60-luvun lapset! Mitä lapsuusmuistoja tulee mieleen?

Asuttiin 4-henkinen perhe huoneen + keittiön asunnossa, jonne tuli kylmä vesi sisälle, ulkovessa.

Maito ostettiin kaupasta omaan maitokannuun.

Auto oli Triumph, joka jätti tien päälle alituiseen.

Asuin lapsuuteni pienehkössä lähiössä Helsingissä ja kavereita oli tosi paljon ihan lähellä. Samassa talossa asui kaksi luokkakaveria, naapuritalossa yksi ja kadun toisella puolella yksi. Jokaisella oli lisäksi sisaruksia, joten yleensä meitä oli 6-8 lasta yhtä aikaa pihalla. Isommilla oli sitten omat joukkonsa. Pojat ja tytöt leikkivät sulassa sovussa (tosin muutimme tästä idyllistä kun olin 8v, sen jälkeen olisivatkin leikit varmaan eriytyneet aika lailla).



Muuton jälkeenkin oli samassa talossa kavereita. Meitä oli taloyhtiössä kuuden tytön porukka n. 3 vuoden ikähaitarilla. Yhdessä kuljimme Uimastadionille uimaan ja Eiraan balettitunneille. Lisäksi parilla tytöllä oli isoveljet, jotka olivat mukana mm. kun pihalla leikimme kirkonrottaa.



Omalta pihalta ei lapsena lähdetty mihinkään ilman lupaa. Varsinkin muuton jälkeen oli tiukka kuri (asuimme Runeberginkadulla Helsingissä, joten liikenne oli ihan todellinen vaara, eihän silloin ollut joka kulmassa liikennevaloja niin kuin nykyisin). Pihalta ei noin vain olisi lähdettykään. Porttikäytävässä oli iso rautaportti, joka oli kiinni seinässä, jonka takana oli talonmiehen asunto. Talkkari vahti tiukasti portissa kulkemista ja vältimmekin portin aukaisua mahdollisimman paljon. Portin alta kyllä mahtui luikertelemaan, joten aina välillä kyllä karkasimmekin pihalta.



Naapuripihallekaan ei periaatteessa päässyt, verkkoaidan päällä oli vielä piikkilanka, mutta kyllähän tuosta yli mentiin kun silmä vältti.



Aika usein lupa lähteä kauemmaksi kyllä taisi tulla, koska muistan meidän olleen puistossa tosi usein. Kävimme myös kirjastossa vähintään kerran viikossa. Kyllähän tuolla omalla pihallakin kummasti tekemistä riitti. Kesällä hyppäsimme narua, twistiä tai ruutua, talvella rakensimme lumilinnoja. Kummasti noita piilojakin löytyi kirkonrottaan - jopa lehtiroskikset hyödynnettiin piilopaikkoina.

Kun neuvostoliiton tankit vyöryivät Prahaan elokuussa 1968. Kun Robert Kennedy ammuttiin kesällä 1968. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 18:18"]

"- Minulla oli yksi muovinen nukke ja yksi mollamaija, jolla oli siniraitaiset jalat ja yksi vihreänenäinen nalle. Muita leluja en muista."

Joo, leluja ei pahemmin ollut: 1-vuotiaana saatu iso tyttönukke, nalle, muovilehmä (!) ja kattila, jonka ääressä leikin Viisikon Fanny-tätiä, myöhemmin leikkuutin lyhyen tukan, kun halusinkin olla Pauli. Ja vuosimalli on 1963.

[/quote]

Jumaleisson, onneksi nykyään ei enää tule Viisikkoa luettua, kun noita liikakiloja on muutenkin :) Ei nimittäin voinut Viisikkokirjaa avatakaan, ellei ollut herkkuja vieressä. Niissä kun vähintään puolet kirjasta meni tarkkoihin kuvauksiin siitä, mitä milloinkin oli pöydän antimina. Saattoi mennä monta sivuakin kerralla, jossa yksityiskohtaisesti selitettiin, mitä pöydässä oli tarjolla aina pähkinävoista ja appelsiinimarmeladista lähtien. Eikä Enid Blyton ollut käsittääkseni edes lihava nainen, vaan kohtuullisen hoikka.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 18:47"]

Kun neuvostoliiton tankit vyöryivät Prahaan elokuussa 1968. Kun Robert Kennedy ammuttiin kesällä 1968. 

[/quote]

Kummastakaan ei mitään muistikuvia. Tuohon aikaan meikäläinen katseli Arja-tädin tenavatuokiota ja kadehdin niitä lapsia, jotka pääsivät ohjelmaan ajelemaan niillä upeilla pahviautoilla. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/autolla_ajoa_tenavalassa_3305.html#media=3309

Politiikkaan kiinnostus alkoi vasta 70-luvun puolivälin tienoissa, siis varsin nuorena kuitenkin.

Lisää lapsuusmuistoja?

Meillä oli 60-luvulla kuorma-auto, jolla tehtiin loppukesäsät aina marja- ja sienireissuja. Välillä meitä penskoja oli useita istumassa lavalla eikä ollut korkeita laitoja! Joskus ajeltiin kuormurilla myös muutaman kilometrin päähän upealle hiekkarannalle viettämään aikaa. Kahvi oli termarissa ja lisäksi ranskanleipävoileipiä, päällä punakuorista pallojuustoa ja lauantaimakkaraa, joskus jopa suolamakkaraa.

Muistan myös nuo maitopussit. Niitä vartenhan oli ihan erityinen kannu, jossa ei ollut kaatonokkaa, vaan sen kohdalla lovi. Isotätini avasi ensi kertaa maitopussia eikä hoksannut laittaa sitä ensin kannuun, vaan piti puolivälistä kiinni. Jokainen voi arvata, mitä tapahtui. Sitä naureskeltiin vielä vuosien päästä. Aiti kutoi kangaspuilla maitopusseista ja muovikasseista leikatuista kaitaleista mattoja, jotka tuntuvat kestävän aikaa: minulla on vieläkin pari pätkää, toinen vessassa ja toinen naulakon alla.

60-luvun lopulla tutustuin jugurttiin. Olin toisella paikkakunnalla koulussa ja päätin hankkia viikonlopuksi maatalossa asuvien kavereiden kehumaa herkkua, mansikkajugurttia. Koko paivä meni yhden purkillisen syömiseen, sillä ensin hapahkö maku oli paha, mutta pian totuin siihen. Äiti lähetti joskus myös linja-autossa paketteja, joissa oli mm. ruisleipää ja pullaa, jos en tullut viikonlopuksi kotiin.

60-luvulla vieraalla paikkakunnalla koululaiset asuivat alivuokralaisina mitä omituisemmissa loukoissa. Saunakamari ja kellarikamari olivat luksusta. Moni asui esim. isäntäperheen keittiön nurkassa. Myös ns. toveriasunnot olivat tavallisia. Sellaisessa minäkin asuin kouluaikaan. Yhden asuinkaverin kanssa pidämme muuten edelleen yhteyttä.

Asuimme Helsingin lähiössä. Isä kävi töissä ja äiti oli kotona, kuten suurin osa naapuruston tädeistäkin. Meillä ja naapureilla lähes kaikilla oli paljon lapsia, joten pihaleikkeihin saimme aina ison porukan; rofee ja poldee, kirkkistä, valokuvaajaa, hyppynarua, piilosta. Tytöt ja pojat yhdessä.

Talonmies oli hyvin kunnioitettu henkilö, jonka arvovaltaa kukaan ei kyseenalaistanut, vaikka oli mukava mies. Kaikki vahtivat lasten tekemisiä ja pahantekoon, lieväänkin sellaiseen puuttui se aikuinen, joka näki. Ja me tottelimme, kaikki. Aikuisten sana oli silloin vielä laki.

Kesäisin poljettiin tai parhaana päivänä mentiin bussilla uimaan, Laajasaloon tai Marjaniemeen. Ilman aikuisia, 7-10-vuotiaat keskenään. Eväät oli aina mukana, useimmiten voileipiä ja mehua, joskus limupullokin. Uimarannalla vietettiin monen monta tuntia. Muistojen mukaan kesät olivat pitkiä, lämpimiä ja aurinkoisia:)

Talvisin luisteltiin paljon. Luistinradan kioskista sai ostaa nallekarkkeja ja kuumaa mehua, jos sitä rahaa oli. Useimmiten ei ollut. Kuten ei oikeastaan mihinkään muuhunkaan.Hiihtäminen oli myös suosittua ja kansalaishiihtoon osallistuminen pakollista koulussa.  Meilläpäin oli loistavia mäkiä talviseen mäenlaskuun. Pihapiirin lapset rakensimme yhdessä valtavan suuria lumilinnoja. Käsineinä oli vain kintaita, jotka painoivat kastuessaan tosi paljon. 

Koulunkäyntiin piti suhtautua tosissaan. Opettaja oli kunnioitettu henkilö, minun openi myös viisas ja tasapuolinen. Kouluruoka oli enimmäkseen pahaa, mutta kaikkien piti syödä ja lautaset tyhjiksi. Tomaatti-makkarakeitto oli yleinen inhokki, mutta ei minulle, joten muistan syöneeni muidenkin lautaset tyhjäksi. 

Silloin kyläiltiin paljon, vaikka autoja oli vain harvalla. Meillä ei ollut, joten matkat tehtiin bussilla. Kylään mentäessä päälle laitettiin paremmat vaatteet. Usein bussia odottaessa palelsi kovin. Kyläpaikoissa oli lapsia, joten yhdessä leikittiin, mutta ei häiritty aikuisia metelillä, se ei ollut soveliasta. Meilläkin kävi todella usein vieraita ja muisytan aikuisten puhuneen paljon mm. politiikasta.

Vasta jälkikäteen ymmärsin, kuinka tiukkaa elämä silloin taloudellisesti oli. Lapsen elämässä sitä ei oikeastaan huomannut, vain harvalla kaverilla oli paremmin toimeentulevat vanhemmat , mutta leluja ym. ei heilläkään ollut ylettömästi.

Meidän perheemme arvot olivat hyvin perhekeskeisiä, joten sunnuntait, isän ainoat vapaapäivät, oli pyhitetty perheen yhteiselle tekemiselle. Silloin teimme retkiä, metsään, kiersimme Helsinkiä tai matkustimme junalla johonkin lähikaupunkiin tutustumaan. Kaikki tapahtui hyvin pienellä rahalla, mutta jätti todella mukavat muistot.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2006 klo 22:51"]

[/quote]Sen vuoksi enää ei tehdä kuin työmiehille enstex-housuja, kun ne kestää liikaa, mutta ei niitä kyllä ollut kun 60-luvun lopulla.

V

Marjametsäreissut, oltiin monta tuntia ja paljasjaloin käveltiin maantietä kotiin.

Kova kilpailu ja katkerat riidat, jälkeenpäin ajatellen lapsekasta.

Sputnikien lentoa seurattiin, ja vuosikymmenen lopussa kuulentoakin. Telkkaria ei tosin ollut läheskään kaikilla eikä edes puhelinta. Käytiin sitten naapurissa.

Tuli peltojen paketointi ja Ruotsiin muutto. Minunkin kotiväki mietti sitä, mutta jätti lähtemättä. Hevosten tilalla alkoi tulla traktoreita, ja lehmiä laitettiin pois.

Kesät olivat lämpimiä, koulua lauantaisin ja sunnuntaina pyhäkoulu. Koko kylän kakarat leikkivät yhdessä ja niin isot kuin pienet pelasivat nelimaalia.

Leikittiin nukeilla ja ommeltiin itse niille vaatteita. Ja navettaleikkejä milloin kivillä ja kävyillä tai milloin milläkin. Lehmillä, hevosilla ja koirilla oli nimet, mutta kissat olivat vain kissoja eikä vasikoillekaan annettu nimiä, kun ei ollut tarkoitus kasvattaa lehmäksi.

Urheilussa meni hyvin, Mäntyranta voitti. Me hyppäsimme sängyn laidalta niin kuin Kankkonen. Politiikasta muistan Kennedyn veljekset, ja suomalaisista Virolaisen, Karjalaisen ja Vennamon. Enkä tiennyt edes kouluiässä, onko muissakin maissa kekkosia vai presidenttejä.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2006 klo 22:51"]

[/quote]

60-luvulla syntyneet ovat parasta a-luokkaa!

Ei ollut homoja, lesboja eikä ensinkään maahanmuuttajia. Mustalaisia sentään joskus liikkui. Ja olihan niitä miesten vaatteissa kulkevia naisia, ja naisellisia miehiä. Jälkimmäisille naureskeltiin, ensinmainituille ei.

Nallekarkit ja punainen Jaffa. T. Herkkusuu

[quote author="Vierailija" time="19.01.2006 klo 22:51"]

[/quote]

Mä oon syntynyt -68, joten en voi vastata aloitukseen kun lapsuus 70- luvulla, mutta veripaltun muistan hyvin minäkin koulusta. Imatralta kotoisin oleva samaa ikäluokkaa oleva mieheni, ei tiennyt mikä on veripalttu:). Ilmeisesti itäisessä Suomessa ei tarjottu sitä? Tai sitten heillä oli paremmat kouluruoat:).

UP

'''''

Omakotitalo "maalla". Vesi kannettiin eli siis kaivo ulkona, ulko vessa jossa pyyhittiin sanomalehteen, ei telkkaria. Ostin ekan pyöräni jonka rungossa oli metallinen "kyltti" jossa luki, PETO TUOTE.  Talvella pystyi menemään kouluun hankikantoja pitkin (pellon poikki)potkukelkalla . Koulua oli myös lauantaisin ja koulussakin oli ulko WC

. Aamulla kun mentiin kouluun jätettiin kauppakassi listan kera kaupan portaille ja kun koulu päättyi haettiin kassi tavaroineen. Mato tuotiin kotiin pienessä "tonkassa" pyörän sarvessa, leipä kääräistiin paperiin. Hedelmiä tms ei yleensä ostettu eikä niitä kaupassa pahemmin ollutkaan. Ruoaksi oli usein perunaa ja sitä kastettiin maitoon jossa oli suolaa ja sipulirenkaita, oli myös makaronivelliä...Inhosin miltei kaikkia ruokia ja koulussa kun oli pakko syödä mm maksakastiketta niin piilotin ne maksanpalat nenäliinaan.

Isä keksi kaikenlaisia leikkejä meille, rakensi inkkarimajoja metsään jne. Ulkona oltiin paljon ja siellä mentiin mm 10 tikkua laudalla , piilosta ym ym. Äiti ompeli itse meidän vaatteet ja  minulla olikin aina kivoja vaatteita. 

Apu lehdestä (joita sain mummolasta) keräilin paperinukkeja. Kiiltokuva vihkoja oli useita ja niissä tietysti ihania kuvia. Mielellään ottaisin tuon ajan takaisin jos saisin.  Olen synt v-60