Lue keskustelun säännöt.
Päiväkothysterian lietsontaa
20.09.2005 |
kannan korteni kekoon. Ollessani päiväkodissa muutama vuosi sitten töissä, oli tavallista mm. että:
- pienten ryhmässä ei vaihdettu kakkoja kuin vasta pitkän ajan päästä.
- Pienet sai huutaa pitkiäkin aikoja ilman ettei kukaan noteerannut.
- Vähänkin isommille toitotettiin vaan, että miten isoja ovat ja itse täytyy suoriutua.
- Ruokailussa jos temppuili joutui pöydästä pois tosi helposti, eikä ruokaa enää saanut.
- Ulkona oltiin säällä kuin säällä ja voi voi jos vanhemmat ei olleet asianmukaisesti varustaneet lastaan. Sormet jäässä ja muutenkin kylmissään oli moni lapsi. Siellä sitten itkivät, syliin ei oteta, koska muuten ne kaikki istuu sylissä koko ajan.
No, tätä listaa voi jatkaa loputtomiin. Sillon meikäläinen päätti, ettei kyllä omia lapsia vie päiväkotiin, ennenkuin selviävät lähes kokonaan itse vessajutuista ja osaavat puhua ja kertoa tapahtumista. Ja jos ovat arkoja, erityisesti syliätarvitsevia, herkkiä tms. en vie vielä sillonkaan.
Kommentit (99)
Vierailija:
" - pienten ryhmässä ei vaihdettu kakkoja kuin vasta pitkän ajan päästä. "Joskus, mutta tosi harvoin, on pojallani ollut kakat housussa, kun olen mennyt hakemaan häntä hoidosta. Yhtä monta kertaa olen hakenut poikaani ensin pihamaalta ja sitten mennyt päiväkotiin sisälle, missä hoitaja on juuri vaipanvaihtopuuhissa.
" - Pienet sai huutaa pitkiäkin aikoja ilman ettei kukaan noteerannut."
Huutoon en ole törmännyt, mutta jos joku lapsista on itkenyt esim. aamulla hoitoon viedessä, on yksi hoitaja istunut alas ja sylitellyt ja rauhoitellut tätä pientä.
" - Vähänkin isommille toitotettiin vaan, että miten isoja ovat ja itse täytyy suoriutua."
Eikös sitä kotonakin kannusteta lasta omatoimisuuteen?
" - Ruokailussa jos temppuili joutui pöydästä pois tosi helposti, eikä ruokaa enää saanut."
Meidän lastemme omahoitaja kertoi kerran tehneensä tyttärellemme näin. Hän oli ensin kolme kertaa kieltänyt tyttöä ja kun tyttäreni oli jo selkeästi kylläinen ja vain sotki ja leikki ruualla, hän joutui pois pöydästä häiritsemästä muiden ruokailua. Tyttö temppuilee myös kotona ruualla ja sama " kohtalo" koittaa myös kotona.
" - Ulkona oltiin säällä kuin säällä ja voi voi jos vanhemmat ei olleet asianmukaisesti varustaneet lastaan. Sormet jäässä ja muutenkin kylmissään oli moni lapsi. Siellä sitten itkivät, syliin ei oteta, koska muuten ne kaikki istuu sylissä koko ajan."
Olen nähnyt päiväkodissamme varahanskoja, lakkeja ja kumppareita juuri tällaisten tilanteiden varalle. Olen myös nähnyt lapsia hoitajien sylissä, kun olen mennyt hakemaan omiani. Oma poikanikin on sellainen sylivauva, että hänet olen monta kertaa tavannut hoitajan sylistä.
Päiväkotejakin on varmasti erilaisia ja yhdessä huonosti hoidetut asiat voidaan hoitaa toisessa päiväkodissa taas todella hyvin.
Neita, kaksosten äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voin kyllä sanoa, että kaupungin sisälläkin on paljon eroa paikoissa. Valitettavasti kuitenkin mm nuo ap:n esimerkit ovat ihan arkea monessa paikassa. Työntekijät ovat väsyneitä ja turhautuneita. Kokoajan tehdään liian vähällä työvoimalla hommaa.
omien lapsienne suhteen vai meneekö kaikki aika täällä av:lla niin ettette ehdi havainnoimaan heitä? Ihme väitteitä siitä, etten voi muka tietää miten lastani tarhassa todella kohdellaan! Minä ainakin huomaan jos lastani vaivaa joku pienen pienikin asia. Sitäpaitsi hän on puhunut koko tarhauransa ajan, joten kyllä sellaista sanallistakin viestiä kotiin kantautuisi. Lisäksi meillä pelaa tarhassa hurjan hyvin vanhempien ja hoitajien välinen vuorovaikutus.
Uskon kyllä, että kurjiakin tarhoja löytyy, mutta älkää yleistäkö!!!! Löytyy niitä tyhmiä ja kurjia äitejäkin, eikä se sitä tarkoita että kaikki kotihoidossa olevat lapset olisivat tuhoon tuomittuja.
Ja jos teidän jostain täytyy ihan hirveästi lasten edun nimissä vaahdota, niin mitäpä jos vaahtoaisitte vaikka avioeroista ja uusperheistä, ne ne vasta lapselle helvettejä on - pikkusen pahempia juttuja kun se jos on joskus tarhassan näpit jäässä!!!!!
t.17
Tottaikai vanhemmilla on velvollisuus ja oikeus puuttua asioihin, jos ammatti-ihmiset eivät sitä itse tee. Sitä, mitä ihmettelen, ovat ne alan ihmiset, jotka voivottelevat ja kauhistelevat, mutta eivät tunnu tekevän itse mitään. Se, että täällä av:lla aukoo päätään ei kauheasti vielä auta asiaa.
Ja on eroa asiallisella keskustelulla ja hysteerisellä vaahtoamisella.
lopulta pienet (alle 3v.) huomaavat että iktu ei auta, vaan alistuvat kohtaloonsa. Se, että lapsi ei enää itke hoitoonvietäessä ei tarkoita sitä että hän VIIHTYY. Päiväkodit ovat meluisia säilytyspaikkoja, ei voi mitään. Viihtyisitkö itse kahdentoista aikuisen kanssa laumassa 7-9h päivässä, nukkuen,syöden,pissaten ryhmässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni (3 kpl) ovat olleet vuoden ikäisistä saakka kaikki päiväkodeissa, sekä isommissa että pienemmissä. Yhteensä on kokemusta kolmesta eri paikasta, eikä mistään ole suurempaa valittamista.
Miehelläni ja minulla on aika epäsäännölliset työajat, ja olemme usein pölähtäneet tuomaan/hakemaan lapsia milloin mihinkin aikaan, joskus myös etukäteen tarkkaa aikaa ilmoittamatta. Enkä ole ikinä bongaillut yksikseen huutavia, paskalle haisevia tai paikoilleen jäätyneitä pikkuisia.
Isommilta lapsilta on voinut myös kysellä, että millaista on päiväkodissa ollut. Negatiivista palautetta tulee silloin tällöin esim. " pahasta" ruuasta tai jos on ollut riitaa jonkun kaverin kanssa, mutta muuten on aina ollut kivaa ja tädit kivoja. Tuskin lapset tällaista kertoisivat jos heitä olisi laiminlyöty tai rääkätty.
Ja uskallan oikeasti väittää että minun lapseni VIIHTYY päiväkodissa, hän ei ole alistunut siihen. Kyllä minä näen aamulla kun hänellä kasvot kirkastuu kun tietää pääsevänsä kamujensa kanssa leikkimään.
t. 31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä pienten ryhmä onkin. Jossa siis sellaisia 9kk-1,5v lapsia joiden oikea ja paras hoitopaikka tosiaan olisi omassa kotona.
On kai sanomattakin selvää että jos 10 vauvaa ja muutama vähän vanhempi 2-3 hoitajan vastuulla niin melko laitosmaista se hoitaminen varmaan ajoittain ainakin on.
Sen sijaan isompien lasten ryhmässä jossa 3-5v lapsia, on yleensä hieman erilainen ilmapiiri. Lapset osaavat pukea ja syödä itse, ovat " sisäsiistejä" jne. Tällöin aikaa jää kaikenlaiseen puuhasteluun kuten retkeilyyn, jumppaan, askarteluun, musiikkiin, tarinatuokioihin jne.
Poikani päiväkodissa 3-5vuotiaiden ryhmä on vielä jaettu pienemmiksi ryhmiksi. Yksi pienryhmä askartelee, toinen on samaan aikaan ulkona tai jumppaamassa jne.
Tunnelma on rauhallisempi kuin jossain 20 lapsen jättiryhmässä.
Huomaa että päiväkoti ja hoitajat panostavat siihen että lapset viihtyisivät.
Joku mainitsi että asioista Suomessa hyssytellään.
No sehän on ihan vanhempien omaa tyhmyyttä jos ei saa suutaan auki!
Poikamme päiväkodissa hoitajat sekä johtaja nimenomaan toivovat että jos on jotain kielteistä tai myönteistä palautetta niin se kerrottaisiin heille.
Vierailija:
kannan korteni kekoon. Ollessani päiväkodissa muutama vuosi sitten töissä, oli tavallista mm. että:- pienten ryhmässä ei vaihdettu kakkoja kuin vasta pitkän ajan päästä.
- Pienet sai huutaa pitkiäkin aikoja ilman ettei kukaan noteerannut.
- Vähänkin isommille toitotettiin vaan, että miten isoja ovat ja itse täytyy suoriutua.
- Ruokailussa jos temppuili joutui pöydästä pois tosi helposti, eikä ruokaa enää saanut.
- Ulkona oltiin säällä kuin säällä ja voi voi jos vanhemmat ei olleet asianmukaisesti varustaneet lastaan. Sormet jäässä ja muutenkin kylmissään oli moni lapsi. Siellä sitten itkivät, syliin ei oteta, koska muuten ne kaikki istuu sylissä koko ajan.
No, tätä listaa voi jatkaa loputtomiin. Sillon meikäläinen päätti, ettei kyllä omia lapsia vie päiväkotiin, ennenkuin selviävät lähes kokonaan itse vessajutuista ja osaavat puhua ja kertoa tapahtumista. Ja jos ovat arkoja, erityisesti syliätarvitsevia, herkkiä tms. en vie vielä sillonkaan.
Pitkälti totta, minkähän takia??!
RESURSSIEN PUUTE, RESURSSIEN PUUTE!!
Mutta muutama pointti kuitenkin ap:n kirjoitukseen:
Vaipat vaihdetaan niin pian kuin mahdollista. Kun sisällä häärii 12 vaippaikäistä, ei jokaisen kanssa ehdi pesulle sillä sekunnilla, kun kakka on housuissa. Moni muu asia (mm. lasten turvallisuus ) ajaa ohi tärkeydessä.
Lapsen huutamiseen voi olla monta syytä. Lapsi voi itkeä koti-kävää tai sattunutta haaveria, mutta myös kiukkua ja pettymystä siitä, ettei saa tahtoaan heti läpi... vaikkapa kiivetä ikkunalaudalle tai muksia kavereit. Se, ettei joka parahdukseen reagoida heti, on arkipäivää kotonakin.
Lapsia kannustetaan omatoimisuuteen. Aina ei käsiä heti riitä auttamaan jokaista, silloin on hienoa, kun lapsi jaksaa yrittää itsekin. Ja kokee vielä onnistumisen iloa.
Ruokailussa opetellaan hyviä tapoja. Jos menee rettelöimiseksi eikä kiellot auta, pöydästä poistaminen on ihan asiallista. Seuraavalla aterialla sitten uusi yritys.
Päiväkodeissa tosiaan ulkoillaan miltei säällä kuin säällä. Kun varustus on asianmukainen, lapsi nauttii vapaasta touhuilusta. Sää on monesti huono vain aikuisille ; )
Se, etteivät vanhemmat huolehdi kunnon varusteista, on ikävää. Kyseessä on yleensä välinpitämättömyys, sillä asian tärkeydestä puhutaan kyllä ( aina uudestaan ja uudestaan, huoh... ).
Harvoin on mahdollisuus jättää huonosti varustettuja lapsia sisälle ulkoilun ajaksi, sillä ihmisiä ei yksinkertaisesti riitä valvomaan. Joskus kyllä eskari-ikäisten kohdalla tehdään poikkeus.
Niin. Tästä aiheesta voidaan puhua loputtomiin.
Epäkohtia löytyy niin kauan, kun asiaan ei panosteta enempää valtion ja kuntien puolesta. Päättäjiä vain pommittamaan, arvon äidit!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökunta ajetaan säästöjen takia ihan piippuun. Ennen kuin aloin odottaa kuopusta töissä oli niin stressaavaa että liioittelematta hiukset alkoivat tippua päästä. Raskaus tuntui kuin pelastukselta työuupumukselta.
Jos henkilökuntaa olisi tarpeeksi viihtyisin tosi hyvin päiväkodissa töissä, mutta ainakin ennen äitiyslomalle jäämistäni oli niin kamala kiire koko ajan että jopa lapsen kanssa juttelemaan jäämisestä joutui tuntemaan syyllisyyttä. Olen siis apulaisena pk:ssa ja heittopussina, aina väärässä paikassa kun ei voi revetä 2-3 paikkaan yhtä aikaa. (Jatkuvasti jouduin olemaan jonkun/joidenkin lastenhoitajan/-jien sijaisena vaikken ole edes lastenhoitaja/kasvatusvastuullinen ja lisäksi minulta odotettiin että teen kaikki " omat hommani" , siivoukset, vaatehuollot jne. jne. Niistäkin riittää hommaa koko työpäiväksi ihan kevyesti!)
Täytyy nyt katsoa sitten vuoden päästä - tärkeintä olisi kuitenkin että voimia riittää kolmelle omalle lapselleni. Heille olen kuitenkin ainoa äiti!
mutta eivät pysty/halua vaikuttaa oman työpaikan asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta isojen puolella oli kamala härdelli koko ajan, aina puuttui jostain henkilökuntaa eikä esim. eskariope ehtinyt välillä viikkokausiin pitää eskaria lainkaan, koska aikaa ei riittänyt perushoidolta!
Pienten puolella oli tosi kivaa vaikka välillä sai tosi liukuhihnalla pukea lapsia varsinkin kurahousuaikaan kun oli joku hoitaja pois töistä. Onneksi pieniä mahtuu syliin kolmekin yhtäaikaa jos on tarvis. Omaa taaperoani en kyllä sinne veisi...
Vierailija:
lopulta pienet (alle 3v.) huomaavat että iktu ei auta, vaan alistuvat kohtaloonsa. Se, että lapsi ei enää itke hoitoonvietäessä ei tarkoita sitä että hän VIIHTYY. Päiväkodit ovat meluisia säilytyspaikkoja, ei voi mitään. Viihtyisitkö itse kahdentoista aikuisen kanssa laumassa 7-9h päivässä, nukkuen,syöden,pissaten ryhmässä?
päiväkodissa jossa: ulkoillaan, leikitään, askarrellaan, käydään metsäretkillä, jumpataan, musisoidaan, kuunnellaan satuja...
vai
kotona äidin kanssa joka kotona olemiseen tympääntyneenä tiuskii vähän väliä, ei jaksa leikkiä, roikkuu netissä, kehottaa katsomaan vaan sitä videota jne.
Pikkasen siis jo suoraan sanottuna vi..ttaa nämä kotiäidit jotka mielestään muita parempina ja omaa itsetuntoaan kohottaen mesoaa kuinka heidän tapansa on se paras ja ainoa oikea tapa. Eivätkä voi hyväksyä sitä että päiväkodissa lapsi voi jopa viihtyä.
Monet täälläkin meuhkaavat nimettöminä " entisinä työntekijöinä" tai joku kotiäiti mutu fiiliksillään kirjoittelee päiväkoteja mollaavia juttujaan.
En väitä etteikö päiväkodeissakin epäkohtia olisi, ihan niinkuin missä tahansa muuallakin.
Mutta se on sitten jo omaa tyhmyyttä jos ei niitä epäkohtia esim. juuri siellä päiväkodissa tuo esille.
Olen itsekin sitä mieltä että alle 3 vuotiaan paikka on kotona.
Mutta esim. 3-5 vuotiaiden ryhmissä päiväkodissa on jo ihan eri maailma kuin siellä pienten ryhmässä.
Käykää tutustumassa niin tiedätte mistä puhutte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mutta eivät pysty/halua vaikuttaa oman työpaikan asioihin.
HERÄTYS....
Ei ole työntekijöillä mahdollisuutta vaikuttaa ryhmäkokoihin, kasvattajien määrään, sijaisten palkkaamiseen....
Reipas ja sosiaalinen sekä suhteellisen omatoiminen lapsi voi viihtyä päiväkodissa vallan mainiosti vaikka nuo ap:n mainitsemat asiat pitävätkin useasti paikkaansa. Joitain lapsia ei haittaa melu eikä sylin puute vaan ne voivat suorastaan nauttia siitä, että paljon tapahtuu ympärillä. Sen sijaan sellaisille lapsille jotka tykkäävät rauhallisuudesta, rauhallisista hetkistä ja leikeistä ja kaipaavat paljon syliä ei päiväkoti todellakaan välttämättä sovi. Totuus on se, että päiväkodissa on melua, leveotonta olla ym. ja se ei kaikille lapsille sovi!! Omalle lapselleni ei päiväkoti käynyt, vuoden siellä olon jälkeen oli pakko vaihtaa perhepäivähoitoon enkä IKINÄ ENÄÄ laita lastani päiväkótiin! Ja kun kirjoittaja 17 sanoi, että perhepäivähoitajia ei valvota niin se ei pidä paikkaansa. Heillä on esimies, usein kokouksia, esimiestin kotikäyntejä, ruoan laadun tarkkailua jne. Ja kuten moni jo totesi, myös sinä itse 17 niin lapsesta voi nähdä viihtyykö hän vai ei. Lapsesta voi sen myös nähdä jos hän ei perhepäivähoidossa viihdy. Minun lapsesta todellakin näki, että päiväkotiin meno oli helvettiä. Nyt lapsi käy pph:lta käsin kerhossa ja valittaa siitäkin kun siellä on meteliä. Jotkut lapset tarvitsevat yksilöllistä kodinomaista hoitoa sekä enemmän syliä, toiset tulevat toimeen vähemmällä.
ja järkyttyi kovasti, kun ilmoitin laittavani kuopuksen hoitoon alle kahden vuoden iässä. Aikansa kiemurreltuaan hän kertoi, että pienessä kaupungissa jossa asumme on lapsenrääkkäystä viedä lapsi hoitoon ennenkuin hän osaa vaatimalla vaatia huomion itselleen tai pitää jonkin verran huolta itsestään. Hän sanoi pienten jäävän paitsioon ryhmässä, jossa on monenikäisiä lapsia; aikaa ja henkilökuntaa ei kuulemma ole tarpeeksi, jos joukossa on vähänkin vilkkaampia isoja lapsia.
Aikani mietittyäni vein lapsen perhepäivähoitoon naapuriin ja hyvin on sujunut ainakin tähän asti.
Kyllä koko kunnallinen päiväkotisysteemi on hunnigolla! Liian isot lapsiryhmät etc...
Hän kertoo " istuneensa lattialla" Kenguru-tutkimuksessa kuudessa tutkimuspäiväkodissa ja kuudessa verrokkiryhmässä havainnoimassa alle 3-vuotiaiden ja aikuisten sitoutumista.
- Erot ovat valtavia. Mielessäni on kuva päiväkodista, jossa kukaan aikuinen tai lapsi ei sitoutunut mihinkään kahta minuuttia kauempaa koko aamupäivän aikana. Käyttäytymistä ei selitä lasten tausta, vaan se, mitä aikuiset tekevät.
KALLIALAN mukaan aivan liian harvalla ihmisellä Suomessa on todellinen näkemys siitä, mitä on korkeatasoinen varhaiskasvatus. Se ei ole vajaamittaista kouluopetusta, eikä sosiaalihuollon alaista sosiaalipalvelua, jossa lapsuus nähdään jonkinlaisena ongelmana, hän sanoo.
- Suomessa vaalitaan harhaa korkeatasoisesta varhaiskasvatuksesta. Kenguru-tutkimuksen kahdestatoista päiväkodista vain muutamaan voisin lapseni varauksetta jättää. Kaikki olivat kunnallisia päiväkoteja, eikä resursseissa ollut periaatteessa eroja. Ainoa ero oli aikuisten osaamisessa.
- Herkkyys tunnistaa lapsen tunnetiloja ja kyky vastata lapsen sanallisiin ja sanattomiin aloitteisiin on lähtökohta erityisesti pienten lasten varhaiskasvatuksessa.
Kalliala sanoo, että istuttuaan 50 päivää katsomassa päiväkotitoimintaa hän ei pysty enää pistämään päätään pensaaseen ja puhumaan yleisellä tasolla kauniita sanoja suomalaisesta varhaiskasvatuksesta.
SUOMESSA on Kallialan mukaan myös paljon perheitä, joissa elämä on ennakoimatonta ja turvatonta, ja joissa lapsen perustarpeista ei huolehdita.
- Silloin päiväkoti on turvapaikka, jossa päivärutiinit ja vähintään laimean myötämielisesti suhtautuvat aikuiset edustavat lapsen hyvää.
Kalliala sanoo, että kotona ja päiväkodissa on kysymys siitä, saako lapsi tuntea itsensä rakastamisen arvoiseksi ihmiseksi, puhutaanko hänelle, katsotaanko kuvia ja " mennäänkö kyykkyyn" .
Hänen mielestään vanhempien ei pidä tuntea syyllisyyttä tekemistään lastenhoitoratkaisuista, jos he ovat tehneet voitavansa lapsen eteen ja seisovat ratkaisunsa takana.
Ja todellakaan hyssyttely ei auta. Miedän täytyisi tehdä jotain, toisin sanoen maksaa enemmän veroja tai maksaa enemmän päivähoitomaksuja.
Ja ennen kaikkea, pitää vaatia lapselleen hyvää hoitoa!
Juuri tätä tarkoitin - mm. 29 ajaa juuri sitä samaa asiaa jota INHOAN - juuri tuota hyssyttely mentaliteettia. " Olkaa kaikki hiljaa ja ylpeitä ammatistanne - niin ylpeitä, ettei epäkohdista saa missään nimessä ääneen puhua, vaan ne pitää hoitaa ko. laitoksen sisäpuolella" ja arvatkaas miten ne ongelmat hoidetaan, jos asia jää vain ko. laitoksen sisäpuolelle??! SIKSI JUURI jokaisella (jolla on pikkuisenkaan valtaa) tulisi olla ulkopuolelta valvoja laitos - te vanhemmat valvotte lapsienne hoitoa pk:ssa - puuttukaa epäkohtiin!!! Ettei vain 29 viljelevä ajattelumalli pääse enempää vallalle.
30