Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kaipaa kannustusta ja kehuja...
12.11.2008 |
Poikani tuli tänään iltapäiväkerhosta kotiin ja luin heti reissuvihkon, koska viime aikoina on ollut hieman ongelmia ja näistä on tietysti raportoitu reissarin välityksellä.
Poika huomasi kun kaivoin reissaria esille ja hän kysyi minulta, että "äiti, miksi siellä reissarissa ei ole ollenkaan kiltistä käytöksestä?".
Niin, miksi ei? Lapsihan huomioidaan reissarissa usein vain ongelmatilanteissa tai epätoivotusta käytöksestä, mutta kuinka moni saa palautetta hyvästä käytöksestä?
Lapsen kysymys sai ainakin minut miettimään, että auttaisiko positiivisen palautteen saaminen lasta motivoitumaan esim. käytöksen suhteen. Ainakin omat lapseni "nauttii" kun heitä kehutaan ja ovat silminnähden tyytyväisiä, kun vanhemmat ovat ylpeitä heistä.
Eikä se varmaan itsetunnollekaan tekisi pahaa jos joku muukin auktoriteetti kehuisi, kuin oma vanhempi. Mitä mieltä olette, saako lapset tarpeeksi positiivista palautetta? Ja olisiko mahdollista, että kannustamisella ja positiivisuudella saataisiin aikaan muutoksia lapsien käytöksen suhteen?
Kommentit (5)
Pojalla ollut paljon vaikeuksia ja reissaristakin pian tila loppuu - niin paljon on tullut negatiivista palautetta! Ope oli kuitenkin sitä mieltä, ettei normaalista, hyvästä käytöksestä aleta erityisemmin kehumaan lasta, koska ei luokan muitakaan lapsia kehuta kuin erityissyystä.
Kehut ovat kai sitten kortilla? Maksavat?
Olen itsekin ihmetellyt, mitä se on keneltäkään pois, jos erityisesti lasta, jolla on koulussa käytös ym. oneglmia, kehuttaisiin sopivassa tilanteessa vähän vuolaammin kuin muita?!
Uskoisin , että se kantaisi lapsen mielessä ja käytöksessä hedelmää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri sellaisten lasten kohdalla, jotka saavat paljon negatiivista palautetta, olisi mielestäni erittäin tärkeää, että lapsen hyvä käytös "palkittaisiin" kehuilla. Jos lapsi saa vain negatiivista palutetta, alkaa hän helposti uskoa olevansa huono lapsi ja itsetunto huononee entisestään. Tämä lisää myös masennusriskiä, häiriökäyttäytymistä ja joskus jopa itsetuhoisuutta. (ainakin uskon näin). Ja jos kaikkeen negatiivisen kirjoitteluun aika riittää, niin miksei sitten joskus niihin kehuihinkin?
Jos ajatellaan lasten ja nuorten hyvinvointia, niin kaikilla meillä aikuisilla on siitä jonkinasteinen vastuu, varsinkin ammattikasvattajilla sekä tietysti vanhemmilla. Jos näillä pienillä teoilla saavutettaisiin hyviä tuloksia, niin eikö se kannattaisi?
Itse kehun töissäni lasta, joka ei aina suoriudu hyvin niin käytöksen, kuin tehtävien kanssa, positiivisesti hänen onnistuttuaan asiassa, mikä on tuottanut vaikeuksia.
Se on juuri sitä ohjausta, mikä saa oikeasti lapsen yrittämään parastaan. Jotkut negatiiviset asiat, millä ei ole niin merkitystä voin jättää välillä huomiotta ja keskityn niihin positiivisiin asioihin lapsen arjessa.
Itse kehun töissäni lasta, joka ei aina suoriudu hyvin niin käytöksen, kuin tehtävien kanssa, positiivisesti hänen onnistuttuaan asiassa, mikä on tuottanut vaikeuksia.
Se on juuri sitä ohjausta, mikä saa oikeasti lapsen yrittämään parastaan. Jotkut negatiiviset asiat, millä ei ole niin merkitystä voin jättää välillä huomiotta ja keskityn niihin positiivisiin asioihin lapsen arjessa.
Tässä nerokkaan yksinkertaisessa asiassa piilee ratkaisu hyvin monen lapsen käytösongelmien parantamiseen, mutta harva tajuaa sen toimivuutta, se on liian yksinkertainen jotta kukaan uskoisi sen tehoavan... Se kun ei edes maksa mitään eikä vaadi komiteanmietintöjä eikä työryhmien perustamista.
sillä opeilla olisi NIIIIN paljon vaivaa siitä, että joutuisivat kirjoittamaan reissariin kaiken maailman sivuseikkoja kuten esimerkiksi lapsen hyvä käytös...
Koiratkin oppivat parhaiten palkintojen avulla, miksi ei siis ihmislapsikin?