Lue keskustelun säännöt.
Valinta aviomiehen ja uuden rakkauden välillä
16.10.2005 |
Teen tästä uuden aloituksen, koska olen ihan hajalla ja kaipaan tukeanne. Livenä en voi pyytää sitä oikein keneltäkään. Olen vaiennut tästä aiheesta ja nyt joudun myös haavani nuolemaan yksin. Tuo edellinen ketju (" onko minulla oikeutta onneen" ) on jo niin pitkä, että sen lukeminen on raskasta.
Kyse on siis siitä, että tapasin uuden, ihanan miehen ja jouduin päättämään, jätänkö aviomieheni vai jäänkö tylsään liittooni. Tein lopullisen päätökseni eilen. Itkettää. Sydämeen sattuu ja olen hajalla. Olen itkenyt koko viikonlopun.
Olen miettinyt pääni puhki tätä asiaa viikkotolkulla, ja nyt päädyin ratkaisuuni. Jätin uuden miehen ja päätin jäädä avioliittooni. Ilmoitin uudelle miehelle asian perjantaina. Valitsin tämän ajankohdan, koska aviomieheni lähti torstaina viikon työmatkalle ja tiesin, että saisin itkeä rauhassa itkuni. En ole kertonut hänelle mitään koko asiasta.
Enköhän tästä vielä nouse, vaikka tällä hetkellä en osaa muuta kuin vain itkeä ja itkeä. :.....(((((
Kommentit (45)
Sekä omat, että mieheni vanhemmat ovat eronneet. Meillä ei ole KOSKAAN kivoja synttäreitä, jouluja, hääjuhlia, ristiäisiä....tai yleensäkään niin, että jokainen isovanhemmista olisi tullut paikalle. On surullista, että minun lapseni eivät koe ehjää perhettä isovanhempiensa muodossa. Aikuisenakin kärsin siitä, että vanhempani eivät tule toimeen keskenään.
Teet sankarinaisen teon laittamalla lapsesi etusijalle!!! Muutaman vuoden kuluttua huomaat, että valintasi oli luultavasti oikea. Lpaset nauttivat ehjästä perheestä. Mutta kuten sanoin jo toisessa ketjussa, pidä huoli, että kerrot miehellesi, että olet onneton ja olet jopa harkinnut toisen matkaan lähtemistä. Keskustelkaa suhteenne läpi, ottakaa toisillenne aikaa ja TAHDO rakastua mieheesi uudelleen.
Naimisiin mennessänne sinulta kysyttiin:
TAHDOTKO ottaa tämän miehen ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä?
Voit oppia rakastamaan miestäsi ihan yhtä palavasti kuin uutta miestäkin, jos vain TAHDOT niin. Ja vielä, lasten onnellisin koti on vanhempien hyvä suhde.
Itke, itke, itke, mutta sitten käännä katse tulevaisuuteen ja hymyile. Parempi huominen odottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sinulla on hyvä tilanne " aloittaa alusta" miehesi kanssa. Mutta kyllä hänen täytyy saada tietää, mitä olet pohtinut. Eihän siitä uudesta alusta muuten mitään tule.
Tarttiko sen uuden ukon perään lähtee in the first place?? Siinäpähän nyt pillität. Oisit vaan ollut alunperinkin tyytyväinen aviomieheesi niin ei olisi tarvinnut tätäkään kokea. ja sitten hakea täältä päänsilitystä. Just joo.
Kirjoitin myös siihen edelliseen ketjuusi, olen se joka mainitsi että tilanne on kuin entisestä elämästäni.....
Kyllä sinä itsesi saat vielä kasaan kun annat itsellesi aikaa. Paras lääke on ottaa järki käteen ja keskittyä siihen mitä on jäljellä. Vähitellen totut ajatukseen ettei hän ole enää " olemassa" . Opit elämään tunteidesi kanssa ja ristiaallokko laantuu. Jonkun aikaa on tosi vaikeaa, mutta sitten se helpottaa.
Teet vain sovinnon tiettyjen asioiden kanssa. Älä keskity itseesi, keskity perheeseesi ja ole onnellinen siitä, että he ovat siinä.
Aina ei saa sitä mitä haluaa ja kaikelle löytyy kyllä aikanaan selitys.
Siitä ei taatusti seuraa mitään hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen sijaan yritä tosissaan löytää yhteys teidän välille. Ehkä se on vielä mahdollista. Tarkoitus ei ole loukata häntä nyt kun olet valinnut jo hänet, sehän olisi aivan turhaa. Eikä kertomisesta ole muuta hyötyä kuin että satutat häntä ja kevennät omaa omaatuntoasi.
Käytä sitä siis voimavarana, älä kompastuskivenä. Ole tyytyväinen päätökseesi. Ihastumisia tulee ja menee, ensi kerralla on helpompaa! Elämä ei hyvää miestä pois vaihtamalla parane!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että haluat luoda siitä paremman. Keskustelkaa. Se auttaa.
teitkö oikein. Haluatko olla tylsässä suhteessa, ehkä asialle pitäisi tehdä jotain. Puhu miehesi kanssa asiasta, että et ole onnellinen. Ehkä asia paranee ehkä ei. Toisaalta uuden miehen kanssa ei menekään pidemmän päälle hyvin ja sit tulet katumaan avioliittosi loppua. Ratkaisut on vaikeita tehtäviä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen valinnut tämän kämpääkaveruuden yksinhuoltajuuden sijaan. Kerran minua voi kunnolla loukata, ei kyse tosin syrjähypyistä, ja se riitti, tai oikeastaan monien sarja, ja sitten tuli piste iin päälle, siihen loppui minun rakkaus ja tahto, mutta koska pystymme silti elämään saman katon alla ja koska meillä on lapsia, niin haluan lapsille säilyttää tämän kodin. Ja osittainä myös se, että erossa olisin menenttänyt kodin, josta olen suurimman osan maksanut.
Mieheni palasi työmatkaltaan pari päivää sitten, ja olin varautunut siihen, että juttelisin hänelle tilanteestamme. Tulin lähes viikon asiaa mietittyäni siihen tulokseen, että pakkohan tässä on tavallaan lähteä eteenpäin puhtaalta pöydältä, jos aiomme vielä pelastaa avioliittomme. Salaisuutta syrjähypystä en pystyisi enkä haluaisi viedä mukanani hautaan.
Eilen illalla sitten avasin suuni tästä vaikeasta aiheesta. Kerroin miehelle rehellisesti, että minulla on ollut lyhyt suhde toiseen, ja että se on ohi nyt. Kerroin myös, että valitsin jäädä avioliittoomme, koska jossain sisimmässäni uskoin siihen kuitenkin enemmän kuin uuteen suhteeseen. Lisäksi kerroin tylsyyden tunteistani ja siitä, että haluaisin todella laittaa asiat uusiksi ja mennä esim. pariterapiaan.
Pelkäsin tietenkin etukäteen hirveästi, miten mies suhtautuisi. Ajattelin, että ehkä hän kävelee ovesta ulos eikä palaa pariin viikkoon tai jotain. Hän kuitenkin vain katsoi eteensä pitkään vakavana ja sanoi sitten, että kun kerran otit asian puheeksi niin mitäpäs tässä enää salaillaan. Sen jälkeen mies kertoi tyynen rauhallisesti, että hänellä on ollut yli puoli vuotta toinen nainen!!!!!
Pimahdin ihan täysin, huusin miehelle, heitin muutaman lautasen lattiaan ja potkaisin pakastimen oveakin niin, että varvas on vieläkin turvonnut. Tiedän että sanotte nyt, ettei minulla ole oikeutta tuntea näin, kun kerran itsekin petin. Onhan se näin, mutta minä sentään uhrasin uuden suhteen yrittääkseni vielä jatkaa vanhassa, mieheni taas ei!!!! En edes tiedä hänen ajatuksistaan enempää, sillä suutuin niin hirveästi, etten ole puhunut hänelle eilisillan jälkeen sanaakaan.
V*ttu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin lähes viikon asiaa mietittyäni siihen tulokseen, että pakkohan tässä on tavallaan lähteä eteenpäin puhtaalta pöydältä, jos aiomme vielä pelastaa avioliittomme. Salaisuutta syrjähypystä en pystyisi enkä haluaisi viedä mukanani hautaan.
mutta eipähän sun tartte kantaa niin valtavaa syyllisyyttä enää. mitä miehes meinas tehdä tän toisen naisen suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pystynyt puhumaan hänelle eilisillan jälkeen, koska olen ollut niin vihainen!!!!! Hän tosin yritti tänään sanoa minulle jotain, mutta ilmoitin heti, etten halua puhua hänelle. Tiedetään, tiedetään - eihän tässä muu auta kuin se, että kuuntelen mieheni kannan. Tänään en vain ole siihen pystynyt.
ap
en tuomitse tekojasi :-), vaikka pettäminen ei olekaan hieno juttu.
hmm... tuntuuko sinusta, että miestäsi kuitenkin kiinnostaisi keskustella asioista kanssasi? onko hän välinpitämätön/ilkeä sinua kohtaan? TOIVON TÄYSILLÄ, että saatte padot murtumaan!! itkekää vaikka yhdessä. mieti, miksi olet niin vihainen? koitatko kenties kätkeä sen vihan alle jonkun muun tunteen? mikä se tunne on? pystyisitkö elämään sen tunteen miehesi lähellä rehellisesti?
Hienoa, ap, että olet ollut selkärankainen ja kertonut omasta tilanteestasi miehellesi. Olet nyt huomannut, että teillä molemmilla on ollut toinen ihminen viemässä tilaa teidän suhteeltanne.
On ihan normaalia suuttua. Se on varmaan pettymystä toiseen, mutta samalla kertoo, että miehesi on sinulle vielä tärkeä. Että olet vielä sitoutunut häneen.
Nyt hänelläkin on ollut aikaa miettiä teidän tilannettanne ja toden totta, olette nyt tavallaan tyhjällä pöydällä tai omanlaisessaan alkutilanteessa.
Tästä on näkyvissä tie vain parempaan. Nyt olette aallonpohjassa.
miehesi on kyllä vaistonnut että et ole enää täysillä mukana, kaipa hänelläkin on oikeus etsiä lohtua tyhjään elämäänsä jos sinä et ole häntä enää rakastanut. Turhaan siinä kiukuttelet, ota tämä nyt tosiaan uutena alkuna. Kun tiedät että hänelläkin on toinen, haluatko silti jatkaa hänen kanssaan? Sehän se on tässä nyt ratkaiseva. Ja haluaako hän enää jatkaa. Oletko järkyttynyt vai helpottunut, kun kiukultasi selviät?
aloitusviestin su 16.10. ja sanoi miehensä lähteneen matkalle torstaina, siis 13.10. Viikon päästä (eli noin 20.10.) tuli takaisin.
Laskepas uudelleen!
En ole lukenut aiempia aloituksiasi.
Haluan vain sanoa, että minulla on aikalailla samoja ajatuksia kuin sinulla. Olen myöskin sitä mieltä, että vaikka avioliiton ensimmäiset 5 vuotta olisivatkin ihanaa aikaa, se ei tarkoita sitä, että loppuaika olisi sitä samaa ihanuutta. Ongelmia voi tulla hyväänkin suhteeseen tai rakkaus voi loppua. Ja minun mielestäni siinä tilanteessa ei tarvitse jäädä rakkaudettomaan/onnettomaan liittoon. Vaikka niitä lapsiakin olisi. En oikein ymmärrä sitä ajattelutapaa, että eron on hyväksyttyä ottaa vain siinä tapauksessa jos mies pettää/hakkaa.
Itse olen avioeroperheestä ja äidilläni on eron jälkeen ollut kaksi vakavampaa suhdetta, enkä koskaan kokenut niitä mitenkään " kehitykselleni haitallisina" . Olin vain iloinen, että äitinikin oli onnellinen. En osaisi edes kuvitella, että vanhempani olisivat yhdessä, niin erilaisia ihmisiä he ovat. Isänikin on mennyt uudestaan naimisiin ja tulen molempien vanhempieni kanssa erittäin hyvin toimeen.
Ehkä sellaisessa tilanteessa vanhempien ero ei ole lapsille hyväksi, jossa avioero on riitaisa ja asioista tapellaan lasten edessä. Mutta itse en usko, että ainoa keino saada lapsista tasapainoisia ihmisiä, on vanhempien yhdessä pysyminen, keinolla millä hyvänsä. Kyllähän lapsetkin vaistoavat ennen pitkää sen, jos vanhemmat eivät ole onnellisia.