Lue keskustelun säännöt.
Valinta aviomiehen ja uuden rakkauden välillä
16.10.2005 |
Teen tästä uuden aloituksen, koska olen ihan hajalla ja kaipaan tukeanne. Livenä en voi pyytää sitä oikein keneltäkään. Olen vaiennut tästä aiheesta ja nyt joudun myös haavani nuolemaan yksin. Tuo edellinen ketju (" onko minulla oikeutta onneen" ) on jo niin pitkä, että sen lukeminen on raskasta.
Kyse on siis siitä, että tapasin uuden, ihanan miehen ja jouduin päättämään, jätänkö aviomieheni vai jäänkö tylsään liittooni. Tein lopullisen päätökseni eilen. Itkettää. Sydämeen sattuu ja olen hajalla. Olen itkenyt koko viikonlopun.
Olen miettinyt pääni puhki tätä asiaa viikkotolkulla, ja nyt päädyin ratkaisuuni. Jätin uuden miehen ja päätin jäädä avioliittooni. Ilmoitin uudelle miehelle asian perjantaina. Valitsin tämän ajankohdan, koska aviomieheni lähti torstaina viikon työmatkalle ja tiesin, että saisin itkeä rauhassa itkuni. En ole kertonut hänelle mitään koko asiasta.
Enköhän tästä vielä nouse, vaikka tällä hetkellä en osaa muuta kuin vain itkeä ja itkeä. :.....(((((
Kommentit (45)
Vierailija:
Tarkoitus ei ole loukata häntä nyt kun olet valinnut jo hänet, sehän olisi aivan turhaa. Eikä kertomisesta ole muuta hyötyä kuin että satutat häntä ja kevennät omaa omaatuntoasi.
Jos olet kerran miehesi jo valinnut niin miksi kertoisit tuosta ihastumisestasi hänelle ja pahoittaisit hänen mielen?
Itselläni on ollut samanlainen tilanne ex-mieheni kanssa. Mies oli ihastunut työpaikallaan naiseen - kävivät yhdessä lounaalla, kahvilla jne jne. mutta sen pitemmälle (ei nähtävästi) menty. Kumpikin tunsi todella voimakasta vetoa toiseen mutta exäni valitsi lopulta minut. Ja kertoi asiasta minulle.
Kuten varmaan voitkin arvata se ei ollut hyvä juttu, onhan tuo mies jo minulle ex. Tieto siitä että mieheni oli vakavasti ihastunut johonkin toiseen sattui todella paljon vaikka mieheni olikin valinnut LOPULTA minut. Se sattui niin paljon että mieleeni jäi kytemään jatkuva epäilys miehestäni ja hänen uskollisuudestaan. En lopulta enää kestänyt jatkuvaa pientä epäilystäni ja erosimme.
Ymmärrän ja tiedostan että jokaisessa pitkässä suhteessa tulee takuulla puolin jos toisinkin ihastumisia. Siitä ei ollut kyse että kuvittelisin niin naivisti että mieheni ei koskaan ihastuisi. Mutta silti...ei sitä mielestäni olisi kannattanut minulle kertoa. :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja onnittelut!Teit oikean ratkaisun.Kauanka olette olleet naimisissa?Miehesi tuntee sinut luultavasti pidemmältä ajalta kuin tämä toinen.Muista että IHASTUKSIA tulee ja menee,voit luulla sitä rakkaudeksi,mutta tosi RAKKAUS kehittyy vasta vuosien myötä.
Arjen kuvioissa ei aina ole aikaa ja romanttiset tunteet voivat jäädä sivummalle ja sitä voi tylsistyä,mutta muista että samoin kävisi aivan varmasti jos olisit valinnut toisin ja voisi käydä vielä huonomminkin.
Opettele olemaan onnellinen mitä sinulla jo on ja olemaan siihen tyytyväinen.Rakastaminen täytyy oppia ja aina se ei ole helppoa....
niin siksi sanotaankin myötä-ja vastoinkäymisissä.
Vierailija:
Tarttiko sen uuden ukon perään lähtee in the first place?? Siinäpähän nyt pillität. Oisit vaan ollut alunperinkin tyytyväinen aviomieheesi niin ei olisi tarvinnut tätäkään kokea. ja sitten hakea täältä päänsilitystä. Just joo.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2005 klo 10:18"]
Meillä on sellainen tilanne, että olemme aloittaneet pariterapian ja koetamme saada avioliittomme kuntoon. En jaksa nyt sen syvemmin ruveta kertomaan yksityiskohdista, mutta itketty on molemmat ja paljon. On myös huomattu, miten paljon ääneen sanomattomia tunteita ja toiveita molemmilla on ollut.
Miehellä tosiaan oli toinen nainen, mutta hän on sanonut, ettei se ollut vakavaa, eli hän ei missään vaiheessa harkinnut minun jättämistäni. Oli kuulemma lähinnä lohtusuhde, joka on nyt ohi.
Itkeminen on tosiaan ollut aika keskeinen osa elämäämme viime aikoina, mutta eräänä iltana tapahtui sellainen ihme, että mies tuli yllättäen keittiössä halaamaan minua. Olin ensin todella hämmentynyt, mutta halasin takaisin. Mitään ei sanottu, halattiin vain hetki. Ja sitten jatkettiin elämään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Emme ole vielä tuosta halista puhuneet, mutta pakko myöntää, että se tuntui hyvältä.
[/quote]
Kaunista
rankan ratkaisun! rankka se olis varmasti ollut toinenkin, mutta houkuttelevuudessaan varmasti tietyssä mielessä " helpompi" , aidan alittaminen... nyt sulla on tilaisuus todella kasvaa liitossasi!