Yksi lapsi, toinen lapsi?
Meillä on yksi lapsi, 3v. poika. Mies ei halua enempää lapsia. Hän on sanonut jo esikoisen odotusaikana, että haluaa vain yhden lapsen, mutta on tiennyt minun haluavan kaksi tai useamman.
Minä olen todella surullinen tilanteesta, koska haluaisin toisen lapsen (haluaisin tytön). Mitä minun pitäisi tehdä? Pitäisikö tyytyä tilanteeseen, koska minulla on rakas mies ja maailman suloisin poika vai pitäisikö " painostaa" miestä vai mitä??? Kertokaa isit, mitä mieltä te olette tästä?
Uskoakseni vastaus siihen, miksi mieheni ei halua enempää lapsia löytyisi lähempääkin kuin täältä, mutta mikä siihen voi olla syynä? Hän ei osaa sanoa syytä, sanoo vaan asian olevan näin. Hän on hyvä isä, viettää paljon aikaa lapsen kanssa, on varmastikin joutunut luopumaan jostain omastaankin lapsen vuoksi. Tärkeää hänelle tuntuu olevan se, että lapsi on poika. Jos lapsemme olisi tyttö, suostuisiko mieheni toisen lapsen tekoon pojan toivossa???
Parisuhteemme ja elämäntilanteemme ovat ok eivätkä anna selitystä siihen, miksi mieheni ei halua toista lasta. Meillä on talo, jossa on tilaa, vakituiset työpaikat ja kohtuulliset tulot eikä mitään erityisiä ongelmia. Noin vuosi sitten epäilin olevani raskaana ja mieheni sanoi, että " sitten saamme laittaa talon myyntiin ja avioeropaperit vireille" ja se lausahdus on aiheuttanut minulle sellaisen kompleksin, etten edes enää puhu mieheni kanssa toisesta lapsesta (en ollut tuolloin raskaana). Tunnen olevani hirveän yksin ja ahdistunut tämän asian kanssa, sukulaiset " huomauttelee" , että eikös toinen lapsi olisi jo paikallaan ja " olettekos itsekkäitä, kun ette tee enempää lapsia, nuoret ihmiset..." Itse haluaisin toisen lapsen, koska koen poikani tarvitsevan sisaruksen ja koska koen meidän olevan hyviä vanhempia. Maailma on täynnä " huonoja vanhempia" , joten miksi me emme tekisi lisää lapsia, kun meillä on kaikki edellytykset huolehtia heistä???
Kommentoikaa. Kiitos.
Kommentit (6)
Mutta omaa kokemusta löytyy sen verran,että kaksin aina kaunihimpi.
Minullekin ajatus toisesta lapsesta oli,ei ehkä outo, mutta vieras.
Nyt kun pienempi täytti just 2 niin tuntuu,että oli oikea ratkaisu.
" Parasta mitä lapselle voi antaa on sisarus" .
Mielestäni painostaa ei kannata koska silloin siihen ei ainakaan suostuta.
Myös tulevan lapseni äiti sanoi ennen ettei halua kuin yhden lapsen ja nyt 5kk myöhemmin on toista mieltä. Hän saa vihdoinkin toisen lapsen ja edellinen poika saa pikkusiskon :)
Itse ainakin haluan ensin totutella elämään ensimmäisen kanssa jonkin aikaa ennenkuin edes seuraava olisi mahdollista.
Isi77
niin omasta puolestani voisin sanoa että vaikka itsekin olen suhteellisen kunnollinen isä, ja pakostakin aika paljon vietän aikaa lapseni kanssa kun asutaan vain kaksistaan, niin siitä huolimatta en haluaisi tehdä enempää omia lapsia. Ok, ehkä olen itsekäs, mutta tämän lajin itsekkyys ei ole muilta pois. En ole koskaan haaveillut suuresta perheestä ja tappelevista mukuloista. Kun tulen kotiin, tykkään että siellä on rauhallista. Tykkään ettei minun tarvitse koskaan huutamalla pitää järjestystä yllä, kun tuo yksi lapsi ymmärtää ihan tavallista puhettakin. Tykkään että voimme koska tahansa hypätä autoon ja ajaa jonnekin, tarvitsematta pakata muuta tavaraa mukaan kuin luottokortti. Autossa ei koskaan ole mitään tappelua, juttelemme päivän tapahtumista ja kuuntelemme musiikkia. Kaupassa yhden lapsen kanssa on kiva katsella rauhassa tavaroita. Kolmen lapsen kanssa kauppareissu on jo yhtä helvettiä. Tykkäämme myös käydä kaikissa juhlissa, koska ehdimme huomioida toisemme ja jutella muidenkin vieraiden kanssa, kun aika ja energia ei mene lasten paimentamiseen.
Aikoinani luovuin autoharrastuksesta, moottoripyöräilystä ja musiikkiharrastuksesta lapseni vuoksi. Nyt kun lapsi on isompi, olemme yhdessä palanneet noihin asioihin, ja kummallakin on kivaa. Mutta jos meillä olisi kolme vielä pienempää lasta talossa, niin ei puhettakaan että voitaisiin harrastaa tuollaisia aikaa ja keskittymistä vieviä asioita.
Loppuviimeksi kysymys lienee siitä että toisilla ihmisillä vaan on kovempi lisääntymisvietti, ja jotenkin perhekeskeisempi arvomaailma. Ja toiset sitten taas ovat enemmän suuntautuneet muihin asioihin, eikä perhe-elämä anna heille samalla tavalla... jotain.
Painostuslinjalle ei kannata ryhtyä. Jos mies ei toista lasta halua ja sellaisen painostuksen alla saa, niin tuskin lienee paras lähtökohta uudelle nyytille tähän muailmaan.
Itsellekin tulisi varmaan epäilys mieleen, jos sattuisikin vahinko, että olisiko se " vahinko" ollenkaan. Miehen reaktio on tässä tilanteessa ymmärrettävä, mutta mielestäni ehkä hitusen yliampuva.
Meillä oli vastaava tilanne vähän aikaa sitten, vain toisin päin. Ainoa järkevä ratkaisu on, että lasta haluava antaa näissä tilanteissa periksi. Vanhemmaksi täytyy haluta tosissaan.
Sukulaisten puheita on turha kuunnella. Hommatkoon omat elämät, ettei tarvitse teidän asioihin puuttua.
Äitimari:
Noin vuosi sitten epäilin olevani raskaana ja mieheni sanoi, että " sitten saamme laittaa talon myyntiin ja avioeropaperit vireille"
Tuota en minäkään ymmärrä.
Onko vahinko raskaus se pahin synti mihin vaimo voi syyllistyä?
Kyllä minäkin tuollaisesta tuohtuisi.
Vastustaako hän noin jyrkästi ajatusta toisesta lapsesta?
...olette yhdessä? Koska eihän tuo nyt kyllä kovin fiksulta hommalta vaikuta...