Isyyskö ahdistaa?

Olen nelikymppinen mies Keski-Suomesta ja vaimoni odottaa ensimmäistä yhteistä lastamme (minulle ensimmäinen). Puoliväli raskaudessa häämöttää ja kaikki pitäisi olla hyvin; perheasiat, työ ja terveys. Paitsi oma mielenterveys, joka on nyt alkanut tosissaan temppuilemaan. Saadesamme tiedon raskaudesta olin pitkään tosi iloinen ja onnellinen. Sitten alkoi ahdistus ja masentava olotila. Nyt alkaa olo olla välillä sietämätön: ruoka ei maistu, ajatukset pyörivät pahan olon ympärillä ja koko ajan haluaisi vain nukkua. Olen puhunut asiasta läheisille ja ammattiauttajallekin. Aika ajoin tuntuu hyvälle ja elämä on hienoa, mutta sitten jostain ahdistus tulee takaisin. Usein iltaa kohti olotila helpottaa ja nukuttua olen saanut yllättävänkin hyvin. Tuleva lapsi on haluttu ja toivottu. Ahdistusta lisää se, että nyt tavallaan "pitäisi" olla onnellinen. Vaimo on ollut pääosin ymmärtäväinen, mutta häntäkin alkaa huolestuttamaan minun paha vointi. Ehkä yksi ahdistuksen syy on tietynlainen oman vapauden päättyminen, vaikka en kyllä tietoisesti sitä koekaan. Ja aikaisemminkin on taipuvaisuutta masennukseen ollut.

Onko muita miehiä tai naisia (joilla on miesten raskauden ajan ahdistuksesta/masennuksesta kokemuksia), jotka ovat kokeneet tällaista? Olisi hienoa kuulla ja nyt olisi vertaistuki tarpeen. Uskon olevani hyvä isä lapselleni, mutta tämä paha olo mietityttää ja pelottaa. Työntekokaan ei ole herkkua tässä olossa. Voimat alkaa loppua.

Voisin kirjoittaa asiasta paljon enemmänkin, mutta ehkäpä sitten lisää, jos ihmiset kommentoivat aihetta.