Päiväkothysterian lietsontaa

Vierailija:

kannan korteni kekoon. Ollessani päiväkodissa muutama vuosi sitten töissä, oli tavallista mm. että:

- pienten ryhmässä ei vaihdettu kakkoja kuin vasta pitkän ajan päästä.

Onpa meilläkin sattunut joskus niin, että pienempi on ollut kakat vaipassa jo jonkun aikaa ennenkuin kukaan huomaa asiaa.

- Pienet sai huutaa pitkiäkin aikoja ilman ettei kukaan noteerannut.

Meilläkin huudetaan. Ja välillä pitkiäkin aikoja. Ja aina se noteeraminenkaan ei lopeta sitä huutoa.

- Vähänkin isommille toitotettiin vaan, että miten isoja ovat ja itse täytyy suoriutua.

Tätä sai kyllä esikoinen kuulla aika usein kun vauva syntyi ja saa vieläkin.

- Ruokailussa jos temppuili joutui pöydästä pois tosi helposti, eikä ruokaa enää saanut.

Näin meilläkin. Temppuilua ruokapöydässä en siedä yhtään. En isommalta enkä pienemmältä. So?

Tällä hetkelläkin työskentelen päiväkodissa (isossa) ja meillä on joka ryhmässä kaapit täynnä varavaatteita, ettei lasten tarvitsisi palella. Valitettava totuushan on, että eivät ne vanhemmat aina huolehdi omalle lapselleen niitä säänmukaisia vaatteita :( Meillä ainakin pienempien käsiä ja neniä pihalla kokeillaan, että onko kylmät. Isot osaavatkin tulla itse jo sanomaan.

toisin kuin esimerkiksi kouluissa. Päiväkotien sijaisverkostoon pääsemiseen tarvitaan todistus koulutuksesta.

itse olen monta vuotta ollut eri päiväkodissa töissä ja myönnän että joskus hommaan tulee sellainen rutiini.silti ollaan pidetty lapsia sylissä ja huollettu kakka-ym asiat. jos lapsella on liian vähän vaaatetta on se vanhempien moka jotka tuovat ne lapset aamulla hoitoon edes miettimättä tarkeneeko lapsi ulkoilla. joten vois tumpelo vanhemmat aamulla vilkaista mittaria vaikka tai sääennusteita. meillä kyllä päikyssä varavaatteita joita sitten laitetaan kun omat ei riitä.



olkaapas itse ääliö vanhemmat edes joskus omien kapsioenne kanssa päivät sisällä niin miettikää minkälaista on olla sisällä 20 lapsen kanssa... siinä hajoaa kaikilta pää ja lapsilla van levottomuus lisääntyy kun meteli nousee pakostakin. jospa kaikki vanhemmat ymmärtäisi että lapsen kanssa vvoi olla kotona kun on kunnon räkätauti tai jopa kuumetta eikä vaan toisi sitä hoitoon niin ei tarttisi täällä valittaa miksi itkee sitten hoidossa,olepa itse töissä 10 tuntia kipeenä ja ulkoile ja osallistu kaikkeen ym.

Ongelmana päiväkodeissa ei niinkään ole resurssien puute, vaan se, että siellä työskentelee ihmisiä, joille riittää se, että lasten kanssa tehdään vain kaikki pakollinen ja rutiininomaisesti. Heille lapset ovat " suoritteita" , nyt kaikki pissalle, satutuokio, ruokailu jne. Hoidon laatua ei nosteta palkkaamalla lisää näitä suorittajia. Hoidon laadusta ei kerro se, kuinka monta satua on luettu tai kuinka monta lasta on pidetty sylissä, jos toisen ihmisen aito välittäminen puuttuu. Lapsi kyllä vaistoaa, milloin hänestä välitetään ja että hänen kanssaan touhutaan, sillä hoitaja tykkää työstänsä. 78 ja 80 oivia esimerkkejä näistä suorittaja-ihmisistä, ja hoitotyössä näitä riittää niin lasten, vanhusten kuin vammaistenkin puolella. Opiskeluaikana harjoittelin päiväkodissa, nykyisin toimin aikuiskasvatustyössä keh.vammaisten parissa. Mutta samasta asiasta on kyse missä tahansa hoitotyössä. Minä ja työkaverini onneksi teemme työtä, josta pidämme. Eri vierailijoilta, viranhaltijoilta ja vanhemmilta olemme saaneet paljon palautetta siitä, että lämpimän ja välittävän ilmapiirin aistii tullessa yksikköömme. Olemme läsnä ja tilanteessa mukana ja minusta on mukava tehdä hyvää arkipäivää tämän henkilön kohdalla, asiat tapahtuu yhdessä tekemällä ja kokemalla. Meidän yksikkömme motto on: meille voi tulla milloin vain ja kuka vaan, kaikki toiminta kestää päivän valon. Ja vielä riittää kasvatustyötä kotonakin.

5v alalla olleena ennen ekaa äitiyslomaani sanoisin että kaunistelet.

Se on helvettiä niin aikuisille kuin ja saati lapsille.

Itse olen myös sellainen ylisuojeleva, että en halunnut viedä lapsia ainakaan ennen hoitoon, kun he oppivat puhumaan. Ja toisaalta voin myös nostaa hattua niille, jotka siihen pystyvät, koska tuollaisen vuoden ikäisen hoitoon vieminen varmasti raastaa jokaista äitiä.

Vanhin on nyt neljä ja laitan hänet vasta ensi syksynä silloin 4-vuotiaan pikkusiskon kanssa puolipäivähoitoon, että saavat vähän kavereita. Mulle kotona olo on ollut se ainoa vaihtoehto ja kolmen lapsen " tekeminen" peräkkäin mahdollisti sen.

Itse kun hoidan, niin tiedän ainakin miten on hoidettu.

laitoksia, menkää vaan tutustumaan niin ei tarvitse paskaa jauhaa täällä.

Lto, nyt äityslomalla

Mun lapseni on ihanssa päiväkodissa, jossa se saa paaaaaljon syliä ja hyvää hoivaa. On iloinen ja aina oikein puettu, syö hyvin ja nukkuu mainiosti. Mieluummin mä nyt lapseni tarhaan laitan kun jollekin perhepäivähoitajalle, joka voi olla ihan miten hullu tahansa, eikä sitä kukaan valvo. Tarhassa sentään on useampia hoitajia, niin että lapsellakin on mistä valita, noin niinkun henkilökemia mielessä ja ne vähän valvoo toisiaan...

jos sitä ei lainkaan päivän aikana hoideta.

hain milloin sattui ja toin milloin sattui. Ennakolta ilmoittamattomiin aikoihin. Ei siellä koskaan tuommoiselta näyttänyt. En ymmärrä, milloin päiväkodissa on se aika, jota vanhemmat eivät näe ja jolloin lapsia kohdellaan kaltoin: koska tahansahan sinne voi joku kävellä tuomaan tai hakemaan lapsiaan? Toisten työvuorot alkavat kuudelta aamulla ja toisten yhdeltätoista aamulla, toisten kahdeltatoista. Sen jälkeen ensimmäiset alkavatkin jo hakea lapsia pois. Ei siellä OLE sellaista aikaa, joka olisi vanhemmilta (noin kollektiivisesti) piilossa.



Kun minä kävin hakemassa lastani kesken päivän, siellä oli yleensä joku autoleikki meneillään jossa ryhmä lapsia leikki automatolla. Toinen ryhmä istui hoitajan kanssa sohvalla lukemassa satua. Juu, ja kyllä niistä joku oli sylissäkin.



Sitäpaitsi minun lapseni osasi puhua. Olisi se jotain sanonut, jos kaikki olisi ollut ihan hirveää. Muttei sanonut. Meni päikkyyn aina ihan tyytyväisenä.

syyskuun alussa aloitti pienten ryhmässä kerralla 9 uutta 0,5-1,5vuotiasta. hoitajia oli kolme, kaikki uusia. Ensin sairastui yksi, sitten toinen hoitaja. Sijaisia revittiin milloin mistäkin, välillä koko kirkuvaa lapsilaumaa oli hoitamassa vain 2 hoitajaa. Siinä ei kuulkaa riittänyt sylit alkuunkaan, jokainen itki äiti ja päiväunista ei tullut mitään.

Ja selitä nyt sitten näille pienille että joo, äiti tulee sitten klo 16 hakemaan..



Omani menee päivähoitoon 3-vuotiaana kun osaa PUHUA ja ymmärtää että sinne hoitoon ei hylätä. Ja sittenkin ei missään nimessä tarhaan, ei ei. Säilytyslaitos, kertakaikkiaan.

vietyään lapsensa sittenkin sinne hoitoon. On pysyvä hoitopaikka, pysyvät hoitajat, paljon leluja ja ohjattua toimintaa, lapsella ikäisiään kavereita, monipuolista ruokaa jne. Ja lapsi viihtyy!

mihin heitä sopeuttaa!

vanhemmat voisivat olla päivän tai kaksi vuodessa katsomassa pk:n toimintaa. Lisäksi etenkin pienten puolella tutustumisjaksoksi suositellaan jopa paria vkoa. Kyseisessä paikassa on myös vanhempien oma ryhmä, joka voi vaikuttaa päiväkodin toimintaa. Mielestäni siis meidän pk:n ja kotien välinen toiminta on aika tiivistä ja läpinäkyvää.



Oman kokemukseni mukaan hoitajat ovat erittäin motivoituneita ja sitoutuneita työhönsä. Nuoremman lapseni omahoitaja vei oman ryhmänsä (4 lasta) jopa omaan kotiinsa retkelle. Lisäksi ' hänen lapsiaan' käytettiin tämän hoitajan kesäloman aikana vierailulla hänen kotonaan. Hoitaja on myös käynyt meillä kotona vierailulla keskustelemassa lapsemme hoidosta.



On ikävää, jos huono päiväkoti sattuu kohdalle, mutta en todellakaan lähtisi liikaa yleistämään, koska niitä hyviäkin myös löytyy.

Yhtä asiaa en kyllä ymmärrä, eli että näitä lastentarhanopettajia tulee tänne palstalle kauhistelemaan, kuinka kauheaa päiväkodeissa on. Missä on heidän ammattiylpeys?Kauhistelun sijaan voisi toimia ja pyrkiä kohottamaan laadun tasoa. Jokaisessa ammatissa kohtaa huonostihoidottuja asioita, eikä sillon jäädä kauhistelemaan, vaan toimitaan asioiden korjaamiseksi. Jos ei viitsi edes yrittää, niin on epäpätevä ammatissaan.

Että täällä Suomessa on vallalla tälläinen HYSSYTTELYkulttuuri! Ei saisi ääneen puhua ongelmista. Ja sillä konstilla mikään ei koskaan muutu.



Mun mielestäni on hieno asia, että tästä puhutaan nyt ääneen!! Te joita asia koskettaa (pieniä lapsia pk:ssa), ottakaa opiksenne ja ottakaa asiaksenne selvittää (juurta jaksain!) ettei omanne joudu tuon kuvaillun kohtelun uhriksi. DO SOMETHING!

Tiedän toki, että joissakin paikoissa on noita em. tapauksia, mutta niitä ei tyttäremme pk:ssa ole ja se riittää minulle.

äitejä ei pidä syyllistää hoitoon viemisestä. Enkä toisaalta usko, että kaikki pk:t on näin karmeita. Surullisinta tässä on se, ettei vanhemmat oikein pysty ulkopuolelta näkemään pk:n todellista laatua ja olemusta. Mistä tiedän, että lapseni pk on hyvä? Onneksi jäin sittenkin kotiin hoitamaan lastani.