Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu tärkeää mutta vie konkurssiin ?!
06.11.2008 |
Tänäpäivänä painotetaan opiskelun tärkeyttä ja kannustetaan opiskelemaan jopa iäkkäitä ihmisiä. Ei siinä mitään , ainahan tieto ja sivistys on hyvästä, mutta...
Miten kukaan voi olettaa että on helppo päätös jättää joko työ tai jopa työttömyysturva kun opiskelusta maksetaan niin naurettavan vähän!
Minä olisin innokas vaihtamaan alaa ja sehän ei onnistu kuin opiskelun kautta, mutta meillä tippuisi tulot aivan älyttömästi!!!
Asuntolainan hoito, lapset ja me vanhemmat oltaisi aika" heikoilla hangilla" jos jäisin opintotuen varaan. Kyllä , mies on töissä ja NETTOAA kuukaudessa 1300 eur. Minä nettoan n.1000 eur. Opintotuki on reilu 200 ja jotta saisi edes sen 500 ni pitäisi ottaa opintolaina!!! Ei enään yhtään lainaa tähän huusholliin kun 2 opintolainaa on jo maksettu ja vielä maksetaan monta vuotta tätä meidän kotia.
Milloinhan opiskelu tehdään taloudellisesti kannattavammaksi!?!?
Miten te olette voineet opiskella joilla suunnilleen sama tilanne kuin meillä???
Kiitos vastauksista :)
Kommentit (24)
Tai opiskella osapäiväisesti? Nuo mahdollisuudet riippuvat tietenkin alasta.
Iltaisin opiskelu työn ja perheen ohessa on kyllä aika rankkaa, sitä en välttämättä edes suosittele. Pystyisittekö elämään sillä, että tekisit osapäivätyötä? Voisitko opiskella tiettyjä aikoja kerrallaan ja sitten olla välillä työssä, esim. puoli vuotta kerrallaan?
Onko teillä mitään mistä voisi säästää? Auto on tosiaan ihan hyvä kohde siihen, jos ilman pärjää.
Meillä tilannetta helpottaa se, että ajattelen opiskelun vuosi kerrallaan - jos pitäisi ajatella että miten ihmeessä selviämme kolme vuotta, kauhistuttaisi, mutta vuosi kerralaan tässä ollaan menty kivuttomammin. Meillä kummatkin opiskelevat, mutta teemme kummatkin jonkin verran keikkatöitä - tosin siten, että lapselle jää riittävästi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sellainen tilanne että olen ollut vasta vähän aikaa töissä, sitä ennen pitkään kotona omia lapsia hoitaen. Ei ollut vara laittaa säästöön ollenkaan niiden vuosien aikana, mutta myös nyt se tuntuu vaikealta kun eläminen on niin kallista ja kaikki kallistuu vaan koko ajan.
Senkin takia tuntuu niin mahdottomalta ajatukselta se että meidän tulomme olisi paljon tästä pienemmät :(
Lehtiä ei tule meillekään, auto on oltava pitkien välimatkojen vuoksi mutta se voisi olla ainut säästönkohde.
Sitten tietysti voisi ajatella että nyt yrittäisi säästää mahdollisimman paljon näistä yhteisistä tuloistamme ja 2-3 vuoden päästä aloittaisi vasta opiskelut.
Huh huh.
Miten ja missä voisi opiskella osapäiväisesti?
Tai vuosi kerrallaan?
Luulen kyllä että nyt jos lähden pois töistä niin takaisin eivät ottaisi esim. vuoden päästä. En kyllä tiedä varmaksi.
Kyllähän sitä voisi säästää esim. lasten harrastuksista ( tuntuisi vain aika väärältä kieltää lapsilta harrastukset että äiti voi opiskella) mutta muutoin kyllä elämä vedetty jo aika tiukille.
Meillä ei millään riitä tulot siihen, että opiskelisin. Nuorempana opiskelin yhden ammatin, mutta alalla ei ole ollut useaan vuoteen juuri töitä. Pitäisi uusi ammatti opiskella, mutta ei yksinkertaisesti ole varaa. Ei vaikka kuinka tekee laskelmia.
Lainaa emme halua, emmekä oiken voikkaan tähän tilanteeseen ottaa. Eli ei ole vaihtoehtoja. Opiskelusta on tehty nykypäivänä niin kallista, ettei normaalilla ihmisellä ole enää sellaiseen varaa:(
Niinpä minäkin olen ajatellut että meillä on juuri samanlainen tilanne. Ettei millään pysty elämään tämän pienemmillä tuloilla. Tai ainakaan siis niin pienillä kuin mitä ne olisi jos opiskelisin.
Nyt pelottaa muutenkin miehen työpaikan laita... on mahdollista että loppuu koko firma ja jos minä kerkiäsin aloitta opinnot niin pississä oltais!!
Asutaan vielä suuren työttömyyden alueella joten uuden työn saaminen olisi melkeinpä lottovoittoon verrattava tilanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattikorkeakouluissa se ei varmaan onnistu. Saisitko töistä virkavapautta?
Oppisopimuksella voi opiskella joitakin aloja ja saada samalla edes jonkinlaista palkkaa, käytännössä voi olla vaikea löytää työpaikkaa jonka kanssa tehdä sopimus.
Itselläni on vain kokemusta korkeakoulusta ja sen joustavuudesta. Ammatillisissa oppilaitoksissa on varmaan eri meininki.
Oletko jo miettinyt mikä ala kiinnostaa?
löytää - täällä pääkaupunkiseudulla on helppoa kun jotain töitä löytyy aina ja voi itse vaikuttaa tuloihin edes jotenkin. Heittäytyminen opintoihin ei ole yhtä pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli minua kiinnostaisi ala jossa voisin työskennellä osana ryhmää auttamassa pahoinvoivia lapsia/nuoria ja heidän perheitään !! Tunnen että minulla olisi sinne paljon annettavaa. Olen kiinnostunut psykologiasta sekä terveydenhuollosta...
Tuliko ideoita :)
miksi yhteiskunnan pitäisi jotenkin maksaa sulle sun opiskelusta eli siitä että saat mielyttävämmän ja paremmin palkatun työn??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että voi palata takaisin töihin - jos se työpaikka siis on olemassa, mutta jos konkurssi tulee niin eihän sitä paikkaa ole sittenkään.
mutta perheellisenä näitä juttuja pitää sunnitella vähän eri lailla.
t: aikoinaan lainalla opiskellut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laske kannattaako edes opiskella
Kuinka monta tyovuotta sinulla on jäljellä ennenkuin jäät eläkkeelle
aina se ei vain kannata. Sellaista se elämä on
Minä aloitin opinnot nyt syksyllä - työelämää takana juuri se 10 vuotta, joka vaaditaan aikuisopintotuen saantiin. Aikuisopintotuki on huomattavasti korkeampi kuin perusopintotuki, osaltaan perustuu työtuloihin. Minulla tuki on hiukan vajaa 1000e kuukaudessa. Tukea tosin saa vain 2 vuotta, joten sen jälkeen pitää taas keksiä uusi idea, mutta kaksi vuotta on kuitenkin pitkä aika tahkoa kirjojen parissa. Pyrin suorittamaan kursseja mahd. pitkälle tämän kahden vuoden aikana ja varmaan sen jälkeen otan osapäivätyön... Meilläkin on kaksi lasta sekä asunto- ja autolainaa yhteensä n. 150 000e. Olen amk:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laske kannattaako edes opiskella
Kuinka monta tyovuotta sinulla on jäljellä ennenkuin jäät eläkkeelleaina se ei vain kannata. Sellaista se elämä on
Kyse ei ole pelkästä rahasta, vaan myös elämänlaadusta. Itse olen opiskellut toisen tutkinnon hoitovapaan, kahden lapsen saamisen ja keikkätöiden ohessa. Eli välillä olen aanut kotihoidon tukea ja opintotukea yhtaikaa, ja sitten opintojen loppuvaiheessa lapset menivät päiväkotiin. Keikkatyöt/osa-aikatyö olivat välttämätön lisä. Opinnot yliopistolla joustavat, amk-opiskelu taitaa olla koulumaisempaa.
Kaupungissa opinnot rahoitetaan tekemällä töitä ja jos se ei riitä, niin lainalla. Maala lienee vähemmän osa-aikaisia töitä.
AIKUISKOULUTUSTUKI LYHYESTI
Aikuiskoulutustukea voi saada omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen osallistuva aikuisopiskelija, joka on työ- tai virkasuhteessa tai toimii yrittäjänä ja joka
* on ollut nykyisen työnantajan palveluksessa tai toiminut yrittäjänä vähintään vuoden ennen tuettavan opiskelun alkua
* on ollut työelämässä yhteensä vähintään viisi vuotta
* jää palkattomalle opintovapaalle vähintään kahdeksi kuukaudeksi
* ei saa opiskeluun muuta tukea.
Tukea myönnetään tutkintoon johtavaan opiskeluun sekä ammatilliseen lisä- ja täydennyskoulutukseen julkisen viranomaisen alaisessa oppilaitoksessa. Oppilaitoksen tulee toimia Suomessa.
- neuvolassa terveydenhoitajana
- mielenterveyshoitajana tai lastenkodissa ohjaajana
- psykologina tai psykiatrina
varmaan on muitakin tehtäviä, en tiedä tarkemmin kun en itse ole sosiaali- tai terveydenhuoltoalalla. Eikös myös kodinhoitajat tms. tee lastensuojelun avohuollossa töitä? Minkä tasoista koulutusta ja työtä olet ajatellut?
Opiskelu maksaa yhteiskunnalle jo muutenkin aivan älyttömästi, kun Suomessa ei ole edes lukukausimaksuja. Mutta toki joidenkin mielestä yhteiskunnan pitäisi maksaa vielä palkkaa siitä että hän opiskelee. Huhhuh.
Joko opiskelet heti kun oppivelvollisuus(+mahd. lukio tai mitä nyt mihinkin opintoihin vaaditaan) on suoritettu ja asut jossain halvassa solussa tai vanhempien nurkissa, tai jos on pakko pukata lapsia ja hankkia velallisia kämppiä siinä välissä niin sitten pidät huolen että miehesi elättää koko perheen. Tai käyt töissä. Tai sitten, et opiskele. Ei se ole mikään jokaisen automaattinen itseoikeus mikä valtion tulee maksaa.
Eli siis ,sun mielestä pitäisi tehdä mitä??
Voin kertoa, mitä minä tein. Eli peruskoulun jälkeen tein vapaaehtoistyötä koska ammattikouluun oli 17 v.n ikäraja. Hain kouluun ja pääsin. Opiskelin itselleni ammatin. Menin töihin, eri alalle ( ts. hoidin eri ikäisiä kuin mikä ammattiini valmisti) ja siinä samalla tein esikoisemme.
Menin töihin vauvan ollessa n. 1v. kun isä hoiti vauvamme kotona. Tulin raskaaksi ihan omasta halustamme ja kun jäin äitiyslomalle niin mieheni pääsi töihin. Tein toisen lapsemme ja sen jälkeen olin kotona hoitamassa lapsiamme. Syntyi 3. lapsi. Lapsen ollessa pieni aloitin ypph.na ja toimin siinä siihen asti kun 4. lapsemme syntyi.
Häntä ja tietenkin kolmea muuta lastamme hoidin siihen asti kunnes nelonen oli 2,5 v. ja sitten menin töihin.
Onneksi tässä vaiheessa mieheni oli saanut ns. vakituisen paikan .
Nyt minun tekisi mieli välillä opiskella, mutta ymmärrät varmaan että on vaikea lähteä uudelleen opiskelemaan näin monen vuoden ja kuluneen elämän jälkeen!
En ole ennenkään ajatellut että on automaattinen itseoikeus siihen että valtio elättäisi, päinvastoin, olen säästänyt paljon yhteiskunnan rahoja hoitamalla lapseni itse!
Mitä tulee tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoosi, asuin tosiaan 9 luokan jälkeen vuoden kotonani ja tein sitä vapaaehtoistyötä. Sitten muutin omilleni.
Lapsen "pukkasin" miehen ollessa työssä mutta niinkuin kerroin, lapsen ollessa 1v. mieheni jäi työttömäksi ja minulla oli mahd. tehdä työtä mitä teinkin!
Kun toinen lapsemme syntyi , mieheni sai olla työelämässä ja minä hoidin kotona 2 pikkuista.
Olimme aina halunneet vähän isomman perheen kuin 2 lasta ja oli siunaus kun kolmas lapsi halusi tulla perheeseemme!
Hänen ollessa pieni mieheni haki toiseen työhön ja onneksemme sai sen!!!
Minä toimin tähän aikaan ypph.na ja kun neljäs lapsi alkoi olla valmis syntymään , jäin lomalle.
Asunto oli ostettu jo 8v. ennen tätä nelosen syntymää.
Ajat on olleet huonot jo kauan mutta varsinkin nyt , töitä ei ole täällä meidän aluella kuin tosi vähän! Asumme kaupungissa mutta pitkän välimatkan päässä seuraaviin kaupunkeihin.
Nyt olen kyllä töissä, mutta vuosien varrella ja kokemuksen karttuessa olen huomannut mihin töihin kaipaan , eli auttamaan syrjäytyneitä nuoria ja heidän perheitään!!
En edes tiedä onko paikkakunnallamme mahdollista tehdä tätä työtä mutta sellaiseen työhän kaipaisin.
On vain niin tosi vaikeaa tehdä se päätös että tulot putoaa PALJON, töitä ei olisi edes varmana tiedossa ainakaan omalla paikkakunnalla ja kun on 4 lasta kenen hyvinvointi on edellä minkään muun!
Halu olisi kuitenkin kouluttautua, hankkia lisää tietoa jo valmiina olevaan ( sekä ensimmäisen ammatin että elämän tuoman kokemuksen pohjalta) tietoon sekä oppia uutta. Halu ja tarve olisi suuri saada työskennellä tällä ed. mainitulla alalla.
Ja mitä tulee tähän että pitäisi maksaa palkkaa opiskelusta... MINÄ en ole väittänyt niin !!!
ON vain kylmä tosiasia ettei reilulla 200 eur.lla voi pärjätä kun on elämäntilanne tämä mikä meillä nyt!
Eikö perheellisellä ole muka oikeus jonkun mielestä opiskella?
Voin kertoa Sinulle joka sanoit että tahdon vain suurempaa palkkaa... Ensinnäkin , miksi Sinä teet työtä?? Palkan vai "kutsumuksen" vuoksi???
( Minä haluaisin uuden ammatin molempien vuoksi,eli oikeasti uskoisin viihtyväni syrjäytyneiden nuorten ja heidän perheidensä parissa ja luulen että siitä maksettaisiin myös ihan järkevää palkkaa mikä sinänsä ei ole minulle se tärkein asia)
Olen nyt vuosien aikana huomannut sen minkä niin moni muukin jollekin alalle kouluttautunut, eli että haluaisin lisää tietoa ja ammattitaitoa että voisin työskennellä sillä alalla kun nyt haluaisin. Onhan sellaisiakin jotka haluaa kokonaan vaihtaa alaa ns. vanhoilla päivillään mutta se ei ole monesti mahdollista juuri tämän opiskelijan huonon taloudellisen aseman vuoksi!
Minä haluaisin "jatkaa eteenpäin jo hankkimallani alalla" mutta se on vaikeaa!
Ymmärtääkö kukaan mitä yritin kertoa!?!?
Onko jollain oikeasti vastaus siihen miksi tätä tuetaan niin nihkeästi???
hyvin niukast: kuljemme polkypyörällä lähes kaikki matkat, lehtitilaukset on lopetettu (paitsi Hesari) jne. Näin voidaan kituutella muutama vuosi, eikä rahan puute hirveästi edes näy elämisen laadussa, koska nautimme monista ilmaisista asioista. Emme ole jääneet vielä ainakaan paitsi mistään tärkeästä.