsia pihalle leikkimään, mutta dumppaavat mukaansa ulos lähteneet heti kun isompia lapsia tulee paikalle. Sanovat vaan, että mene pois, minä leikin nyt Niinan kanssa.. ja jos ei kavari usko niin käyvät käsiksi, tönivät, pukkivat, repivät pois pihasta.
Toisaalta nuo pojat säälittää, kun yksin on niin pienenä pihalle jätetty ilman aikuisen valvontaa ja ohjausta. Toisaalta suututtavat ja ärsyttävät kun terrorisoivat pihan muita lapsia ja yrittävät määräillä kuka saa leikkiä kenenkin kanssa.
Onhan se kiva lähteä omien (1v ja 3v) lasten kanssa pihelle leikkimään kun naapurin isommat lapset tulee siihen huomiota vaatimaan. En puhu mistään satunnaisesta, vaan aivan koko ajan pitäisi heidän kanssaan höpötellä ja heitä katsoa.
Ihan oikeasti olisin kiinnostunut omien lapsieni tekemisistä, leikeistä ja jutuista enkä pysty moneen suuntaan keskittymään ja katsomaan yhtä aikaa.
Ilmeisesti olen muutamien mielestä huono äiti ja kurja naapuri kun haluan antaa huomioni omille lapsilleni.
Morre:
Kuka oikeasti jaksaa JATKUVAA, lähes päivittäistä, vieraan lapsen harjoittamaa seuraan tuppautumista, puheen pulputusta ja utelua? Ei sellainen ole normaalia.
Epäilen, että 1-2kk:n sisällä monikin alkaisi kiristellä hampaitaan.Eihän satunnainen tuollainen mitään haittaisi. Joskus muksujen kanssa on ihan kivakin rupatella. Utelu on melkoisen rasittavaa, mutta juttelu noin muuten ihan ok.
Vierailija:
Kuka oikeasti jaksaa koko ajan olla vieraiden lasten seurana. En jaksa koko aikaa aikuisiakaan, kun olen päivän ajan ihmisten kanssa töissä.