Mitäs ajattelisit tästä? Kommentteja toivon, kiitos!

Minä oman mieheni tuntien en olisi huolissani, jos tämä tapahtuisi meidän perheessä.

kelpaisiko " en tiedä" selitykseksi



vai että



kelpaisiko minulle että saisin selityksen/selvityksen asiasta ja antaisin anteeksi, vaikka se toisi esiin seikkoja jotka olisivat loukkaavia?



Vastaukseni on ei ja ehkä.

Itse olen ahdistunut ja mietin jopa eroa. Niin loukattu koen olevan.

-ap

Mutta sitä en ymmärrä mitä tuossa pitäisi antaa anteeksi? Ethän tiedä onko mitään tapahtunut. Voit kyllä olla loukkaantunut, niin minäkin olisin, mutta mitään varsinaista anteeksi pyydettävää/anteeksi annettavaa en asiasta kyllä löydä.

aika outoa että salaperaisen " työkaverin" nimen ym. selviämiseen menee yli vuosi.. oma ukkoni aloitti juuri uudessa paikassa ja puhuu ihan vapautuneesti etunimillä lähimmistä työkavereistaan, sekä miehistä että naisista. ja niistä ei niin läheisistä tyyliin " yks niistä venäläisistä ukoista" tai " semmoinen nuorempi nainen" .



miten sun mies on nimittänyt ko. kollegaa? " työkaveri" ? tavallaan aika häiritsevä juttu..



kyllä minä sallin (heh, niikuin asiat mun _sallimisestani_ ois kiinni ;) ) miehelleni naispuolisia ystäviä, joku neito saattaa olla sellainenkin jonka kanssa en itse jaksa olla, ja olen ihan tyytyväinen ettei mun tarvi lähteä mukaan jos jonnekkin menevät. mutta pitäisin aika outona sellaista meininkiä, että mies pyrkisi tarkoituksella salaamaan ystävänsä sukupuolen.



mä veikkaan että sun mies on ollut ihastunut, mutta mitään varsinaisesti raskauttavaa ei ole tapahtunut.

Ja kyllä mielestäni on TODELLA törkeää puhua omassa ruokapöydässä toisen naisen avio-ongelmia ja muita kriisejä. Minä koko ajan luulin, että kyseessä on mies, koska en tiennyt miehellä naispuolista työkaveria olevankaan! Hän itse on sanonut, että tiimissä on vain miehiä..



Ja en ole KOSKAAN ollut mustasukkainen, joten en ymmärrä miksi hän ei voinut suoraan kertoa kenestä on kysymys.

Eikö ole korrektia pitää ihastukset (jos sellaista harrastaa) omana tietona?

Itse en ole koskaan ollut mustasukkainen ja minulla on aina ollut monta miespuolista ystävää ja kaikki olen HETI suhteen alussa tutustuttanut mieheeni.

Kyllä ole äärimmäisen loukattu, enkä voi näköjään antaa anteeksikaan kun en tiedä mitä olen antamassakaan?

-ap

ymmärrän hyvin että aikanaan pahoitit mielesi, mutta yritä pikkuhiljaa löytää muuta ajateltavaa.



miehesi luultavasti oli hiukan ihastunut ja pelkäsi sinun aistivan tämän, ja tulevan mustasukkaiseksi. siksi salasi työkaverin sukupuolen. varmaankin pui ja pohti naisen aviokriisejä sinun kanssasi siksi että on yksinkertainen jästipää, ja halusi tavallaan jakaa innostustaan tärkeimmän ihmisensä kanssa. tätä ei kuitenkaan osaa pukea sanoiksi ja siksi sanoo että " en tiedä" kun häntä asian tiimoilta kuulustelet.



anna armoa ukollesi vaikka onkin ollut ajattelematon.

E voi sille mitään, olen itse hirveän ankara itsellni käytöksen ja kaiken suhteen ja tuo miehen käytös oli niin ala-arvoista, etten tiedä pystynkö jatkamaan.

Toki on muitakin asioita joissa miehen itsekkyys on tullut vuosien saatossa esiin.. : (

-ap

en toki tahdo sinua syyllistaa tilanteesta, onhan ihan selvää että miehesi töppäsi tässä asiassa, ja varmasti hän on muissakin jutuissa itsekäs niinkuin sanoit.



mutta pitkä parisuhde nyt on vähän sellaista " kivi kiveä hioo" -touhua. välillä ahdistaa ja jurppii ja tekee mieli vaikka erota että pääsee yhdestä ja toisesta puolison huonosta puolesta eroon.



itse ajattelen sitä kerran äänenn lausuttua tahtomista niin, että siinä lupasimme toisillemme nimenomaan _tahtoa_ (toiselle hyvää, parisuhteen pysymistä) myös niissä vatsamäissä ja muissa. mikään ehdoton lupaushan se ei sinällään ollut, vain lupaus tahtoa jatkossakin.



nyt menee jo latteaksi (mitä pahoittelen) mutta mun mieltä lämmittää semmoinen ajatus että rakkaus on sitä että sietää toista silloinkin, kun hän on sietämättömimmillään.



ehkä sinä voisit yrittää soveltaa mieheesi sellaista tiettyä sietämistä, armoa, hyväksyntää (ei teoille jos et saa irtoamaan, mutta sille ihmiselle)..? koita nähdä se rakas ihmisesi siellä jästipäisen käytöksen takana ja anna sille hiukan armoa. (tai eroa jos et kertakaikkiaan pääse asioista yli)

Kyllä minä ainakin olisin hyvin loukkaantunut ja varmaan vihainenkin, jos minulta pimitettäisiin jotain tuollaista. Ja lisäksi tässä on vielä sekin pointti, että jos kerran ovat niin läheisiä, että puivat avio-ongelmiaankin keskenään, olisi mielestäni ollut korrektia esitellä ko. työkaveri myös sinulle!

Mies oli hieman pakotettu kertomaan kun eräs aamu olin tarvitsemassa autokyytiä ja tuo nainen oli tulossa mieheni kyydillä myös..

Yllätys yllätys, nainen ei sitten tullutkaan kyytiin juuri sinä aamuna vaan perui..

-ap

Ymmärrän kyllä, että joillakin on tiukka raja siinä, mitä on työyhteisössä ja mitä kotona (tai siis työkavereiden kanssa ei " hengailla" vapaa-ajalla). Mielestäni kuitenkin tuollaisessa tapauksessa olisi aivan mainiosti voinut kutsua työkaverin joskus vaikka kahville. Olisit sinäkin tavannut hänet, ja ehkäpä myös saanut osittain mielenrauhan.



Miehesi on minun mielestäni suoranaisesti valehdellut sinulle, kun ei ole vuoden aikana kertaakaan maininnut, että tämä työkaveri on nainen. Kun siihen lyödään vielä naisen avio-ongelmat, niin.. Kaipa tämä työkaveri on sitten saanut miehestäsi lohduttavan olkapään. En kuitenkaan itse päästäisi miestä asiasta pelkällä olankohautuksella, vaan vaatisin kyllä KUNNOLLISEN selityksen ja lupauksen siitä, että tuollaisia asioita ei salailla. Kukaan ei näe salaile kenenkään sukupuolta tahallaan, jos on itsellä puhtaat jauhot pussissa (mulla on kanssa samankaltainen kokemus takana, tosin asia kuihtui kokoon kun mieheni vaihtoi työpaikkaa).



t. 14

-ap

Tuossa nyt ei nimittäin ole sitä vaihtoehtoa, että mies vahingossa olisi unohtanut kertoa työkaverinsa olevan nainen. Koska jo hänen avioliitto-ongelmistaan kertoessaan hän olisi luontevasti puhunut " työkaverin miehestä" , eikä esim. puolisosta. Ja sekin jo osoittaa, että jokin ihastus miehellä on ollut, mikäli työkaverista kertoillaan kotona paljonkin (ihastunut ihminen tapaa puhua ihastuksestaan paljon).



Anna miehelle viimeinen mahdollisuus selvittää asia, ja sano, että muutoin teet omat johtopäätöksesi puhumattomuudesta ja eroat. Siinä mies näkee, että olet tosissasi, ja kertoo kyllä kaiken, jos haluaa liittonne pelastaa. Voin uskoa, että sinulle olisi helpompaa jopa tietää mahdollisesta pettämisestäkin ja aloittaa asian käsittely (ja anteeksiantoprosessi), kuin elää epävarmuudessa ja tietoisena toisen salailusta.



Tsemppiä sinulle!



t. 14

Nyt menen 2 veen kanssa ulos, mutta palaan äiväuniaikaan katosmaan jos olen saanut lisää kommentteja!

Kiitos teille kaikille ja hyvää viikonloppua!

-ap

no joo, täytyy kyllä sanoa että tuollaiset pakon edessä kertomiset (ettei edes lipasahtanut vahingossa vaan mies laskelmoiden tajusi ettei voi olla kertomatta) ja kyydin perumiset on kyllä sittenkin aika raskauttavaa aineistoa! jotenkin tuosta tulee aika selvä viesti että nainen on ollut myös mukana, siis ettei kyse olekaan ihan ollut simppelistä ihastumisesta vain miehen puolelta.



hmm.. no vaikka tuossa aiemmin kaupittelin sitä armoa ja muuta niin kyllä mäkin tuossa kohtaa kallistuisin vihan ja pettymyksen puolelle.. :/



ihan sama tavallaan onko vaiko eikö kuvioihin liity fyysistä kanssakäymistä liiton ulkopuolisten ihmisten kanssa, mutta munkin mielestä aikuisen ihmisen pitää kyetä olemaan sen verran suoraselkäinen että pysyy siinä itse valitsemassaan suhteessa koko ajan, myös silloin kun puoliso ei just ole paikalla. enkä tarkoita että pitäis olla hehtaarin kokoinen kuva vaimosta kehystettynä työpöydällä tai vaimo ja perhe ainoana keskustelunaiheena työpaikan kahvipöydässä. mutta pitää pitää ne yhteisen liiton rajat mielessä, ja omat ihastumiset ja muut hölynpölyt unohtaen huolehtia ettei päästä ulkopuolisia livahtamaan sinne rajojen sisään uhkaamaan liittoa.



tämä voi olla tosi vaikea sisäistää tai pitää mielessä, varsinkin jos on ihastunut. siinä mielen valtaa semmoinen itsenäisyyden kaipuu ja halu olla vastuuton ja vapaa. ja se on aikamoinen kypsyyskoe itse kullekin torjua ne maailman ihanat, raikkaat houkutukset ja pysyä hymyssä suin vahvana siinä itse tehdyssä tavallisen tylsässä arjessa. ärsyttäväähän se siinä tilanteessa on, mutta niin.. elämä on. aikuisena joutuu tinkimään omasta hurvittelunhalusta.

Ja silloin hän TIETÄÄ käytökselleen syyn. Se etten minä saa sitä tietää on todella loukkaavaa ja en tiedä haluanko tuollaisen ihmisen kanssa elämääni jakaa.

-ap

mikset kysynyt työkaverin nimeä tai sukupuolta heti alussa? Jos valehteli asiassa niin itse vihastuisin.

Miehelläni ei pitänyt olla naispuolisia työkavereita näin oli minulle ilmoittanut. Ja jotenkin tuon nimen kysyminen ei vain käynyt mielessä.. En epäillyt miestäni mistään tai siis osannut epäillä!

-ap