Onko hyvä jos työhaastatteluun menee asenteella " tulin ottaan tän työn"

Suomessa kun on tunnettua, ettei kannata liikaa kehuskella....

- kuuntele tarkasti, mitä sinulta kysytään ja vastaa juuri siihen kysymykseen, älä jauha p-kaa asian vierestä

- jos et heti tiedä, mitä sanoa, mieti hetki mieluummin kuin alat sönköttää jotain outoa

- hymyile, katso kaikkia, jotka ovat mukana tilanteessa, ei vain isointa kihoa

- ajattele oikeasti, ettei ole niin väliä, saatko työtä, silloin et jännitä niin paljon ja voit olla rennompi ja luontevampi

- kättele reippaasti, älä ojenna kättä kuin kuollutta kalaa

- valmistaudu kysymyksiin: mitkä ovat huonot puolesi, mitä haluat kysyä meiltä, miksi meidän pitäisi valita juuri sinut? Nämä kysytään melkein aina. Samoin kysytään toimintaa hankalassa tilanteessa (kuvaillaan työpaikkakohtaisesti) ja keinoja rentoutua työajan ulkopuolella.

Ja tietenkin, miten asenteensa tuo julki, eli varmaankaan ei kannata ylimielinen olla, vaan osoittaa pätevyytensä työhön.

Pomoni halusi haastatella parikymmentä siihen. Hän sitten kyllästyi hommaan ja minä " jouduin" tekemään loput yksin. Tällä otoksella yksi piirre nousi ylitse muiden: iloisuus ja hyväntahtoisuus. Kokemuksella ei ollut niin väliä, vaan kokonaisuudella. Kukaan ei halua mustamaalaajaa työpaikalle, vaan positiivisen asenteen. Siinä haastateltavan nöyryyden aste oli toissijaista.



Joku myös totesi tällä palstalla yhden huomionarvoisen seikan. Hän etsii " helppoa" ihmistä. On joskus valinnut tiimiinsä kriittisen ihmisen ja se sitten poikii yhtä suntoista. Tämä näkökulma on erittäin lähellä tuota positiivisuutta.



Tietenkin pitää vielä lisätä, että tehtävästähän se riippuu, mitä haetaan.

Jos haet esim. myyjän työhön niin muista olla ystävällinen ja valmistaudu näyttämään, millä sanoin myisit tuotetta.

aina löytyy jokin porsaanreikä, miksi komissio ei suosi juuri sinua.

Välillä tiet. ansiot ovat riittävät, välillä eivät, välillä opetusansiot puutteelliset, välillä tutkimussuunnitelmassa on ' hiomisen varaa' .

Se, mikä on ihmeellistä yliopistolla, on, että aina se artikkelien taso tai lukumäärä, vaikka olisi merkittävästi muita korkeampi, niin tiukan paikan tullen sekin osataan ' pyörtää' , eli siihenkin löytyy oma klausulinsa, miksi sitä kriteeriä ei tietyssä tilanteessa sitten kuitenkaan sovelleta.

Hahah...sanon...taitaa olla pelkkä naamatauluasia :-)