Olenko sielultani " duunari" ?

Koulutukseltani tradenomi (ei mitenkään ylvästelyä aiheuttavaa sekään)..



Tällä hetkellä olen työtön - yllätys, yllätys. Koulutusta vastaavaa työtä en ole saanut, välillä tuntuu, että en ehkä haluaisikaan.. En pääse edes haastatteluihin.. Eikä työkokemusta juurikaan ole..



Nyt paikkakunnallamme haetaan työntekijää metallialalle, eikä kokemus/koulutus työstä ole pakollista.. (Tiedän, että alalla työvoimapula) Jos saisin työn, pelkään, että jämähtäisin siihen, enkä edes yrittäisi hakea " parempaa" (siistimpää/kevyempää) työtä..



Opiskeluaikana siivoilin.. Siivojan paikkojakin on paljon auki, mutta en aio niitä hakea erittäin surkean palkan ja vähäisen arvostuksen vuoksi.

Itse työtä en niin kovin kamalana pitänyt.. Esim. toimistosiivous on aika kevyttä, itsenäistä puurtamista.



Olo on aika toivoton oman alan paikkojen hakemisessa.. Työttömänä olen ollut vasta 2 viikkoa.. Ehkä rohkeus ja usko omiin taitoihin pitäisi olla vahvempi.. Jotenkin vain tuntuu kamalalta ajatus, että olisin valmis hakeutumaan johonkin metallialan perusduuniin..



Onko täällä naisia metallialalta? Millaista työ on?