§^§ MARRASMURUJEN LAUANTAI §^§

Eipä sitä aamulla klo:5.00 tienoolla oikeen voi muuta tehdä kuin tulla tietokoneelle.

Joten ajattelin jälleen tätä pinoa availla...

Vaikka voishan sen joskus jollekkin toisellekkin jättää vuoron.

Eilen illalla menin lepälemään klo:19.30 tienoolla ja nukahdinkin jo klo:20 täysin ja sitten yöllä ramppasin vessassa muuten sain nukuttua yllättävän hyvin.

Yöllä on kyllä pakko muutama kerran herätä vaihtamaan asentoa,kun tuntuu että lonkat ja käsivarret kipeytyvät jos ei vahda usein asentoa.



Onko muilla samaa että pakko herätä vain vaihtamaan asentoa yöllä?



Mulle on kanssa ensimmäisestä lapsesta tehty sectio synnytyspelon ja mahdollisen epäkypsän lantion takia,koska olin tuolloin vasta 16v kun sain ensimmäisen lapsemme.

Haava oli todella kipeä muutama päivän mutta onneksi parani loppujen lopuksi hyvin.

Normaaleista synnytyksistä olen ollut heti jalkeilla,suihkussa ja muutenkin liikuntakykyinen.

Toinen syntyikin sitten ennenaikaisesti rv 36 ja kolmannen sain synnyttää myös alateitse niin kuin tämän neljännenkin jos vaan mahtuu.

Mutta ei mulla tosiaan kovin isoa mahdu syntyyn ja siksi nyt mietittiin tosissaan sitä lapsivesipunktiota ja käynnistystä.

Mutta nyt vuoroa seuraavalle murulle tai sen odottajalle!

Rv 35+5

Neidit heräs taas seiskalta, ei auttanut jäädä makoilemaan sänkyyn, kun mies tuli puol neljä töistä ja joutuu heräämään ysiltä ja viemään tytöt luistelukouluun... Saa nukkua edes vähän pidempään, kun nousin pois sängystä..



Tosi vaikea oli saada yöllä uudelleen unen päästä kiinni, kun mies tuli töistä. VÄhän aikaan meni pyöriessä. Yleensähän saatan nukkua koko yön samassa asennossa, käymättä vessassa....



Tänään pitäis lämmittää uunia, tai oikeastaan saa ;) pääsen taas tekemään leipää ja ehkä jotain makeaakin tuonne pakasteeseen laitettavaksi, ja jos jotain myös nytkin syötäväksi... Huomisen ruoankin ajattelin tehdä uunissa - on se niin kätevä tuo uuni. Kuopus kun syntyi, niin sinä talvena ei ostettu yhtään vaaleaa leipää kaupasta marras-toukokuu välillä, ja tummaakin tein tammikuun jälkeen aika tiheästi.



Mut nyt jos menis ottaan kupin kahvia ja köllöttelis lasten luona sohvalla....



--Mirpa ja masukki--

Ärsyttävää kun ei koko raskauden aikana ole saanut nukuttua pitkään aamulla! Varsinkin kun kohta ei ainakaan saa... Yöt menee heräillessä ja kyllä, asentoa täytyy vaihtaa välillä kun varsinkin kädet puutuu ja turpoaa.



Näin viime yönä unta että olin lähtenyt baarireissulle yksin, vauva oli kaksi kuukautta ja jäi isän kanssa kotiin. Mulla oli ihan hirveän huono omatunto koko ajan, mutta jotenkin vaan en menny kotiin. Sitten yhtäkkiä olikin jo seuraava päivä ja minä vielä baarissa, ja meinasin kuolla siihen tunteeseen, että mitä oon menny tekemään! Ahistaa vieläkin...



Masussa nukutaan vielä, on todellinen iltavirkku tää meidän baby. Illalla on sellaiset zembalot käynnissä että mulla on sisuskalut muusia, mutta aamuisin on täydellinen hiljaisuus pitkään... (ja joka aamu ehtii vähän huolestua...)



Mukavaa lauantaita!



Anyara rv 37 tasan (kivaa!!)

Pieni lumiharso peittää osittain maan. Lapset olivat jo eilen innoissann lähtemässä pulkkamäkeen, mutta taitaa olla vähän liian aikaista.... Varmasti sulaa pois päivän aikana. Saisi kyllä tuo mies käydä vaihtamassa talvirenkaat pikkuhiljaa.



Ja vielä sektiokeskustelua. Minähän olen yksi heistä jolla kolmas sektio edessä. Swehina se eilen mietiskeli kaikenlaista sektioon liittyvää. Taitaa sekin olla niin yksilöllistä miten siitä toipuu. Mulla toipuminen sujunut ihan hyvin. Tietty se haava on aikansa kipeä. Itse olen heti noussut ylös leikkauksesta seuraavana aamuna vaikka tiukkaa tekee. Se eka kerta kyllä on pahin.. Mulla on molemmat leikattu bikini-rajasta eikä se haava minusta ruma ole. Ja on niin alhaalla ettei mielestäni kiinnitä huomiota. Mulla ei ollut haavatulehdusta, vaikka sitäkin joillakin ilmaantuu. Suihkuttelee vaan säännöllisesti. Liikkuminen, oikea nousutekniikka sängysta ja hengitysharjoitukset ovat tärkeitä toipumisen kannalta. Minä ainakin köpöttelin sairaalassa pitkin käytäviä aikani kuluksi.



Imetyksestä sektion jälkeen mulla on kaksi erilaista kokemusta. Eli eka oli sovittu sektio eikä mulla ollut mitään suppareita ennen sitä. Ja maidonnousu oli todella tiukalla. Hankin rintapumpun ja pumppasin josko auttaisi, mutta imetys oli osittaista ja korvikkeita jouduin antamaan alusta lähtien. Ja imetys loppui vauvan ollessa 4kk. Sairaalassakin tehtiin punnituksia ennen imetystä ja jälkeen eikä paino ollut yhtään noussut.. Toisen kohdalla kävi ihan päinvastoin. Maitoa lähti heti tulemaan hyvin, taisi saada parina ekana päivänä sairaalassa lisämaitoa, mutta kotona jo tuli hyvin ja imetin lähes vuoden täysimetyksellä. Tosin olen miettinyt, että hormoonit vaikutti tässä toisessa sektiossa, mulla oli pari päivää kovia supistuksia ja olin saanut jo käynnistystabletin kun jouduin sektioon vauvan sykkeen laskettua (napanuora oli kaulan ympäri) ja sen takia maidontuotanto käynnistyi hyvin. Saas nähdä miten nyt käy. Niin, oiskohan olemassa imetystä tukevaa lääkettä (tai sanotaahan jos juo pilsneriä niin se auttais, hih)..



Toivon Swehinalle positiivista mieltä sekä tsemppiä ja varmaan voit ennen leikkausta keskustella kätilön/lääkärin kanssa omista tuntemuksista ja toiveista ja että saat normaalisti enemmän tukea toipumisessa. Enkä usko, että toipumisessa käy samalla tavalla kuin ekassa :):) Ja kipulääkettä pyydät aina kun on tarvis.



Jossain joku on maininnut ettei vauva olisi heti vierellä. Kyllä se vauva heti salissa on tietty vain hetken näytillä, mutta tuodaan heti heräämöön ja mulla ainakin oli koko ajan vierihoidossa. Hoitajat vain auttoivat nostamisessa toiselle puolelle kun imettäessä rintaa vaihtoi. Ja heti leikkauksesta seuraavana päivänä ollut mulla ainakin vierihoidossa koko ajan päivisin. Tarvittaessa pyysin apua ja alussa lastenhoitaja kyllä hoitaa pesut ym. Öisin jotta saisin nukuttua niin vauva tuotu vain imetyksen ajaksi viereen. Ja vinkiksi; pyytäkää vain nukahtamislääkettä, muuten en itse olisi saanut nukuttua niin hyvin öisin.



Niin se taitaa olla, että kukin kokee sektion omalla tavallaan ja toipuminenkin vaihtelee. Toivotaan, että kaikilla sektioon menevillä kaikki sujuu ongelmitta niin toipumisen kuin imetyksen suhteenkin. Kiva sitten myöhemmin kuulla miten kullakin meni...



Vilma rv tasan 37

Aloin miettimään, että kun sektio edessä, etenkin kolmas niin mitä jos lapsivedet tulla pamahtaa tai alkaa kovat supistukset.. Pitääkö lähteä ambulanssilla sairaalaan vai miten pitää menetellä. Pitänee kysäistä neuvolasta tai ainahan voi soittaa synnärille. Meilläkin ajomatkaa sairaalaan reilu 60km..



Vilma " pohtii"

Huonosti nukuttu yö takana. Toissapäivänä alkoi hurja vatsan tyhjennys, lieneen vatsatautia jota nyt liikkeellä ja vatsaa polttelee sekä juilii. Tietenkin vessareissut ärsyttivät kohtua ja supistelee välillä kipeästi. Toivottavasti ei ole vain synnytyksen ensiaskelia, saisi mennä oikein mielellään lähelle laskettua aikaa, viikkoja vielä hieman vähän kasassa.

Masukki myllää aika lailla mahassa, ilmeisesti kuulee nuo masumurina ja kurahtelut kun intoutuu niiden aikaan muljumaan ihan tosissaan. Tulisipa pakkaset tännekin niin talttuvat nämä flunssat ja muut epämukavat pöpöt. Viime yönä ei vielä ole pakastanut, daaliat kukkaloistossaan yhä (meikäläisen luomumittarit) :)



Hyvät viikonloput muruille!



NIIN JA ONNEA KAIKILLE NYYTTINSÄ SAANEILLE - perästä tullaan!





Masuapina 36+5

Hiukan oli katkonainen yö kun tuo neiti (1v4kk) heräili jatkuvasti, kumma homma kun ei vieläkään nuku öitään kunnolla, no joskus mut silti.

Toivoovauvaa, täällä ainakin pitää vaihdella asentoa usein, just siks ku kädet ja kyljet puutuu ja kipeytyy ja joka kerta siihen asennon vaihtamiseen herää.

Mirpa se aikoo leipoo, jospa minäkin vihdoinkin :) Taidankin heti mennä kattoon mitä tekis ja tehä kauppalistaa, kun ei täs nyt sillai mitään asiaa ole.

Swehinalle tsempitykset sektioo ajatellen, itse kauhusta kankeena olen et mennäänkö tässä myös sektioon, jos mennään nii eipä se auta ku kestää ja toivoo et ei kovin pitkä toipuminen ole edessä ja sit ku saa vauvaa hoitaa niin eiköhän ne kivut ym unohdu!

Hyvät viikonloput kaikille!



Tuuli

Mies lähti tytön kanssa mummolaan yhdeksi yöksi ja minä jäin tänne viettään laatuaikaa itseni kanssa. Kauheeta vakuuttelua sain kyllä kuulla, etten rehkis liikaa. Jotain kuitenkin olen ajatellut tehdä. Hoitotason ajattelin laittaa " vauvaa vaille valmiiksi" ja sitteri, sekä vaunun kopan kunto pitää tarkistaa. Nukkuakin vois ja yleensä nauttia siitä, että saa tehdä kaiken oman aikataulun mukaisesti, kun ei tartte tytön päivärytmistä huolehtia.



En tainnut eilen vielä marrastoivetta onnitella tyttösestä, Paljon onnea! Nyt on kyllä muruille noita neitosia syntynyt. Odotellaan vielä maltillisesti Alialta kuulumisia pojista.



Kaikkeen toimintaan kyllä täytyy herätä tosiaan öisin. Vessareissut on oma juttunsa (n. krt yössä), mutta asennon vaihto vaatii aina kunnon heräämisen ja asettelun. Käden lisäksi koko sivureisi ja lonkka tuntuu nykyään puutuvan.



Sarafan rv 36+3

Samaa olen miettinyt kuin Vilma.. eli mitäs jos sunniteltu sektio edessä ja meniskin lapsivedet/ alkais kovasti supistelemaan yllättäen? Onko kellään kokemusta? Tehdäänköhän sitten hätäsektio?



Mulla sektiot on ollu positiivinen kokemus ja toipuminen on ollut hyvä. Tietenkin eka päivät/viikko on ollu tuskaa ja imetys on lähtenyt hitaasti käyntiin.. mutta tulehduksia mulle ei ole tullut. Ilmakylvyt ja suihkuttelu auttaa haavan parantumisessa. Alatie synnytys jännittää enemmän (jos siihen päädytään) siitä kun en tiedä mitään!ja voihan siinäkin käydä pahasti. Mut ei varmaan kannata miettiä tuollaisia, vaan luottaa vain että kaikki menee hyvin. Ei sitä itse voi paljoa vaikuttaa miten käy..



( . ) Mä nukun edelleen kuin tukki kaikki yöt. Aamulla kun herään ja nousen ylös niin tuntuu että virtsarakko halkeaa. Ei mikään kiva tunne. Mut minkäs teet kun en herää öisin. Makuuasennossa ei pissahätä tunnu. Mulla on muutenkin niin hyvät unenlahjat ettei o ollu ongelmaa nukkuma-asentojen tms kanssa. Loppuraskauden olenkin nukkunut tosi paljon, oikein varastoon asti! :D

Vauva liikkuu edelleen vilkkaasti, mutta on pysynyt rt:ssä kuitenkin. Hyvin tuntee vauvelin pepun,selän ja jalat masun läpi, on vauveli niin pinnassa jotenkin. Päivät vähenee tätä raskautta. Eilen kuulin että sisko on raskaana! Tulee serkkuja kesällä! :D IHANAA!



V&V 36+3 (Odotan vaan että sais kirjoittaa jo 37..)

Piti eilen kirjoittaa, mutta oli niiiin iso pino, että kun pääsin loppuun, niin en enää jaksanut kirjoittaa. Oli kiva lukea pitkää pinoa, kun tuntuu ihmiset koko ajan vähenevän =o)



Mulla ollut noi siskon tytöt keskiviikosta asti kylässä, ja eilen olikin oikein mukava päivä.

Tytöt auttoivat mua haravoinnissa ja imuroivat mun auton. Annoin niille 5¿/nassu, kun olivat niin kilttejä. Muutenkin ovat olleet suloisia, aina kun olen jotain kantamuksia ottanut, vaikka lehtikeräykseen vietäviä lehtiä, niin heti on jompa kumpa ollut auttamassa.



Eilin myös leivottiin tosi paljon. Kolme kuivaa kakkua, joista yhden vievät kotiin mukana tänään ja kahdenlaisia muffinsseja. Oli muuten tosi ihania, jos googletatte suklaamuffinit, niin sieltä löytyy suklaa-vadelma muffinit. TOSI IHANIA.



Tänään lupasin vielä leipoa yhden täytekakun, jonka toinen tytöistä saa nimpparilahjaksi.

Kyllä oli eilen illalla sitten jalat ihan älyttömän turvoksissa, kun koko päivän olin enemmän tai vähemmän jalkeilla.



Yöllä minäkin herää ärsyttävän usein asennon vaihtamiseen ja puutuviin käsiin ja kipeytviin lonkkiin. Sitten kun neuvolatäti käski välttämään sitä selkäasentoa, niin se stressaa myös, kun aina silloin tällöin, viimeyönäkin, herään selälläni. Se kun olisi ihana asento käsien kannalta, ei puutuis..



Lauantain jatkoja kaikille!



Annitanni

Huomenta!

Laitan tän saman viestin tänne lauantaihin kun eilen laitoin vielä illalla perjantaihin, mut oli jo niin pitkä pino etten tiedä kävikö kukaan enää sitä lukemassa.

Eli tässä uusiks!

:

Marrastoiveelle onnentoivotukset tyttövauvan johdosta!



Upea homma et jäi noin hyvä kokemus!!

Eikös sulla ollut vielä yks laps mielessä?

Tamperelaisena kysyisin pystyykö siellä yhtään vaikuttaan et pääsis sille uudelle 2:n osastolle?



Swehinalle tsemppiä! Toi sama pelko on monella epäonnistuneen kokemuksen jälkeen myös alteisynnytyksessä.

Mulla yks tuttu joka repes taas niin pahasti peräsuoleen asti ja kävi monet kivuliaat korjauleikkaukset sen jälkeen. Seksiin pysyti vasta vuosi synnytyksen jälkeen.

Sai nyt toisen lapsen ja vaati synnytyspelon takia ehdottomasti sektion ja sanoi et oli paljon parempi kokemus.

Siinäpä tuo on et ei ikinä tiedä millanen kokemus on tulossa ja ihminen luonnostaan kauhulla aina ajattelee pahinta.

Toivon todella että tälläkertaa sektio jos siihen päädytään, onnistuisi.

Nyt kun tiedät mitä kaikkee siinä viimeksi oli, niin olis parempi onni tälläkertaa. Maidontulosta mun mielestä kannattaa kertoa jo etukäteen. Onko siihen jotakin lääkettä ja onko pumpuissa eroa.

Toivotaan parasta!



Oma napa: Selkä oireilee inhottavasti, muuten melko ok.Maanataina ultraan painoarvioon. Ite oon lyhyt, mut silto ollu melko helpot synnytykset varsinkin ponnistusvaiheet menny muutamalla työnnöllä. Supistukset ovat kyllä olleet hurjan kipeät, varsinkin ekassa.

Tää mun kaveri jolla vaikee synnytys taas tosi pitkä, et ei se aina pituudestakaan ole kiiinni kuinka synnytys menee.

Hyvää viikonloppua



Sit vielä tästä aamusta. Meillä nukuttiin 10.00 huh huh, tuli vähän valvottua lasten kans. Pelailtiin ja saunotiin. Sit itse vielä jäin tuijottaan big brotheria tuonne 02.30 asti . Kattoiko kukaan muu?

Nyt pitäis lakaa siivoilla sen mitä pystyy, vieraat tulee huomenna. Mies oli ihana ja leipoi koko päivän lasten kans eilen.

Voikaa hyvin!

Eilen oli oma arvaamani " eräpäivä" Mönkiäiselle, mutta yhdessä koossa ollaan. Pieleen meni : )



Toivoovauvaa: Samanlaisia kolotuksia täälläkin. Pahin häiriötekijä yöllä on lonkkien kolotus. Jatkuvasti pitää kääntää kylkeä, eikä olekkaan mikään pikkujuttu. Kestää pitkälle päivään, ennenkuin pahin lonkkasärky rauhoittuu yön jäljiltä. Kipu säteilee nykyään myös polviin ja nilkkoihin. Ei kiva!



Taitaa aika monilla tuo synnytys / sektio olla aika lailla mielen päällä.

Itselläni ainakin. Vähän väliä huomaa pähkäilevänsä sitä kaikkea. On myös alkanut tuntumaan jotenkin haikealta, kun ajattelee, että ihan kohta tämä raskaus päättyy. Mulla ensimmäinen raskaus, niin sitä jotenkin kelailee, että onko tämä nyt sitten ollut sellaista aikaa, niinkuin oli kuvitellut ja että onko se muuttanut minua jotenkin (Fyysiset muutokset kyllä näkyy peilistäkin) tai mitä on jäänyt kokematta ja voisiko vielä jotain kokea. Minkälaisia ajatuksia teillä muilla on? Tietysti tuntuu kivalta ajatukselta myös se, että nuo kolotukset ja maha, ym. raskausvaivat lähtee. Mitähän vaivoja sitten saa tilalle, niin olen aika onnellisen tietämätön ja hyvä niin ; )



Tää olis sitten viimeinen viikonloppu, kun meidän perheessä on vaan minä ja mies. Niin ja 2 koiralasta. Mitähän kivaa tekis kahdestaan. Jotain, mitä sitten muistelis lämmöllä...



Hyvää viikonloppua kaikille!



Olivi@78 & Mönkiäinen 38+1 (3 yötä käynnistelyyn)

Täällä heräillää 3-4 kertaa yössä vessaan/asennon vaihtoon. Uudestaan nukahtaminen tuottaa monesti vaikeuksia ja valvon sitten tunnin tai kaksi keskellä yötä. Mies se vaan tuhisee tyytyväisenä, eikä edes minun möyrintä tunnu haittaavan...



Viime yönä tuli pari kipeää supistusta ja sitten sain mennä vessaan ripuloimaan. Emättimestä tuli myös limaista vuotoa. Tuli ihan sellainen tunne kuin synnytys olisi lähestymässä... Minä vain olen ensikertalainen niin en oikein tiedä miten tulkita eri oireita. Vatsa on ollut löysänä muutaman päivän, vaikka minua on muuten ummettanut koko raskauden.



Luin että täällä on ihmisillä ollut vatsa löysällä ennen synnytystä, kuinka kauan teillä on sitä kestänyt ennen kuin on lähdetty " tosi toimiin" ???



Minä olisin jo valmis synnyttämään ja sitä odotellessa tässä päivät menee. Yritän saada supistuksia aikaan käymällä kaupoilla ja kävelemässä. Kauan ei kuitenkaan voi pystyssä olla kun vatsa vetää kivikovaksi ja nivusissa juilii. Minulla on istukka tuossa vasemmalla etuseinämässä ja sitä on nyt pitkään repivästi sattunut ja välillä taas puuduttanut... Mitä lie?



the-masu rv38+2

Vaikuttaa vähän siltä, että yhdellä sun toisella on parin viikon sisällä vauva sylissä. =) Meikäläisellä kun varmasti menee joulukuun puolelle... Olis jo edes marraskuu!!



anyara75, kun luin tekstisi, oli ihan kuin itsestäni olisin lukenut. Täälläkin kädet puutuu ja turpoaa yön aikana, mutta onneksi turvotus menee päivällä pois (ainakin vielä). Meilläkin masukki enemmän illanvirkku, nytkin olen vähän huolissani kun en ole tuntenut liikkeitä kuin 1-2 kertaa aamusta tähän mennessä. Toivottavasti pian heräilee!



Tänään meillä olis miehen ystävän synttärit. Joten sinne illalla. Kiva olla luultavasti ainut selvinpäin ja kuski... =( Noh, saa lähteä kotiin kun menee liian villiksi.



Nyt silittään vaatteita iltaa varten jne...



rusina 35+2

Kyselisin, onko teillä muilla marraskuisilla odottajilla samanlaista kokemusta vauvan asennosta kuin itselläni oli nyt viimeisellä lääkärikäynnillä 35+2. Eli lääkäri teki ensin sisätutkimuksen, jolloin sanoi, että vauvan kova pää tuntuu selvästi alhaalla alapään kautta tunnustellessa ja kohdunsuu on pehmeä, kanavaa vielä 2 cm. Kun sisätutkimuksen jälkeen tunnusteli vielä vauvan asentoa mahani päältä, niin ei kovasta yrityksestä ja suoranaisesta runnomisesta huolimatta tuntenut vauvan päätä ollenkaan. Yritti tosi kauan ja kovaa, mutta ei " löytänyt" päätä. Sitten vain totesi jotenkin epämääräisesti, että kyllä vauva varmaan on raivotarjonnassa, kun kerran tuntuu alapään kautta tunnustellessa, että on sitten varmaan jo niiiiin alhaalla, ettei mahan päältä enää löydy.

Onko teillä muilla käynyt näin, ettei tuntuisi enää mahan päältä? Aikookohan kaveri jo syntyä piankin? Esikoiseni laskeutui aikanaan tosi aikaisin alas " roikkumaan" ja silloin lääkäri sanoi joskus vko 36, että " varmasti syntyy ennen laskettua aikaa" . Mutta en muista, että pää olisi silloin kuitenkin kadonnut minnekään " uumeniin" tunnustelemattomiin. No, meni 10 päivää yli kuitenkin :)



Terkuin Lumi-Lilja

Nyt olen tyytyväinen listan ulkonäköön :D edes jotenkin...

Harmi kun ei ole esikatselutoimintoa täällä näin...

on se kumma, tämä loppuraskaus on aina niin pitkäveteistä päiväkerrallaan menoa. harmitti oikein viimeyönä miksi öitten pitää olla olemassa kun ne on niin pitkäveteisiä ja toistavat itseään pisu ja juomareissuineen. aamulla on sitten ku jyrän alle jäänyt ja lapset iloisena seitsemältä repivät ylös puuron keittoon ja tekemään " jotakin kivaa" ...

Tämä kuulostaa hassulta, mutta onko kellään muulla tullut sellaista oloa että saa jotenkin yhteyden siihen masuasukkiin? mulla tulee loppuraskaudessa semmoinen olo että siellä on nyt joku uusi persoona, vähän kuin silmät kiinni hanskat kädessä tutustuisi johonkin uuteen ihmiseen. sitten kun vauva syntyy, se on just se sama tyyppi mutta sitten se saa vasta ne kasvot, joita aluksi hieman vierastan. että sinäkö se siellä olitkin.

Se on niin ihana tunne kun vauva nostetaan ekan kerran masun päälle, kun se on niin lämpöinen ja masun päälle sopiva ihanuus. En malta kyllä enää odottaa, voi että! siihen on vielä niin iäisyys!



kumiorava 34+6

Tänään vaikuttaa olevan pinossa melkein hiljaista, ainakin jos vertaa eilisen pinoon (luin mutten enää jaksanut kirjoittaa...).



Onnea kaikille pikkuisen jo maailmaan saattaneille! Voi kun olisimme jo kaikki tuossa tilanteessa :D Alkaa selvästi väsymys ja kyllästyminen jo painaa (mahan lisäksi) odottajia...



( . ) Kiristää aivan kamalasti! Alamahan nahka repeilee uusille arville ja touhutessani oikein tunnen aina välillä, kuinka iho ratkeaa :(( Koko nhaka on todella arkana. Laitoin äsken päälle raskaustukivyön (joka saa olon entistä tukalammaksi). Toivottavasti auttaisi vähän tähän ratkeilevaan oloon. Täällä on kaikki valmiina vauvaa varten, ja nyt alkaa odotus käydä pitkäksi. Onneksi tästä läävästä löytyy aina järjesteltävää! Aamusta siivoilin vessan kaappeja ja pesin pyykkiä.



Tiistaina edessä vika neuvolalääkäri - saa nähdä, mitä sanoo kohdunsuun tilanteesta! Olisi helpottavaa kuulla, että olisi edes vähän kypsynyt näiden supistelujen voimasta :D



Hyvää viikonloppua!



Allu 36+6

Nyt on paniikki vaihtunut takaisin onnelliseen odotukseen, päätin ottaa yhden asian kerrallaan ja tällä hetkellä odotan vain mitä tuleman pitää.

Sektio on jo kerran koettu ja siitä on jo kerran selviydytty joten eiköhän tälläkin kertaa niin tapahdu.

Alkuraskauden pahoinvointi/väsymys on palanut, ei kivaa...

Kaikki paikat jotenkin jumissa koko ajan...

Yöt ovat vähän rauhoittuneet, ei tarvitse nousta vessaan mutta aamulla onkin sitten jo vähän kiire sinne :D

Nyt voisin mennä siivoamaan miehen kokkauksen jäljet :D

Se on jännä juttu miten miehet saa koko keittiön ihan sekaisin sillon kun ruokaa laittavat, astioitakin käytetään tuhoton määrä. Itse kun kokkaan muutamalla astialla, mies onnistuu tuhlaamaan melkein kaikki talon astiat. Mutta onhan se ihanaa, että edes yrittää. Itse en hirveästi hellan äärellä enää pysty seisoskelemaan niin jonkunhan se ruoka on tehtävä.

Eli siis...siivoamaan vain kiltisti :)



Swehina rv 36+6 (huomenna jo 37+0!)

Minulla on kaikissa kolmessa raskaudessa ollut niin että vauva laskeutuu suht aikaisiin (n. 34 viikolla), syntyneet ovat kuitenkin 40+0 ja 41 +5 (ja tästä en vielä tiedä). Mutta joka tapauksessa laskeutumisen jälkeen pää on ollut hyvin tunnettavissa alakautta (emättimen kautta), mutta ei enää mahan päältä, vaikka kuinka yritetty. Ensimmäisessä raskaudessa terveydenhoitaja hätääntyi ja alkoi epäillä perätilaa 39-viikolla kun ei pystynyt päätä tuntemaan (tämä terveydenhoitaja siis ei tehnyt sisätutkimusta) ja laittoi minut ultraan, oikeinpäinhän vauva oli. Pää on lakannut tuntumasta mahan päältä myös toisessa ja kolmannessa raskaudessa mutta nyt siitä ei ole enää kukaan hätääntynyt.



Kai siihen vaikuttaa lantion luuston muoto ym, joillakin kai tuntuu pää vatsan läpi vaikki vauva olisi laskeutunut, mutta minulla vauvan pää menee tosi taakse.



Mari 37+1