Onko sosionomi sinusta oikea lastentarhanopettaja?

Sosionomilla on ihan eri koulutus kuin lto:lla. Mut molemmat voivat tuoda jotain omaansa päiväkotityöhön. Sosionomi tuo yhteisöpedagogiikkaa tai voimavarojen löytämistä tms. ja lto opetusta, ainepedagogiikkaa, esiopetusta ym. Lastenhoitaja tuo hoitopuolen osaamisen. Laitoshuoltaja tuo puhtaanapidon osaamisen.



Jokaisen pitäisi olla kuningas omassa lajissaan eikä yrittää olla ikäänkuin tekisivät samaa työtä samalla palkalla. Niinhän ei ole, vaan lto ja hoitaja on koulutettu / palkattu eri asioihin päiväkotiin.

Tosin meidän kaupungin sosiaalitoimessa virkanimityksiä tehdään ihan sillä perusteella, että joku on päivähoidosta päättävän ämmän paras kamu ja voi saada paikan juuri siitä päiväkodista, mistä sattuu haluamaan.

kuhan persoonana on sopiva lastenhoitopuolelle ja oikeasti tykkää työstään ja lapsista.

Yliopiston ja ammattikorkeakoulun opintoviikot (tai nykyisin opintopisteet) eivät ole toisiinsa verrattavissa. Vaatimukset ovat aivan erilaiset.

hyvin lastensuojelulakia, sosiaalityötä ym. mitä sosionomit taas hallitsevat. Mielestäni molemmilla on työsarkaa päiväkodissa, mutta on aivan naurettavaa, että sosionomina alkaisin pitää musiikkituokiota. Sen saa pitää lastentarhanopettaja. Minä keskittyisin paljon mielummin perheiden hyvinvointiin, vanhempien kohtaamiseen ja yhtenä työntekijänä olemiseen moniammatillisessa työryhmässä.



t.sosionomi (amk) ja helvetin ylpeä siitä!

Olin päiväkotimme AINOA ihminen joka osasi soittaa pianoa ilman nuottejakin, laulaa ja laulattaa!! Päiväkodin johtaja olisi halunnut palkata minut vakkariksi niistäkin syistä, mutta silloin lähihoitajan paikkaa ei ollut avoinna. Eli ainakaan ne lto:t joita siinä yhdessä pk:ssa töissä oli, eivät siis osanneet hyödyntää talon pianoita ollenkaan!!



Ja mitä tuohon koulutukseen tulee niin sosionomi on laaja-alainen amk-tutkinto joka antaa eväitä perheiden kohtaamiseen. Siksi mun mielestä jokaisessa päiväkotiryhmässä tulisi olla niin sosionomi kuin lto:kin. Ja ainakin niissä pk:issa joissa työskentelin, sosionomit pääsivät osallistumaan erilaisiin koulutuksiin. Myös esiopetus ja varhaiskasvatuksen koulutuksiin. LTO:n koulutus on myöskin viime vuosina muuttunut aika lailla. Tuttuni sanoi esim. nykyään ei enää anneta mitään prosyyriä koulussa eikä " opeteta" esim. kädentaitoja jne vaan ne on itse opiskeltava.



Sanoisin että MONIAMMATILLINEN tiimi on lapsen ETU ja ihan koko perheen etu. Mitä erilaisempia ihmisiä lapsen kanssa on, sitä monipuolisemmin lapsen erilaiset tarpeet sekä perhe erityisesti otetaan huomioon tärkeinä hoitovuosina.

Eikö se kuulu työnkuvaan kuitenkin?? Yleensä tarhan ryhmässä on 2 hoitajaa ja lto (tai sosionomi lto:n paikalla). Kuka sitten vetää ne tuokiot jos ei sosionomi? Lastenhoitaja? Sitten en enää puhuisi laadukkaasta päivähoidosta.

Ei minun koulutuksessani ollut mitään musiikkiin viittaavaakaan. ei lauluja, ei soittoja ei mitään. En tosiaan haluaisi pitää henkilökohtaisesti musiikkituokiota. Eikä se ole sosionomin hommakaan. Mutta oikeasti, mitä väliä sillä on? Ei kaikkien, ei muuten sinunkaan, lapsista tule muusikkoja. onko se niin helvetin tärkeää, onko musiikkituokio TAVOITTEELLISTA toimintaa? Eikö se joskus riitä, että lauletaan ja leikitään ja pidetään hauskaa?



t.Edelleen se ylpeä sosionomi, jolla on myös maalaisjärkeä

Lto:n todistuksessa ei voi olla yhtään vitosta, koska korkein arvosana yliopistossa on 3.

Vanhan koulutuksen saaneiden lto:n todistuksista en tiedä...

ja jopa kirjoittavat kuntsareita. Ja sivarit ja laitsarit sun muu avustava henkilökunta hoitelee ipanoita pihalla keskenään " väliaikaisesti" päivästä toiseen lain sallimissa rajoissa...

Nykyään enemmän ja enemmän hoidossa on lapsia, joiden perheillä on moninaisia ongelmia. Yhteistyötä tehdään niin poliisien, neuvoloiden, sossujen jne kanssa nykyään. Itse lähihoitajana pääsin ihan konkreettisesti näkemään tuon puolen kun työskentelin vuoropäiväkodissa joka toimi samalla sellaisena paikkana jonne voitiin vaikka keskellä yötä tuoda lapsi/lapsia poliisien ja sossujen voimin. Siinä ei nimike painanut kun piti jokaisen osata kohdata tällainen hämmentynyt lapsi.



Hyvässä moniammatillisessa porukassa jokainen on tärkeä ja jokainen on vastuullisessa roolissa. Valitettavasti monissa päiväkodeissa lastentarhanopettajat ovat niitä hallitsijoita jotka eivät anna mitään arvoa muille. Se on surullista koska titteli ei tee ihmisestä yhtään sen parempaa asiantuntijaa kun vastassa on lapsi sekä hänen perheensä. Lähihoitajatkin saattavat usein olla paljon empaattisempia kuin opettajat.

Lapsia ei kylläkään " vähän vaan laulateta" niin kun sanoit! Mutta ethän tätä voi tietääkään, koska olet sosionomi. Juuri siksi sinun ei pitäisi olla töissä päiväkodissa, ainakaan jos olet lto:n paikalla.



Musiikkikasvatus on osa koko varhaiskasvatusta; se tukee kielellistä kehitystä (oikein toteutettuna todella paljon!), lisää sosiaalisia taitoja, opettaa keskittymistä ja ryhmässä työskentelyä, tukee jopa motorisia taitoja yhdessä liikunnan kanssa tai kädentaitoja yhdessä kuvataiteen kanssa ja tämän kaiken lisäksi antaa lapselle valtavia elämyksiä ja iloa. Kun musiikkikasvatus on TAVOITTEELLISTA; jokaiselle tuokiolle laaditaan tavoitteet ja menetelmät ja lopuksi arvioidaan toiminta, voi siinä nuo edellä mainitut kehityksen osa-alueet vahvistua. Todella ammattitaidotonta puuhaa, jos ryhmän kasvatusvastuullinen henkilö ei tiedä, että kasvatuksen osa-alueet ovat laajoja ja vahvasti sidoksissa toisiinsa, ja ei pidä taideaineita minään. Vähän vaan lauletaan tai vähän vaan piirretään, siinä se. Just. Tässä juuri eroaa lastentarhanopettajan ja sosionomin ammattiosaaminen. Nostan hattua niille sosionomeille, jotka haluavat opiskella perusopintojensa lisäksi juuri näitä alueita, jotka tukevat lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Se on hienoa! Pelkkä lastensuojelun tunteminen ei riitä laadukkaan päivähoidon takaamiseksi. Pitää olla myös pedagogiikka hallussa!

Täytyy toivoa, että kyseinen henkilö ei koskaan tule hoitamaan minun lapsiani päiväkodissa. Karmaisee ajatellakin, että hoitaja ei välitä tavoitteista tai on asenteella " kaikista ei tule muusikkoja" . Siihen ei varmaan kuitenkaan pyritä? Tuttuni lapsi on erityislapsi ja hänelle musiikkikasvatus on avain lapsen maailmaan. Niin hänelle itselleen kuin lapsen hoitajille. En vähättelisi musiikin merkitystä, vaikka en olekaan päiväkodissa töissä! Luulisin, että näitä tuokioita pitävät kyllä tietävät toiminnan tavoitteen ja se näyttää 59:ltä puuttuvan kokonaan...

Itse olen sos.kasvattaja, en tosin työskentele päivähoidossa. Olin kuitenkin harjoittelussa opiskeluaikana ihan tarpeeksi päivähoitopuolella ja se vakuutti minut siitä, etten sille puolelle halua.

Lto:t olivat p*kantärkeää sakkia, jolta puuttui suhteellisuudentaju. Pedagogiikassaan he olivat todella joustamattomia: kaikkien lasten täytyy nukkua päiväunet, ihan sama, vaikka tenava tulisi vasta kymmeneksi hoitoon ja olisi nukkunut myöhään aamulla. Kaikkien lasten kuuluu istua hiljaa ja kiltisti rivissä, kun lto pedagogisessa asiantuntemuksessaan leikittää ja laulattaa niitä. Lista olisi loputon. Sitten toimistossa ahdistuttiin jonkun lapsen vaikeasta kotitaustasta, vaikka kyseessä ei olisikaan ollut isot ongelmat (tervetuloa lastensuojelupuolelle tutustumaan tosiongelmiin). Päiväkodin johtaja ei kyennyt (lto) päättämään mitä kirjoittaisi työharjoittelussa todella aloitekyvyttömälle ja alalle sopimattomalle tytölle työtodistukseen. Siitä sitten tulikin tosi kiitettävä todistus " kun eihän sitä voi muuta kirjoittaa" . Ltoilla pienet ongelmat aiheuttivat todella suurta murehtimista. Tuntui, että itse olisi opiskelijaharjoittelijana pystynyt hommaa pyörittämään huomattavasti paremmin.

Se on sitten eri asia, minkälaisia valmiuksia päivähoidon saralla työskentely nykyään vaatii. Olen vakuuttunut siitä, että pedagogisen osaamisen ja lapsen kehityksen tuntemisen rinnalle on tasavertaiseksi noussut perheen kanssa työskentely ja sosiaalisten ongelmien kohtaaminen ja ymmärtäminen sekä yhteiskunnallinen näkökulma.



Työpari lto-sosionomi voisi olla hyvinkin toimiva ratkaisu monessa tilanteessa. Tähän kun vielä lisää lähihoitajan perushoidon ammattilaisena niin pitäisi näkemystä ja laatua löytyä :)

minulle riittää, että yritän tehdä työni 110-prosenttisesti.

Tärkeää työsäni on ensisijaisesti kasvatuksellisuus, mutta taiteita arvostan työvälineenä suunnattomasti ja haluan, että taustasta riippumatta jokaisella lapsella on mahdollisuus kokea luovuuden rikkautta.

Perheen kanssa tehtävä yhteistyö on ensisijaisen tärkeää, samoin kuin myös muiden yhteistyötahojen.

Ei KOSKAAN tule unohtaa, minkä vuoksi olemme kasvatustyösä, eli nimenomaan LASTEN vuoksi! Sen haluan pitää ohjenuorana ja hoitaa lapsia niin kuin omaani haluaisin hoidettavan.



Terveisin lastentarhanopettaja 15 v työkokemuksella





NAUTTIKAA JOULUNAJASTA LASTENNE KANSSA:)))

mutta valitettavasti suurimmassa osassa päiväkoteja on yksi lto/sosionomi ja kaksi hoitajaa. Onhan se liian kallista pitää kahta kasvattajaa ryhmässä.

Vierailija:

Lto:n todistuksessa ei voi olla yhtään vitosta, koska korkein arvosana yliopistossa on 3.

Vanhan koulutuksen saaneiden lto:n todistuksista en tiedä...

olen ollut useassa pk:ssa töissä ja yhdessäkään näistä ei lto ole ollut KOKO työpäiväänsä lasten kanssa, siis ihan oikeasti LASTEN KANSSA. heillä on palaveria, kehityskeskustelua, suunnittelua, muuta tärkeää talosta toiseen juoksemista. Lastenhoitajat/lähihoitajat ovat mukana lasten päivässä, tietävät tasan tarkkaan miten lapsella päivä on mennyt, näkevät lapsessa ihan inhimillisiäkin asioita kuten vaikka väsymys jonka taas lto:t näkevät heti häiriötilana johon pitää pedagogiesti puuttua. Ja jos lh:na menet ottamaan syliin 3-vuotiaan lapsen joka oikeasti kaipaa syliä, saat siitä moitteet että " MEILLÄ ei kasvatata lapsia tuolla tavalla, jokaisen pitää istua paikallaan"



Syinä siihen miksi lähdin päiväkotityöstä kokonaan pois olivat mm. siinä että kyllästyin läpeensä paskamaisiin lastentarhanopettajiin joiden tärkein tehtävä tuntui olevan vanhempien silmissä tutkinnollaan loistavia mutta läsnäolollaankin kiitettävästi poissa loistaen!! En ollut minkään arvoinen muiden lastenhoitajien kanssa, sillä enhän minä osannut pedagogisesti lapsia kasvattaa. Se ei riittänyt että osasin soittaa pianoa ilman nuotteja, osasin todellakin eläytyä lapsen maailmaan, sain ujonkin lapsen rohkeammaksi, lohdutin itkevää lasta, ymmärsin lasten erilaisia tarpeita.... ymmärsin musiikin merkityksen jokaisen lapsen elämässä... KOVA ja tunteeton lto oli aina muka minua parempi... siksi että oli titteli.



Ja kun lähdin pois viimeisestä tarhasta ja syliini juoksi ne lapset joiden kanssa olin ollut vuosia, itku tuli. Heiltä sain sen kalleimman palautteen siitä että olin ollut ainakin heille tärkeä. Samoin lasten vanhemmilta sain hyvää palautetta ja moni oli surullinen lähdöstäni.



Ja niin, vaikka en pedagogiikkaa tuntenutkaan, sain kuin sainkin erääseen erityiselapseen vanhan kontaktin johon yksikään lto ei ollut kyennyt... ja ainoa " taitoni" tämänkin lapsen kanssa taisi olla se, että näin oikeasti lapsen pahan olon, enkä sitä käytöstä josta olisin toisten lasten kuullen moittinut kuten lto:t tekivät. Minä vein pojan toiseen huoneeseen monesti, istuttiin siellä niin kauan kunnes hänelle tuli parempi olla. Ja kun se tuli vain siitä että silitin... kotona oli alkoholisoitunut äiti.



Mutta niin vain tässä maassa koulutuksella on tärkeämpi rooli kuin sillä millainen ihminen ihan oikeasti on. Nyt kun itselläni on lapsia, tiedän että päiväkotiin he eivät tule menemään vasta kun eskariin. he eivät sieltä saa mitään laatua. Eikä laatukasvatus korvaa sitä läheistä aikuista jonka syliin uskaltaa mennä...

lastenhoitajilla on se hoitopuoli, vastuu hoidosta

opettajilla on opetuspuoli, vastuu kasvatuksesta

laitoshuoltajilla siivous- ja puhtaanapito, vastuu puhtaudesta





kirjoitit:

olen ollut useassa pk:ssa töissä ja yhdessäkään näistä ei lto ole ollut KOKO työpäiväänsä lasten kanssa, siis ihan oikeasti LASTEN KANSSA. heillä on palaveria, kehityskeskustelua, suunnittelua, muuta tärkeää talosta toiseen juoksemista. Lastenhoitajat/lähihoitajat ovat mukana lasten päivässä,





Minua itseänikin häiritsee jatkuvat juokseminen. Mutta nuo kehityskeskustelut, palaverit, suunnittelut on osa työtäni... Olen laskenut, minulla menee puolet työajastani noihin aikuisten kanssa tehtäviin juttuihin ja puolet lasten kanssa. Ole hyvä lastenhoitaja ja mene kirjoittamaan puhtaaksi internettiin päiväkotimme esiopetussuunnitelma, ole hyvä ja mene erityislapsen palaveriin, ole hyvä ja mene neuvolatyöntekijöiden kokoukseen, ole hyvä ja tee tietokoneella viralliset työvuorolistat. Minä jään pitämään lapsia sylissäni mielelläni, siitä unelmoin itsekin ...



t. lto