Miten kertoa läheiselle ihmiselle, että hän käyttää liikaa alkoholia?
Miten ihmeessä saan itselleni tärkeän ja läheisen ihmisen ymmärtämään että ihmiset hänen ympärillään ovat aidosti huolissaan hänen alkoholin käytöstään? Hänen mielestään (ne harvat kerrat kun kukaan on uskaltanut asiasta edes vihjata) olemme vain ilkeitä, hänen reaktionsa on välitön raivo ja hyökkäys sanojaa kohtaan.
Hyvin sanoo Juhani Seppänen (olikohan nimi oikein?) uudessa kirjassaan, että eihän kukaan alkoholia käytä liikaa niinkauan kun on olemassa Matti Nykäsiä, HE käyttävät liikaa...
Surullista huomata kuinka ihminen muuttuu, emmekä hänen ympärillään saa auttaa, kävelemme kuin munankuorilla hänen ympärillään, ettei kukaan vaan sanoisi mitään väärää...
Kommentit (7)
tämän toisen käytökseen, joudut pettymään. Sanominen ei auta.
Aiheuttaa toki fysiologisia muutoksia, mutta ei ole sairaus, kuten ei myöskään huumeriippuvuus, nikotiiniriippuvuus, peliriippuvuus... Kyse ei olekaan siitä, etteikö ihminen sitä itse tajuaisi, vaan siitä, että pystyykö asian myöntämään itselleen!
Minulla on kyllä se käsitys että sitten kun _myöntää tämän itselleen_ on mahdollisuus parantuakin.
sitä voi kuitenkin oppia hallitsemaan eli oppia pois huonosta juomatavasta. Mutta kyllä se läpi elämän seuraa ja näin ollen tarkoittaa monelle täysraittiina pysyttelyä.
Tätä termiä käytetään ainakin ko. häiriöistä kärsivien hoitopaikoissa.
Minustakin alkoholismi on itseaiheutettu sairaus, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä pitäisi hoitaa. Minusta ei esimerkiksi voi tulla alkoholistia, koska en ole koskaan juonut pisaraakaan viinaa. Sama tupakan suhteen. Kun en tiedä, olisinko mahdollisesti sellainen ihminen, jolla esim. viinankäyttö menee yli, en juo ollenkaan. Turhaahan se on, ja tyhmää.
että olette tehneet oikein. Pahinta alkoholistille on antaa juomisen jatkua ja olla kuin ei huomaisikaan.