Lue keskustelun säännöt.
Valinta aviomiehen ja uuden rakkauden välillä
16.10.2005 |
Teen tästä uuden aloituksen, koska olen ihan hajalla ja kaipaan tukeanne. Livenä en voi pyytää sitä oikein keneltäkään. Olen vaiennut tästä aiheesta ja nyt joudun myös haavani nuolemaan yksin. Tuo edellinen ketju (" onko minulla oikeutta onneen" ) on jo niin pitkä, että sen lukeminen on raskasta.
Kyse on siis siitä, että tapasin uuden, ihanan miehen ja jouduin päättämään, jätänkö aviomieheni vai jäänkö tylsään liittooni. Tein lopullisen päätökseni eilen. Itkettää. Sydämeen sattuu ja olen hajalla. Olen itkenyt koko viikonlopun.
Olen miettinyt pääni puhki tätä asiaa viikkotolkulla, ja nyt päädyin ratkaisuuni. Jätin uuden miehen ja päätin jäädä avioliittooni. Ilmoitin uudelle miehelle asian perjantaina. Valitsin tämän ajankohdan, koska aviomieheni lähti torstaina viikon työmatkalle ja tiesin, että saisin itkeä rauhassa itkuni. En ole kertonut hänelle mitään koko asiasta.
Enköhän tästä vielä nouse, vaikka tällä hetkellä en osaa muuta kuin vain itkeä ja itkeä. :.....(((((
Kommentit (45)
Olet ollut selkärankainen ja hyvä ihminen. Nyt voit myös kertoa tilanteesta miehellesi. Hän voi olla olkapääsi jatkossa. Päästä hänet lähellesi. Se toinen mies on pitänyt oman miehesi kaukana sinusta emotionaalisesti. Rakastele miehesi kanssa. Olkaa yhdessä ja lähekkäin. Se auttaa.
Tiedän kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että yksi ihminen voi olla mulle Se Oikea kun olen 45v tai 27v. Elämäntilanteet muuttuu. Ihanaa seurata sydämen ääntä. Tänään olen onnellinen yhden miehen kanssa, kenties vuoden päästä en.
Ja nyt viiden vuoden kuluttua tapahtuneesta olen todella onnellinen, että päädyin samaan ratkaisuun kuin sinä. Se oli hetken kestävä huuma silloin. Tai kesti sitä tuskaa 2 vuotta, mutta nyt ajatellen se oli harhaa, jotakin hormonaalista hullutusta. Oikeastaan olin kuin psykoosissa. Nyt ymmärrän, ettei se olisi koskaan kestänyt. Että luulin sen miehen olevan jotakin aivan muuta, kuin hän oli. Minulla oli silloin kova tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi jollain erityisellä tavalla. Halusin jotakin ihmeellistä. Nyttemmin olen huomannut, että kaikki se onni, mitä on, löytyy tästä avioliitostani ja olen todella onnellinen, että mieheni on kanssani.
Näin sinullekin varmaan käy. Se voi tosin kestää vuosia ennenkuin ymmärrät sen.
Tuolla mentaliteetilla et voi koskaan kasvaa aikuiseksi ja kokea todellista arjen huumaa.
Kirjoitin sinulle edelliseen ketjuun, ja olen onnellinen päätöksesi johdosta. Olen varma, että tämää oli paras ratkaisu lastesi kannalta. Keskity heihin ja heidän hyvinvointinsa lisäämiseen, ja unohda itsesi ja omat onglemasi hetkeksi, niin pääset paremmin eroon ihastuksestasi. Arvosta sitä, mitä sinulla jo on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan toisinajattelijoita on pidetty hölmöinä jne mutta miksi ihmeessä kaikkien täytyisi elää samalla tavalla? Me eletään kerran ja minä aion ottaa siitä kaiken irti. Jos vaikka en haluakaan " arjen huumaa" seuraavat 50 vuotta? Saa sitä kyseenalaistaa näitä juttuja ja miettiä omilla aivoilla. Onnen avaimet parisuhteessa ei mene yhteisessä sukunimessä tai samassa osoitteessa. 10 vuottakin yhdessä voi olla helvetin upeaa. Mutta jos ei sitten enää toimisikaan, niin miksi pitäisi kitua?
5
Jaahas, toivottavasti olet sinkku. Silloin, jos on lapsia liitosta, niin vanhempien pitää olla vastuuntuntoisia ja ajatella lastensa parasta. Yhdenkään lapsen etu ei ole se, että äiti vaihtaa miehiä kuin sukkia! Siitä on turvallinen lapsuus kaukana. Ja lopputulokset nähdään sitten viimeistään laten teini-iässä hillumassa yökaudet kaduilla. Mutta laste kohtalohan ei kaltaistasi itsekeskeistä ihmistä ilmeisesti vaivaa, pääasia, että SINULLA on kivaa ja kaikki pyörii SINUN napasi ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos sinulla ei ole lapsia niin älä sitten kituuttele, äläkä myöskään hanki sellaisia sinun itsekeskeiseen elämääsi. Eikä se hyvä avioliitto ole kuin mielikuvituksesta ja yrittämisestä kiinni, jos ei ole saanut jotain täysin hullua taakakseen! Mutta kyllästyminen on kyllä asia erikseen. Avioliitto on työtä! *
Sanoinko vaihtavani miehiä kuin sukkia? En todellakaan. Yhden illan juttuja en harrasta, enkä varattuja miehiä tms. Mulla on ollut 2 suhdetta 7 vuodessa. Ei hirveän paljon minusta. Lapsia on 2. Ja ihan varmaan heistä tulee tasapainoisia, jos vain minusta riippuu. Enempää ei tule.
Mutta ihan hauskaa välillä vertailla eri elämäntapoja. Vanhempien liiton kesto ei estä lapsia menemästä kadulle juomaan tms. Mutta minähän olen se pelottava ihminen, joka saa olla syntipukki kaikelle, koska olen erilainen ;)
En teidän arvostelun takia aio siltikään tyytyä epäonneen.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellinen äiti - hyvinvoivat lapset, eikö? ;D~
Ihanaa saada pasmanne sekaisin.
5
Ajattelin itse samoin kuin sinä ennen kuin lapseni syntyi. Sen jälkeen ajatusmaailmani on muuttunut. Minä olen sitoutunut lapsen myötä hänen isäänsä. Oli tylsää tai ei, minä pysyn hänen rinnallaan, koska haluan lapselleni turvallisen ja sopivan tylsän lapsuuden, jossa ei tarvitse pelätä äidin seikkailuja.
Sinä kuulostat nykyaikakauden individualismin aivopesemältä tytöltä. Mulle onnea, vaikutusvaltaa ja menestystä, kiitos! Tiedätkö, tuo maailmankuva vie tuhoon. Sinä vanhenet ja rapistut etkä olekaan enää se hehkeä nuorikko, johon kaikki rakastuivat. Sinusta voi tulla se piilomasentunut epätoivoisen näköinen nainen, joka pukeutuu liian lyhyisiin hameisiin, kun ei huomaa, että teinivuodet meni jo.
Karua. Niin voi käydä ja oli lähellä, ettei käynyt itsellenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lainaa sieltä ihan minkä tahansa kasvatusoppaan, tai tekee pientä tutkimustyötä netissä lapsista, avioeroista ja uusien suhteiden vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Joka ikisessä oppaassa ja tutkimuksessa sanotaan, että vanhempien ero (ellei toinen ole sekopää) vahingoittaa lasta ja hänen turvallisuuskäsitystään. Sinä et kykene tarjoamaan lapsillesi turavallista kasvuympäristöä, jos esittelet lapsillesi (toivottavasti heillä on edes sama isä!!!) uusia kumppaneita muutaman vuoden välein, ja sitten heivaat heidät pihalle, kun kyllästyt. Lapsesi eivät koskaan voi koskaan kokea turvallista lapsuutta, jos heidän tarvitsee pelätä, että se äidin " hoito" , jota he ovat ehkä jo oppineet rakastamaan ja kohtelemaan isänään, katoaa heidän elämästään.
Käytöksesi on ITSEKÄSTÄ JA ÄLLÖTTÄVÄÄ, vaikka yrität sitä kehnosti perustella. Et varmasti ole koskaan oikeasti laittanut lapsiasi oman napasi ja onnellisuudentavoittelusi edelle. Säälin lapsiasi, ja toivon, että heillä on edes joku muu täysipäinen aikuissuhde elämässään!
Ja nro 5 ja vastaväittäjät: ehkä voisitte väitellä jossain muualla...?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se toinen mies kuulosti kelmiltä. Ihan totta. Varmasti ihana ja imarteleva, mutta kyllä kannattaa katsoa hieman hänen aiempia suhteitaan. Sieltä saa hyvää referenssiä myös tulevaisuuteen. Ilmeisesti hyvin viriili ja seksuaalinen pakkaus, mutta suurella todennäköisyydellä luonnehäiriöinen, ellei pysty pidempiin suhteisiin kuin pari vuotta kestäviin.
Seurustelin aikanaan tämän tyyppisen miehen kanssa. HÄn oli mitä hurmaavin, kun tapasimme. Hän piti minua jalustalla ja seksi oli mahtavaa. Sitten tuli arki. Pirullista tappelua, vääntöä ja pahoinvointia. Hän oli aina pettänyt aikaisempia naisiaan. Eikä yksikään suhde ollut kestänyt. Ja hän oli lopettanut ne kaikki. Kylmästi. Juuri kuten kuvasit omaa ihastustasi.
Arki tuollaisen ihmisen kanssa on helvettiä. Sellaista en toivo kenellekään.
Nyt voit kuitenkin varautua siihen, että jos olet itse laittanut poikki välit tähän ihastukseen niin hän yrittää sinua vielä. Sinä olet hänelle yksi pelinappula, jonka hän haluaa valloituskokoelmaansa ja ennen kuin hän on saanut sinut eroamaan, hän ei ehkä luovuta. Ole tarkkana, ettei hän saa vietyä koko kättä.
Onkos täällä jokin rajoite siihen, mitä missäkin ketjussa saa kirjoitaa? Eli tämä on ap:n henkilökohtaisten murheiden märehtimisketju? Jos näin on, niin sitten ketjun voisi otsikoida pikkaisen tarkemmin: XX:n valinta aviomiehen ja uuden rakkauden välillä, muut älkööt vaivautuko.
Kyllä se kuuluu ihan hyviin tapoihin ettei toisen aloittamassa ketjussa aleta puimaan omia juttuja vaan aloitetaan oma ketju sitä varten.
Ymmärän kyllä suuttumuksesi, mutta mietippäs nyt silti vähän. Ei ole sinullakaan ollut puhtaat jauhot pussissa. Ja tuskin miehesikään on ollut perhettään jättämässä......
Ja oletko varma ettei miehesi vaan nakannut " toinen nainen" -juttua kun kuuli sinulla olleen suhteen..... Minun ystävälläni nimittäin kävi niin. Kun ystäväni tunnusti olleensa uskoton niin mies sanoi että no, onpa hänkin. Myöhemmin selvisi että mitään toista naista ei ole ollut ollenkaan, mies ei vaan halunnut jäädä " pekkaa pahemmaksi" .
Mutta tsemppiä ap. Pöytä on nyt puhdas! Ja nyt ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko jatkaa yhdessä tai erota. Toivon sydämestäni että valitsette vaihtoehdon numero yksi.
Meillä on sellainen tilanne, että olemme aloittaneet pariterapian ja koetamme saada avioliittomme kuntoon. En jaksa nyt sen syvemmin ruveta kertomaan yksityiskohdista, mutta itketty on molemmat ja paljon. On myös huomattu, miten paljon ääneen sanomattomia tunteita ja toiveita molemmilla on ollut.
Miehellä tosiaan oli toinen nainen, mutta hän on sanonut, ettei se ollut vakavaa, eli hän ei missään vaiheessa harkinnut minun jättämistäni. Oli kuulemma lähinnä lohtusuhde, joka on nyt ohi.
Itkeminen on tosiaan ollut aika keskeinen osa elämäämme viime aikoina, mutta eräänä iltana tapahtui sellainen ihme, että mies tuli yllättäen keittiössä halaamaan minua. Olin ensin todella hämmentynyt, mutta halasin takaisin. Mitään ei sanottu, halattiin vain hetki. Ja sitten jatkettiin elämään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Emme ole vielä tuosta halista puhuneet, mutta pakko myöntää, että se tuntui hyvältä.
ap
Voitko elää tuollainen asia omatunnollasi?