Päiväkothysterian lietsontaa

En voisi kuvitellakaan laittavani omia lapsiani päiväkotiin ennenkuin he ovat min. 3-vuotiaita. Sinällään on kaiketi niin kuin tuossa artikkelissa sanottiin että tietyille perheille on päiväkoti paras ratkaisu lasten kannalta, jos vanhemmuus on hukassa. Tavallisessa perheessä lasten paras toteutuu kotihoidossa ( tai tarvittaesa pph:ssa), ei suuressa tarharyhmässä. Ainakaan kunnallisessa tarhassa!

Ite teen työtä vanhusten parissa ja se on kyllä totta että välillä pääsee niin käymään et kakat odottaa pesijää tovin jos toisenkin.Mutta täytyyhän hoitajien tiedostaa noi asiat? mun omatuntoni ei kestäis tota menttaliteettiä tehdä töitä noin.





T. 15 v tätä hommaa tehnyt

On järkyttävää että päiväkodeissa ei todellakaan saa laadukasta hoitoa lapsilleen (ellei sitten yksityisissä päiväkodeissa, joissa lapsiryhmät ovat pienempiä).

Minusta kyllä vielä mielenkiintoisempaa on se, miksi vanhemmat laittavat lapsensa päiväkotiin, jos on pieninkin epäilys kyseisen paikan toiminnan suhteen. Oma lapseni on pienessä 25 lapsen päiväkodissa, alle 3-vuotiaiden ryhmässä on 7 lasta. Kaikki tuntevat kaikki ja koko päiväkoti toimii yhteistyössä keskenään eikä ole tuollaisia murheita. Kunnallisen massapäivähoidon puutteet tunnustavat kaikki, myös päiväkotien henkilökunta, enkä ymmärrä mitä uutta ja ihmeellistä siinä on, että suurissa lapsiryhmissä pienillä resursseilla toteutetussa hoidossa on parantamisen varaa vaikka kuinka.

meillä olisi todellinen mahdollisuus valita eri hoitomuotojen väliltä. Nythän monasti on niin että vaikka olisi halua hoitaa omat lapset kotona, niin siihen ei ole varaa. Kuitenkin yhteiskunnalle tulee selvästi kalliimmaksi suunnata veroeuroja juuri kodin ulkopuoliseen hoitoon...

Kyllähän sekin on selvää että yksityisissä päiväkodeissa on pienemmät ja laadukkaammat olot.

Meitä on niin moneen junaan. Pahan mielen tämä ketju on taatusti monelle työssäkäyvälle äidille aiheuttanut, aina ei ole vaihtoehtoa päiväkodille. On tietysti hyvä, ett asioista keskustellaan, mutta hysterian lietsominen on asia erikseen. Pitäisikö keskustella myös lasten oikeudesta päiväkotipaikkaan, vaikka jompikumpi vanhemmista on kotona. Kuinka paljon nämä lapset vievät henkilökunnan resursseja?

Ei edes hoitajien ja rahan puute ole päiväkotilasten suurin ongelma. Se on se, että suurin osa hoitajista on tympääntyneitä työhönsä ja harvat on mitään erityisen lapsirakkaita. Eivät hoitajat anna teidän lapsillenne sitä mitä he janoavat: rakkautta ja lämpöä, hellyyttä ja syliä. Sitä, että joku aidosti kuuntelee ja välittää heistä, että he ovat tärkeitä jollekin. Olen itse alalla ja tiedän mistä puhun. Emme me huonosti lapsia kohtele; järjestämme heille toimintaa, annamme ruuan ajallaan, viemme päiväunille, pyrimme huolehtimaan heidän turvallisuudestaan, MUTTA. Työpäivän ajan odotan kotiinpääsyä, mielessä pyörivät omat koululaiset ja muut omat asia, ei minua kiinnosta nämä hoitolapset pätkän vertaa. Toisten hoitajien kanssa jutellaan ihan muita asioita ja rehellisyyden nimissä tunnustan, että lasten vanhemmat ovat erittäin yleinen puheenaihe. En minä paha ole lapsille, mutta minä teen vain työtäni ja sama asenne on muillakin.

Joku tuossa kirjoitti että ketju on aihettanut pahan mielen, koska on vanhempia joilla ei ole muita mahdollisuuksia kuin laittaa lapsen päiväkotiin...Onhan kunnallisten päiväkotien lisäksi yksityisiä päiväkoteja, on perhepäivähoitajia, on ryhmäperhepäivähoitoa, voi palkata vaikkapa muutaman perheen kanssa yhdessä hoitajan lapsille, jos ei ole taloudellisia resursseja jäädä itse kotiin lapsiaan hoitamaan. Yhtäkaikki eiköhän jokainen vanhempi kanna huolta siitä että lapsemme saavat parhaan mahdollisen hoidon. On hyvin valitettavaa ettei yhteiskunta tue tasapuolisesti eri hoitomuotoja. Olisi erittäin tervetullutta että kaikilla olisi mahdollisuus valita juuri heille sopiva hoitomuoto. Nykyinen systeemihän on (kirjaimellisesti siis) kopioitu suoraan vanhasta DDR:stä.

Täytyy ihan työntää lusikka tähänkin soppaan, koska minulla on ollut niin älyttömän hyvät kokemukset päiväkodista hoitopaikkana. Tiedän kyllä, että olisi voinut käydä toisinkin.



Esikoisen tultua hoitoonvienti-ikään nopeutti asunnonvaihtopäätöstämme käynti lähipäiväkodissa. En osaa oikein sanoa, mikä tuossa käynnissä nosti niskakarvat pystyyn, mutta jotenkin koko touhusta jäi vähän levoton olo. Viimeinen pisara muuttopäätökselle oli se, kun kuulimme olevamme ties kuinka monennella varasijalla (tämä siis aikana ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta).



Muuton myötä meille osui ilmeisesti lottovoitto. Esikoisen hoitoonviennistä on nyt 9 vuotta ja tänä aikana on tullut tehtyä yllätyskäynti jos toinenkin päiväkotiin. Olen ollut suorastaan hämmästynyt ison päiväkodin rauhallisesta ilmapiiristä niin sisällä kuin ulkona pihallakin, oli kellonaika oikeastaan mikä hyvänsä. Pienet ovat omassa kerroksessaan kaikessa rauhassa, samoin esikoululaiset ovat omissa tiloissaan. Ryhmiä yhdistellään tilanteen mukaan (esim. aamuvarhaisella kaikki lapset tuodaan yhteen ryhmään ja porukkaa jaetaan pienempiin ryhmiin sitä mukaa kun aikuisia ja lapsia tulee lisää) ja näin aikuisia on aina käydessäni ollut ainakin näin ulkopuolisen silmin riittävästi. Pienten puolella käydessäni on lähes poikkeuksetta ollut joku pienimmistä sylissä. Pihalla olevat aikuiset toki juttelevat välillä keskenään, mutta silmät ovat aina lapsissa. Ison päiväkodin hyvä puoli on siinä, että aikuisia riittää lapsia katsomaan myös silloin, kun useampaa lasta tullaan hakemaan yhtä aikaa ja vanhemmat vaihtavat päivän kuulumisia hoitajan kanssa. Päiväkotiapulaiset ovat olleet auttamassa mm. pukemis- ja riisumistilanteissa, joten tuttuja aikuisia riittää, vaikka oman ryhmän aikuisista joku olisi poissa. Päiväkodissamme on ollut myös vakituinen sijainen, joka on siirtynyt ryhmästä toiseen tilanteen mukaan.



Esikoinen on nyt neljäsluokkalainen ja häntä tervehditään vieläkin, jos hän sattuu mukaan nuorimmaista hakiessani. Hänet tuntevat myös muiden ryhmien aikuiset, eivät vain omat hoitajat. Päiväkodin keittäjä lähettää hänelle aina tavatessamme terveisiä! Esikoistani 9 vuotta sitten hoitaneista neljästä aikuisesta on kolme vielä samassa päiväkodissa töissä, yksi on jäänyt jo eläkkeelle.

asiantuntijalausuntoja aiheesta " Lapsen psyykkinen kehitys ja päivähoito"



http://www.lapsiperheet.net/inf/asiantuntijat.htm

Veitpä sanat suustani. Mulla on ihan samat tuntemukset. Oon töissä pk:ssa ja hoidan työni, mutta en mä niistä lapsista varsinaisesti välitä. Siis tottakai huolehdin ja pidän sylissäkin kun ehdin, mutta ajatukset on ihan muualla. Ei ne lapset kosketa mua mitenkään, paitsi ne, joista huomaa, että vanhemmat on ihan hukassa. Tästähän ei tietenkään saa puhua...joo, lasten kanssa on niin hauska puuhastella ja hyvin on menny päivä Jenna-Petterillä, ei mitään ongelmia (en ainakaan oo pannu merkille)...

hoitajat ole ns. kutsumusammatissaan, vaan kuten te kuvailitte aiemmin...Lisä pointti sille ettei lapsia kannata päiväkoteihin rahdata, ainakaan ennen kuin he ovat vähintään 3-4 vuotiaita, ja siten sen verran omatoimisia etteivät ihan jää jalkoihin.

Siinähän sanottiin että eroavaisuudet eivät suinkaan tulleet siitä kuinka paljon päiväkodissa oli hoitajia/ mitkä olivat resurssit vaan siitä kuinka nuo hoitajat tekivät työnsä. Eli kyseessä on hoitajien ammattitaito. Mistä sitten se ammattitaidottumuus johtuu onkin aivan toinen keskustelun aihe. En nyt syytä hoitajia, vaan kyseenalaistan oikeiden resurssien palkkamisen (vs. kouluttamattomien sijaisten käyttö jne)

Uskokaa nyt, että jokainen perhe tekee itse omat valintansa ja sille että voi mitään jos joku vie lapsensa alle 3-vuotiaana hoitoon. Keskittyisitte ennemmin perheisiin, jossa on todellisia ongelmia:alkoholismia, väkivaltaa, mielenterveysongelmia jne.



Päiväkotihoito ei ole mikään pilaamisautomaatti, joka ilman muuta aiheuttaa ongelmia. Toiset lapset sopeutuvat paremmin kuin toiset. Mieheni on viety 3kk:n ikäisenä hoitoon, enkä pidä häntä mitenkään vinoutuneena. Itse olin kotihoidossa kouluikään asti, ja sosiaalisissa taidoissa olisi ollut parantamisen varaa, olin ujo ja arka lapsi. On hyvä, että lapsesta huolehditaan ja välitetään, mutta täällä tuntuu olevan vallalla jokin ihme fanaattisuus. Että vanhemmat voivat omilla valinnoillaan loputtomasti ohjata lasta ja tasoittaa hänen tietään, mikä ei pidä paikkaansa.

Muuten olen kyllä sitä mieltä, että mahdollisuuksien mukaan EMME vie lapsia päivähoitoon ennen kolmea ikävuotta. Ja toivon, että muillakin olisi se mahdollisuus. En kuitenkaan myöskään tuomitse uraäitejä, jotka valitsevat toisin; jokainen tekee omat valintansa.



Puhuin asiasta anopin kanssa, joka teki lastenhoitajan työtä koko työuransa. Hänenkin vakaa kantansa oli, että hän ei laittaisi alle kolmevuotiaita päiväkotiin, jos vain mahdollisuus kotihoitoon on.



Näin ajattelimme valita.

Vierailija:

Päiväkodeissa tosiaan ulkoillaan miltei säällä kuin säällä. Kun varustus on asianmukainen, lapsi nauttii vapaasta touhuilusta. Sää on monesti huono vain aikuisille ; )

Se, etteivät vanhemmat huolehdi kunnon varusteista, on ikävää. Kyseessä on yleensä välinpitämättömyys, sillä asian tärkeydestä puhutaan kyllä ( aina uudestaan ja uudestaan, huoh... ).

Harvoin on mahdollisuus jättää huonosti varustettuja lapsia sisälle ulkoilun ajaksi, sillä ihmisiä ei yksinkertaisesti riitä valvomaan. Joskus kyllä eskari-ikäisten kohdalla tehdään poikkeus.

Minä toimin kuopuksen hoitovapaan aikaan pphoitajana pari vuotta, kolme eri lasta ehti olla hoidossa (yksi koko ajan, kaksi sitten vuoden kumpikin). Yhdellä näistä lapsista oli ongelmana juuri se, että lapsella ei ollut kunnon ulkovarusteita. Ja nyt en tarkoita mitään merkkivaatteita :), vaan ihan perusjuttuja: reilu vuoden ikäisellä ei esim. ollut kumppareita eikä niitä hankittu vaikka pyysin ja vihjailin moneen kertaan (kumppareita ei ehkä olisi tarvinnut jos olisi ollut esim. goretex kengät, vaan ei ollut vaan peruslenkkarit). Talvikengät olivat niin pienet, että varpaat sai väkisin työntää sisään :-(. Kevätulkoilupuvun housut oli 90 cm jo 74 senttisellä ja malliltaan sellaiset, että lahkeet laahasivat maata kengän alla, vaikka kuinka n. joka toinen minuutti yritin niitä kääriä. Hanskat olivat 3-4 vuotiaan kokoa yksivuotiaalla, joten ne eivät pysyneet käsissä kunnolla, eli lapsen oli mahdoton esim pitää lapiota kädessä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

No, otin sen linjan, että korjaan korjaamasta päästyäni vaatetusta (esim noita hanskoja) -- mitä ei esim päiväkodin isommassa lapsiryhmässä takuulla ehtisi. Lisäksi lainasin aika usein lapselle esim. oman lapseni varaulkoilupukua aamu-ulkoiluun, iltapäivään en kun vanhemmat hakivat pihalta.

Musta on äärimmäisen kurja, että lapsella ei ole asianmukaista vaatetusta! Sisareni, joka on työskennellyt päiväkodissa, kertoi, että heillä oli useita lapsia, joilla ei yksinkertaisesti ollut kunnon ulkovaatteita -- ei vaikka kuinka vanhempia valistettiin kurahousuista jne.

Syyksi oletan sen, että jos/kun lapsi lähtee hoitoon suoraan äitiyslomalta eivätkä vanhemmat hänen kanssaan hoitopäivän jälkeen kunnolla ulkoile, heillä ei yksinkertaisesti ole mitään käsitystä siitä, minkälaisia varusteita lapsi kaipaa. Tosin maalaisjärjenkin luulisi kertovan, että esim. tumput olisi hyvä olla sellaista kokoa, etteivät tipu heti kun lapsi ravistaa kättään - tai jos on pakko olla isot, niin olisi tumpunpidikkeet.

Sivujuonteena: minä irtisanoin kys lapsen hoitosopimuksen todettuani, etten nyt vaan yksinkertaisesti jaksa hänen vanhempiensa asennetta. Kunnallisella puolella ja päiväkodissa näin ei voi tehdä, hoitajien on vaan pakko yrittää jaksaa vanhempien kanssa. Ja nyt voin tosiaan kokemuksesta sanoa, että vaikka vanhemmat eivät ole päivällä läsnä, voivat he hankaloittaa hoitajan työtä melkoisesti.

Varsinaiseen aiheeseen: Omaa lastani en ikinä laittaisi päiväkotiin alle kolmivuotiaana.

tulee paha mieli näistä jutuista tai että vanhemmat syyllistyy. Eikö ole just TÄRKEÄTÄ, että vanhemmille tulee paha mieli!!? Siis miten muuten systeemiä voidaan muuttaa. Onko parempi, että tuhotaan pienet, kunhan ei vain isoille tule paha mieli....???

Itse tunnen aika paljon päiväkodeissä työskenteleviä ihmisiä ihan johtotasolta laitsareihin asti ja olen kuullut jos jonkinlaista juttua.



Ihan alueiden sisällä on tiedossa, missä päiväkodissa on sisäisiä jännitteitä ja missä homma pelaa. Jos päiväkodin sisällä on jo henki rikki, niin varmasti siitä lapset kärsivät. Nämä ovat vain asioita, joista päiväkoteihin hakevat vanhemmat eivät tiedä mitään. Lisäksi on tietysti tiukat täyttöasteet ja sijaisten puute, mutta sellainen työyhteisö, jonka yhteishenki on nolla, ei todellakaan kestä enää ylimääräistä stressiä, vaan alkaa oireilemaan lapsiin päin.



Itse onneksi tiedän aika hyvin, missä päiväkodeissa alueellani on hyvä henki ja missä huono. Lisäksi tiedän aika hyvin, missä lapset oikeasti hoidetaan hyvin ja missä on ollut ongelmia.



Laitan lapseni niin huoletta, kun se vanhemmalle ylipäänsä on mahdollista, meidän päiväkotiin. Olen itse nähnyt ja tunnen ja tiedän ison osan päiväkodin henkilökunnasta, enkä todellakaan usko, että lapseni olisi siellä tuntikaupalla kakat vaipassa tai ilman syliä. Sen minkä olen käydessäni päiväkodissamme huomannut, on yleinen hyvä henkilökunnan viihtyvyys, heidän hyvät keskinäiset välit ja selkeästi havaittava huolenpito ja välittäminen lapsista.



Läpinät sikseen. On huonoja ja hyviä työpaikkoja. On hyviä ja huonoja ihmisiä. JA ON HUONOJA JA HYVIÄ PÄIVÄKOTEJA. Vanhempien kannattaa myös kunnolla tutustua oman päiväkotinsa johtajaan, siitä saa yleensä aika hyvän kuva siitä, millaisessa päiväkodissa lapsenne viettää päivänsä.

vat nauttia vauvasta jne. En YMMÄRRÄ vanhempia, jotka vievät lapset (yhteiskunnan kustannuksella) hoitoon, vaikkei olisi pakko!!!!!!