Voisko joku valaista, että miksi perhe-elämää ja äitiyttä ei saa helpottaa?
Miksi ei saa pitää vapaapäivää niin, että lapsi on hoidossa. Itse lepää, siivoa tms.? Miksi se on niin väärin? Miksei saa laittaa esikoista hoitoon 3 päiväksi viikkoa ja olla vauvan kanssa kotona. Levätä, kun vauva nukkuu (yöllä kun herää usein syömään). Missä on määrätty, että äidin pitää vetää itsensä ihan piippuun lasten ja kodinhoidon kanssa?
Jos äiti tuntee rajansa ja voimansa, niin sehän on hyvä, että ennakoi ja pitää huolta hyvinvoinnistaan. Kun lapsi on hoidossa, häntä voidaan huomioida ja helliä silti kotona erittäin paljon.
Kommentit (4)
kestää kaiken. siksi. ja he ovat tyytymättömiä marttyyriydestään huolimatta ja heitä ärsyttää että toisilla menee hyvin vaikka he eivät jatkuvasti uhraudu ja jätä itseään huomioimatta. he ovat kateellisia, tyytymättömiä, tuomitsevia ja mustavalkoisia paskiaisia.
joskus, tosin harvoin, olen pitänyt lapset päiväkodissa päivän, jolloin itse olen kotona. Tätähän joku voisi heti moralisoida, joku sellainen, jonka lapset ovat jatkuvasti jossain sukulaisilla hoidossa päiviä ja öitä. Meillä ei kuitenkaan lapset ole koskaan pois kotoa, vaan 365 päivää ja yötä meidän vanhempiemme kanssa vuodessa, mitään tukiverkostoa ei ole. Eikö siis tässä tilanteessa olisi lapsen paras, jos äiti jaksaisi paremmin levättyään?
masennuslääkkeiden, terapian tai jonkun muun hoidon kustannuksina, kun joku uupuu ihan totaalisesti.
Mutta joku raja. Esim. jos ainoa lapsi on pari viikkoa vanhempien kesälomasta päiväkodissa ilman erityistä syytä, niin herää kysymys että miksi ihmeessä perheesen on pitäyt hommata kolmas ihminen jos se kaksin olo on niin tärkeää, että yksi perheenjäsenistä lempataan loma-ajoiksi pois kotoa?
Ja toisaalta jos voimavarat eivät riitä lasten hoitoon niin miksi tehdä useampia? Minulla on vain yksi enkä jaksaisi toista, en siis tee toista. Sekin on rajojensa tunnistamista.