Haluanko vielä raskaaksi 42-vuotiaana uudessa parisuhteessani?
Moi!
Olen kahden 12- ja 10-vuotiaden tytärten äiti. Tyttöjen isä on kuollut, joten olen yksin lasteni huoltaja. Nyt minulla on ollut jo pitkä parisuhde (3,5 v) minua 6 vuotta nuorempaan mieheen, jolla ei ennestään ole lapsia. Hän on sanonut, että hänen ei ole "pakko" saada omia lapsia, vaan voimme olla onnellisia myös ilman yhteistä lasta. Mutta hänellä ei ole mitään yhteistä lasta vastaankaan, jos minä koen vielä olevani siihen valmis.
Itse en koe itseäni liian vanhaksi raskauteen, mutta ajattelen koko ajan muiden ihmisten mielipiteitä. En halua kokea muiden ihmisten ihmettelyä siitä, miten vielä näin vanhana haluan lapsen. Toisaalta en itsekään ole selvillä ajatuksistani. Haluaisin lapsen, koska se yhdistäisi meitä perheenä ja uskoisin rakastavani miestäni vielä enemmän, mutta toisaalta haluanko olla eläkeiässä, kun kuopus muuttaisi omilleen. Haluaisin kuulla kokemuksia/kommentteja aiheeseen, vaikka ei tähän oikeaa vastausta olekaan. Kiitos!
Moi Hope!
Vastaan vaikka en olekaan ihan vastaavassa tilanteessa kuin sinä, iän puolesta siis. Muuten kyllä aika lähelle.
Olen "vasta" 36v ja minun lapseni oli tehty/saatu. Niin ajattelin kunnes tapasin uuden mieheni, jolla ei ole omia lapsia. Tämä mies otti kolme lastani kuin omikseen mutta kertoi kyllä heti tavatessamme, että haluaisi myös oman lapsen, edes yhden, jotta saisi kokea sen kaiken ihan itse: yrityksen, odotuksen, syntymän, vauva-ajan jne. Tulla isäksi.
No, minä lämpenin aiheelle pikkuhiljaa ja nyt odotamme hoidoilla alkuun saatua yhteistä lastamme rv18. Se, miksi vastaan sinulle, on juuri se, että tälle asialle ei ole yhtä oikeaa mielipidettä eikä toimintapaa. Eikä liioin ratkaisua. Ainut, joka voi päätöksen tehdä ja sen takana seistä, olet loppupeleissä sinä itse. Jos koet, että et ole liian vanha aloittamaan kaikkea alusta JA jos koet, että jaksat raskauden ja vauva-ajan, niin miksi ihmeessä et kokisi sitä uuden miehesi kanssa?
Moni voi ihmetellä "tuon ikäisen" raskautumista mutta eipä se heille kuulu pätkääkään. Itse painiskelin vähän aikaa ikäkysymyksen kanssa, koska koin olevani jo iällä =). Mutta nyt, kun vauva on jo kovaa vauhtia mahassa kasvamassa, koen, että tämähän on juuri oikea aika saada pikkuinen. Muut lapset ovat jo isoja ja minulla on kokemusta elämän eri puolista aivan riittämiin. Osaan nauttia tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta erittäin paljon. Ja kyllä yksi merkittävä tekijä on ollut mieheni onni, joka aivan huokuu hänestä. Hän ei malttaisi odottaa vauva syntymää! Minusta on upeaa, että pystyn tarjoamaan hänelle sen mahdollisuuden, että hän saa kokea ne kaipaamansa hetket.
Toki me ehdimme puhua senkin läpi, että mitä jos vauvaa ei kuulu... Jouduimme turvautumaan IVF-hoitoon eikä onnistumisesta luonnollisesti ollut mitään takeita. Olimme samalla viivalla siinä, että tämä vielä kokeillaan ja sitten hyväksytään se tosiasia, että perheemme on tällainen kuin se on, ilman pikkuista.
Summa summarum. Minusta kukaan ei ole liian vanha äidiksi jos itse sitä haluaa! Et sinäkään, tosiaankaan. Uskon, että parisuhteelle ja perheellenne on iso asia jos saatte yhteisenkin lapsen. Vaikka en tietenkään väitä etteikö perheenne olisi kokonainen ihan juuri tuollaisenakin kuin se nyt on. Ehkä vinkkaisin miettimään asiaa siltä kannalta, että kadutko jos et yritä? Kadutko jos et anna mahdollisuutta vauvalle vielä? Kukaanhan ei sano, että se onnistuu mutta kannattaako jättää yrittämättä?
Mieti rauhassa. Olisi mielenkiintoista kuulla myöhemmin mihin ratkaisuun päädytte =). Tsemppiä!
LMC