(♥) T-TERHOJEN maanantai kasautuma (♥)

[color=darkviolet]Pikasesti käväsen vaan alottamassa pinkan, ku pitkästä aikaa kerkesin. Aikasemmin akka tänään herätti ja ei kyllä haittaa, ku kirpparille aion heti lähtee viemään kamat kuhan vien akan hoitoon.

Tuli jo yks päivä mieleen tällanen galluppi, mut se sit unohtu. .mitenhän se on nykyään mahollista, ett jotain unohtuu ;D Mut vklopun kasautumassa joku puhu nimen jatkamisesta niin palautu mieleen tämä. .



[color=blue][b]Sukunimi GALLUPPIA [/b]eli eihän se nykyään oo niin yksiselitteistä, vaikka oiski naimisissa että lapset saa miehen sukunimen ja näin just jatkus ukon suku ;) [color=darkviolet]Me elellään avoliitossa elikkäs isyystunnistus on toisen kerran eessä. Ihan ku sitä ei yhellä kertaa uskottas :O Yks i-kirjain tekee paljon. Mun mielestä saisivat ajanmukaistaa tuota pykäläänsä. No, nyt mie mutisen jo asian vierestä vaihteeks. .

Meillä siis kerettiin viimeks hoitaa paperijutut ennen ristijäisiä, mutta siittä huolimatta päädyttiin siihen, että akalla on mun sukunimi. Kun mennään naimisiin niin lapsi/lapsetkin menee ja heillä vaihtuu sitten sukunimi :) Mutta mulla ei. Aina oon ollu tätä mieltä, että nimestäni en luovu. En vain voi sisäistää, että ykskaks olisinki eri niminen. Ja toisekseen sukunimi on sen verran harvinainen, että jos sen kantaja vastaan tulee niin tietää sen jotaki kautta olevan sukua.



Nyt pitää kipasta hoputtaan akkaa. .



Z ja beibi 23+3

heips,



viikonloppuna tais pinoutuminen taas jäädä. harmi ettei teidän treffit toteutunetkaan:( tuo sähköposti-juttu on varmaan hyvä idea, silloin kun ensikoiden treffejä suunniteltiiin, niin meillä oli oma pino treffeille. silloin ei hukkunut jutut näiden muiden höpöttelyjen joukkoon.

sukupuoli-keskustelua on vielä käyty. tyhmää kyllä isovanhemmilta ja muilta olettaa että lapsia tehtäisiin vaan niiden sukupuolten perusteella! itellä ollut niin vahva poika-fiilis, että kyllä siinä varmasti hetki menee tajuta että simppis onkin tyttö, jos niin kävisi. mutta ei missään nimessä tarkoita etteikö rakastettaisi häntä ihan yhtä paljon(mies ehkä enemmänkin vrt isin pikkusormen ympärille pyörittävät tyttölapset;)), ei vaan...



mutmutmut, taidan startata kohti salia ja heitän miehen samalla töihin. aamu vähän venähtänyt kun katottiin eilen se pirates of caribean, tai mies katto ja mä sain sinä aikana kudottua puolet simppiksen villapaidan etukappaleesta, takakappale on jo valmis.



palaan netin ääreen kun kotiudun ja kommentoin paremmin.



tigru ja simppis 27+3

Jäikin viikonloppuna palstailut kun oli vähän keikan tynkää. Vene on nyt ylhäällä ja ensi kevättä sitten odotellessa :-) No onhan siinä vielä hommaa tässä välissä, mutta nyt se kesä on ihan virallisesti meidän osalta ohi.



Ekaa lomapäivää tässä vietän ja huonona äitinä kun vein lapsen päiväkotiin :-) Tämä on vähän tämmöinen stressi- / hermoloma ja ajattelin että vietän tämän viikon itsekkäästi. No tarkoitus olisi kyllä kotona saada jotain aikaiseksi mutta katsellaan miten sujuu.



Suonenvetoja oli parina yönä, mutta ne toivottavasti jäi siihen (villasukat jalkaan :-). Suonikohjuja ei vielä ole ilmaantunut.



Sukunimestä Zatu jutteli. Me ollaan naimisissa, mentiin ennen esikoisen odotusta ja mulla miehen sukunimi. Mullakin vähän " harvinaisempi" ruotsinkielinen sukunimi itselläni, mutta hoitakoon veljet sen jatkamisen. Ei ole tuo nimi- / suvunjatkamisasia mulle niin tärkeä...



Sukupuolesta en osaa oikein sanoa mitään. Esikoisen aikana ei ollut toiveita suuntaan tai toiseen eikä oikeastaan nytkään. Toisaalta toivoo pojalle pikkusiskoa, mutta toisaalta toinen poika voisi olla " helpompi" . En tosiaan tiedä joten katsotaan mitä meille on suotu :-)



(.) olo ihan ok, katsotaan mitä jaksaa nyt lomalla touhuta.



Nyt hommiin, täytyy palata myöhemmin asiaan.



t. Mirabella ja Albert taas uudella viikolla 27+0 :-)

äkkiä taas vkloppu.. :) oltiin la ostelemassa mukelolle kamppeita. kaikenlaista tarttui mukaan. pinnasänkyyn en löytänyt samaa sarjaa olevia petivaatteita (pussilakanat, pinnasuojat ja verhot) ja olenkin metsästänyt niitä nyt netistä.



(.) voi hyvin ja potkuttelee kovasti alavatsaan :) aamusin ihana herätä vauvan potkuihin, jotka vaan yltyy kun alan liikkua vuoteessa. 4D-uä olisi 20.10 joten lasken jo päiviä sinne.. samalla reissulla saan viimein sen kunnon ruokapöydän mukaani! (viimeksi se ei mahtunut autoon, nyt isommalla matkaan).



olen heittänyt 3-5km kävelylenkkejä iltasin ja hyvältä on tuntunut mennä välillä reippaamminkin. eilen piti vaan poiketa samalla kaupasta hakemassa liivinsuojuksia, kun innostuvat taas vuotelemaan..



sukunimiG: avoliitossa joten mies tunnustamaan ;) lapselle hänen sukunimensä, koska minäkin sen joskus olen luvannut ottaa.. kunhan keritään :)



vieläpä valmennusjuttuihin, että minulla se alkaisikin jo marraskuussa. mietin vielä vaan, menenkö. nyt lähden soittelemaan sille ärsyttävälle neuvolatädilleni niistä kelan papereista..



rv23+2

Sokerirasitus takana ja käry kävi. Paastoarvo oli taas pykälän koholla (meillä raja 5,1), muut arvot aivan loistavia (5,2 - 6,3 - 5,0), mutku tuo yksii koholla oleva riittää, niin loppuraskauden ajaksi sit 1800 kcal dieetti. Ei nyt omalta osalta tuo dieetti kauheesti harmita, se on tuttu jo edellisestä raskaudesta. Silloinkin paastoarvo yhden pykälän koholla. Taitaa olla miun joku kirous tämä paastoarvo. Nii, siis enemmän harmittaa vauvan osalta, kun joutuu sokeritarkkailuun ekan vuorokauden aikana. Harmittaa ihan vietävästi, että alkavat pistelemään sitä reppanaa heti alusta. :´( Mutta minkäs teet...



Mirabella: ota ihan rauhallisesti! Ei tosiaan kannata potea huonoa omatuntoa siitä, että lapsi on hoidossa ja sie kotona! Lepäile ja nauti omasta ajastasi!



SukunimiG: ollaan naimisissa, mutta miulla on oma sukunimi edelleen; harvinainen nimi täälläkin. Miehenkään nimi ei ole kovin yleinen, mutta halusin pitää omani. Tytöllä on miehen sukunimi.



Pää on vähän sekava tuon testin takia; meinaa vähän jomottaa... Jos mie vaikka kirjoittelisin lisää, kunhan pää on selvinnyt, kun nyt ei ajatus juokse ollenkaan...



T: Monttu 26+3

[color=blue] Moi taas!



En olekaan aikoihin kirjoitellut. Ei vaan ole ollut aikaa eikä oikeen mitään ole tapahtunutkaan masun suhteen.



Muutettiin viikko sitten isompaan asuntoon ja aika on mennyt uutta laitellessa ja vanhaa siivoillessa ( sen mitä töiltä on ehditty ). Sukulaiset on olleet kivasti apuna. Muutto oli aika rankka kun muutettiin kerrostalon kolmanteen kerrokseen eikä meillä ole hissiä.



Nyt on sit tytöllä oma huone ja mulla uusi ruokailuryhmä :)



Sukunimig: Avoliitossa ollaan ja tulokas saa isänsä sukunimen. ( Kuten esikoinenkin sai ). En ole naimisiin menevää sorttia, mutta jos joskus " hairahdun" sen tekemään, niin otan miehen sukunimen. TYkkään siitä enemmän kun se on simppeli suomalainen nimi. Oma sukunimi on ruottalainen.



Kurja homma monttu että käry kävi sokerirasituksessa.



Nasu on ollut tosi vilkas viime aikoina. Viime yönäkin se mylläsi yli tunnin enkä sitten saanut unta. Ihmettelen kyllä miten se jaksoi sillälailla melskata ja pysyä hereillä niin kauan. Mutta loistava homma että myllää niin tiedän että pikkuinen on kunnossa :)



Mäkin ostelin viikonloppuna ( pikkasen vaan ). Nasulle Lindexiltä raidallinen Bamse-body, esikoiselle paita, housut ja lapasia ja itelle 2 paitaa. Löysin Onlysta sellaisen raitapaidan missä on rypytykset sivuilla ja nyt en malttais muuta päälle laittaakaan :)



Mut nyt lähden lueskelemaan mitä teille viikonlopun aikana on tapahtunut!



Moikkelis. RV 24+6

Sukunimigalluppiin:

Meillä on koko perheellä sama nimi, mentiin naimisiin samaan aikaan, kun esikoisen ristiäiset pidettiin. Otin siis miehen nimen, vaikka olin kyllä pitkään ensin sitä mieltä, että pidän oman nimeni, mutta sitten kuitenkin vaihdoin nimen. Ja suurin syy siihen, että nimen vaihdoin oli se, että sukunimi lyheni huomattavasti ;) Sekä nykyinen että entinen ovat vähän vaikeita ihmisille (siis aina kirjoitetaan väärin), mutta tämä lyhyempi on niiiin paaljooon helpompi tavata esim. puhelimessa kuin oma tyttönimeni. Joten ihan oman mukavuuden kannalta sit lopulta vaihdoin nimen. Ja vaikka minä olisin jättänyt itselleni tyttönimen, niin lapset olisivat saaneet isänsä nimen joka tapauksessa.



Meillä on nyt vaavilla taas selkeesti rauhallisempi päivä, ei paljon liiku.. Mutta perjantaina istuin koko päivän koulutuksessa ja olipa vaavilla joko tylsää tai sit tosi kivaa, kun se myllersi masussa ihan koko ajan, välillä oli ihan hankala olla, kun ei tiennyt, että miten päin istuis, että olis hyvä olla.



Viikonloppu meni siivotessa ja kotia järjestäessä, ollaan nyt kuukausi asuttu ja hommaa on koko ajan. Mutta pikkuhiljaa se koti alkaa näyttämään enemmän ja enemmän meiltä ;) Ehkä saan tämän viikon aikana loput pahvilaatikotkin purettua, kun nyt niillekin tavaroille olisi jo kaappi, saatiin eilen laitettua. Harmittaa kyllä älyttömästi, että jouduin sen tapaamisen perumaan, mutta ehkä tässä vielä ehdimme uudestaankin tapaamisen järjestämään, jos meidän kaikkien kunto vain antaa myöten. Joukkoon otetaan toki muitakin Oulun seudun mammoja, jos täältä innokkaita löytyy??



Sindan kanssakin voisimme yrittää sit tapailla, kunhan minäkin vapaudun näistä työkuvioista, niin minullakin on paremmin aikaa, kun kuitenkin samaa kuntaa asutetaan ;) Ja jospa me vaikka sinne samaan mammajoogaan Sindan kanssa suuntaamme, en ole vielä tehnyt lopullista päätöstä, että menenkö sinne,mutta luultavasti aion ilmoittautua mukaan ja katson sitten sen hetkisen kunnon mukaan, että pystynkö siellä käymään.



Mutta nyt taidan taas jatkaa sitä, mitä varten tässä koneella istun, eli TYÖTÄ (tylsää) ;/



-äitiliini ja masukki 26+6

Menipä viikonloppu töiden merkeissä, joten aloitan huilauksen tässä maanantaina. Olen tehnytkin lähinnä keikkatöitä, hoitovapaalla kun esikon kanssa olen.



Tuosta sukupuoliasiasta vielä. Täältä löytyy myös kohtalotoveri :) Meille selvisi myös toisessa ultrassa sukupuoli hyvin todennäköisesti, toinen poika siis tulossa. Aivan samaa pettymystä ja tavallaan luopumisen suruahan siinä joutui läpikäymään. Olen vähän salaa molemmissa raskauksissa toivonut tyttöä, joten tässä todennäköisesti viimeisessä raskaudessa oli kyllä hyvä tietää jo tässä vaiheessa asia ja läpikäydä se. Ei meillekään siis koskaan prinessamekkoja ja tyttöjen hömpsötyksiä... :( Miehelleni asia oli jokseenkin samantekevä, mutta itse työstin asiaa kyllä muutaman päivän haikeissa tunnelmissa. On kait se tytön kasvattaminen toisenlaista kuitenkin. No, nyt on oikeastaan jo tottunut ajatukseen toisesta pojasta. Nimeä on jo mietitty ja suunniteltu elämää sen mukaan. Eipä ainakaan tarvitse ostaa uusia vaatteita ja leluja ;) (pihiys kunniaan!)



Noissa gallupeissa en ole kyllä pysynyt mukana, mutta noin lyhyesti; suonenvetoja eikä närästystä ole, suonikohjut tuli jo ekalla kerralla ja naimisissa ollaan ja miehen sukunimellä koko poppoo :) Olikohan vielä muita....? Yritän vähän ryhdistäytyä tässä kirjoittelussa, nyt kun opiskelukiireet vähän alkaa hellittämään. Ylihuomenna lääkärineuvolaan ja kuulemaan sokerirasitustuomio.



Hyvää päivänjatkoa kaikille!

Nopeat kuulumiset ennen kotiin lähtöä ( toiset meni tupakille, niin minä kirjoittelen) En viikonloppuna päässyt edes lukemaan kuulumisianne, kun netti ei TAASKAAN toiminut.



Tervetuloa Myrtti, kyllä sekaan mahtuu, olisin itsekkin ollut onnellinen esikon odotuksen aikana jos olisi joku kertonut silloin, että on olemassa tälläisiä keskustelu sivuja ja päässyt vähän juttelemaan odotuksesta ja muustakin.



Olo on oikeestaan tosi hyvä, liitoskivut eivät enää vaivaa niin kovasti ja olen voinnut kävelylläkin käydä. Toivottavasti pysyvätkin poissa, tosin olen kuullut monelta, että tulevat kyllä takaisin sitten loppuraskaudessa vaikka välillä ovatkin helpompia.



SukunimiG: Meillä on koko perheellä sama sukunimi joka on mieheni. Tyttönimeni on aika tavallinen sukunimi ja miehellä on erikoisempi nimi, joten kannan ylpeänä sitä nimeä, meitä tämän sukunimen edustajaa ei ole kuin 40 , joista elossa on vain 27.



Nyt alkaa pää olemaan tyhjä ajatuksista ja suuntaan nokan kotia kohti



mamm@mia rv 23+2

Nyt jos hetkeksi ehtisin istuutua...

Aamupäivän kiertelin kaupoilla ja äsken hain pojat hoidosta. Lauantaina jo aloitin ostoksien teon.. Kapphallilta ostin vauvalle ihanan ruskean koira- haalarin, vähän on topattu ja se riittää täällä " etelän lämmössä" hyvin. Siilihaalariakin olisi nyt löytynyt toppaversiona, mutta vaan kokoja 74 ja 80. On se kyllä suloinen, molemmissa väreissä ;) Sain Kapphallilta 25% alen kaikista tuotteista ja mukaan sieltä lähti tuon haalarin lisäksi pojille sammareita ja paitoja. Nyt sitten aamulla kävin taas siellä H&M:n " löytöputiikilla" ja löysin tosi paljon vaatetta tämän syksyn katalogista. Nyt on sitten pojilla kaikki tarvittava syksyn ja talven varalle, myös pikkumiehelle on kaikki valmiina! Täytyy myöntää, että suljin silmäni kaikkien noitten prinsessajuttujen edessä, ois tainnut muuten itku tulla. Niin paljon söpömpiä vaatteita pikkuprinsessoille löytyy...



Sindalle toivotan oikein paljon onnea mammalomalle jäämisen johdosta (vaikka ei vielä virallinen äitiysloma olekaan, hih ;)



Gallupeita..

Sukunimi: Meillä on kaikilla mieheni sukunimi, joka on aika harvinainen. Omani olisi kanssa ollut harvinainen, mutta päädyimme naimisiin mennessämme miehen nimeen, koska se on helpompi tavata ja lausua täällä Ruotsissa.

Suonikohjut: Ei ole vielä ilmaantunut, vaikka perintötekijät puhuu paljon niitten puolesta.. Ootellaan... Suonenvetoa kyllä on ollut poikien raskausaikoina jaloissa, nyt ei ole vielä pahemmin.



Olipa mukava kuulla/lukea, että muillakin on ollut toiveita sekä pettymyksiä vauvan sukupuolen suhteen. Luulen, että aihe on jossain määrin tabu.... Kovin vaikuttaa tyttövaltaisilta tämän porukan toiveet (mitä vikaa on pojissa, noi on aivan ihania ;) . Mä muuten toivoin esikoisesta poikaa, tyttötoive " syntyi" vasta tämän kolmannen raskauden alussa.



Ainiin, unohdin kertoa sen perjantaisen ultran jälkeen, että meidän vauva oli aivan ihana! Taputti käsiään yhteen melkein koko sen 45min ajan, mitä kuvattiin! Nieleksi kovasti ja välillä imi kättään. Niin ihana.. vaikka kuvan laatu oli tosi huono, esim. kasvoista ei saanut mitään havaintoo, niin se tuntui niin tutulta!



Mutta nyt päivällisen kimppuun.. Mies soitti ja pyysi laittamaan ison määrän tacoja/tortilloja täksi illaksi, joten nyt jauheliha padalle hautumaan ;)



/Ardisia + luukas rv24 (jee, taas uusi viikko ;)

salireissulla kävin tänään myös kangaskaupassa. nyt on ostettuna ja leikattuna kankaat pinnari-suojaan, äp-pehmusteisiin ja vielä päiväpeittoonkin simppikselle. jos tällä viikolla menisi äitin luo ompeleen, kun itse en konetta omista. (ja kun ei sitä vielä tiedä että milloin taas on aikaa, jos ei lääkäri ookkaan myöntyväinen tätä saikkuu torstaina jatkaan)



sukupuoli-jutusta vielä: me ollaan varmaan molemmat enemmän ja vähemmän salaa toivottu poikaa. jotenkin molempia epäilyttää miten sitä tytön kanssa pärjää, varsinkin sit kun se on vanhempi. ite oon aina ollut poikatyttö ja kummalakaan ei siskoja oo eli ei oo sillä lailla totuttu tyttöjen kaa oleen. paitti sen yhden vuoden kun valmensin 6-7-luokkalaisia tyttöjä, mitä riiviöitä! sellasia selkäänpuukottajia jne...



sukunimi: meillä on molemmilla miehen sukunimi. aluks aattelin että en tosiaan ota, kun mun etunimi on sellanen tasasen pehmeen kuulonen, ja tää miehen sukunimikin tooosi yleinen ja särmätön. nyt nimi sit yhtä tasaista pötköä... ei ärriä eikä muita... mietittiin kyllä min nimee, mun äidin tyttönimee, miehen isän nimee jne mihin ois mahikset ollut mutta tähän päädyttiin. ja kyllä mä sit kuiteski halusin koko perheelle saman nimen ja väliviivavaihtoehdon hylkäsin jo heti, on niin hankala kirjoittaakin...:)



mirabella: alkoiko sulla siis jo äitiysloma, tai siis vuosiloma tms ennen äippälomaa? vai oletko saikulla? mä nyt tokaa viikkoa just hermojen takia saikulla, ja mikään hinku ei kyllä töihin oo enää mennä.



myrtti tervetuloa joukkoomme sekalaiseen. esikoisen odottaja täällä kans, kiva kun voi kuunnella ja kysellä näiltä " konkareilta" .



(.) välillä on tosi hurja meno, ja välillä taas rauhallisempaa. sit oon huomaanut et jos kyljellään makailen, niin rupee sattuun tuohon kylkiluiden alareunaan, voiskohan kohtu siellä rutistaa esim keuhkoja tms luita kohti. onko muilla samanlaisia tuntemuksia?



tigru ja simppis 27+3 edelleen

Niin sitä viikko on alkanut jälleen, ja Mirabellalla ihanasti loman merkeissä. Nauti vain rauhassa omasta ajasta, sitä ei perheellisellä työssäkäyvällä todellakaan ole liiaksi tyrkyllä; ) eli ilman syyllisyyttä, vaikka lapsi olisikin hoidossa. Itsensäkin hoitaminen on tärkeää. Itsekin haaveilen omasta päivästä, ja ehkä jonkun pekkasen otankin omaksi ajaksi.

Sukunimi-G: olen ottanut miehen sukunimen, joka on tuikitavallinen suomalainen nimi. Omani olisi ollut todella paljon harvinaisempi, ja työssäni ehkä helpompi, kun ei sisällä ääkkösiä, eli olisi ollut tuolla ulkomaillakin helpohko nimi. Minusta on kivaa, että koko perheellä on sama nimi, ja pelkkään nimeen minulla ei ole mitään identiteettiä rakennettu, eli oikeastaan se on ihan sama, millä nimellä täällä planeetalla kuljen ; )

Sukupuolestakin vielä: onpa jännä nähdä, miten moni toivoo tyttöä. Uskokaa pois, pienet pojat on aivan ihania! Että älkää nyt olko kovin pettyneitä siihen Y-kromosomiinkaan ; ) Itselläni ei ollut esikoistakaan odottaessa toivetta- poika tuli. Nyt ei tiedä tulevan vauvan merkkiä, mutta en toivo edelleenkään sen enempää kumpaakaan merkkiä. Tulee mitä meille annetaan! Paitsi appivanhempien kiusaksi toivon siis poikaa, sillä he kuuluvat siihen klaaniin, jotka jankuttavat, että olisipa täydellistä, jos nyt tulisi vuorostaan tyttö. Höh! MInusta on aivan yhtä täydellistä, että sieltä tulee meille uusi ihana perheenjäsen, toivottavasti terve, oli kumpi vaan. Varmaan tämä sukupuolen toivominen on vähän sen vuoksi tabu, että niin moni toivoo vain yleisesti vauvaa sitä saamatta, että sitten tuntuu tavallaan " väärältä" tunnustaa toivovansa vielä tiettyä sukupuolta. Mutta tosiaan, jännältä tuntuu, että niin moni toivoo varta vasten tyttöä. Nyt tekisi mieli pitää kunnon puolustuspuhe pojista ; )

t. Meku rv 24+1

Täällä taas...



Tosiaan tervetuloa [b]Myrtti[/b] munkin puolesta ja [b]Katayalle[/b] onnea uuteen kotiin!



[b]_tigger_[/b] ihan vuosilomalla olen. Rupesi olemaan pää sen tuntuinen että piti saada vähän lomaa ja kun en saikkua jaksanut ruinaa, päätin pitää talviloman jo nyt. Kivempi ehkä nyt kun ainakin vielä jaksaa jotain touhuta täällä kotona... Enkä pode enää huonoa omaatuntoa - menin poikaa hakemaan aikaisemmin tarhasta ja hän suuttui kun ei kerinnyt leikkiä kavereiden kanssa tarpeeksi :-/ Eli tuskin kovasti kärsi vaikka minä kotona olin ja hän joutui päiväkodissa olemaan...



Kukas muu joutuikaan 1800 kcal dieetille? Jos on tuttua juttua sulle, löytyykö jotain hyviä esimerkki menuja päivälle? Toi ohje jonka sain on aika yksinkertainen ja tylsä, joten vaihteluvinkkejä ottaisin innolla vastaan :-)



[b]Meku73[/b] yhdyn tuohon poikien ylistykseen :-) En itsekään ole niin prinsessa/röyhelö tyyppinen, mutta kyllä kieltämättä välillä katselen haikeana kun tytöille on paljon enemmän valikoimaa.



Meillä appivanhemmat eivät ole sukupuolesta mitään sanoneet. Saivat meinaa melkein yhtäaikaa tytön ja pojan lapsenlapsiksi. Miehen sisko sai tytön kuukautta ennen kuin me saatiin poika, eli se asia on " hoidettu" . Tuolle siskolle ei enempää lapsia tulekaan (ikä ja sairaus estävät) joten meiltä tulee loput mitä on tullakseen ja saavat kelvata just mitä tulee :-)



Olen jopa tänään saanut jotain tehtyäkin, huomenna sitten hemmottelemaan itseäni sinne kauneushoitolaan.... Mutta tänään vielä kauppareissulle :-/



t. Mirabella ja Albert 27+0 (täytyy toistella kun tuntuu jo isoilta viikoilta :-)

kun kerta tuo Myrttikin vielä uskaltautui. Olen lueskellut juttujanne jonkin aikaa, taisin löytää nämä sivut loppukesästä kun kykenenin pahoinvoinnin jälkeen taas tietokoneelle.

Odotan neljättä ja laskettu aika on tammikuun 12. eli nyt taitaa olla 25+3 tai jotain sellaista. Ja tyttöä odotan, oli hauska lukea kuinka moni toivoo tyttöä. Itsellänikin oli varsinkin esikoisen kanssa sellaiset fiilikset. Nyt kun on jo molempia, asialla ei kauheasti ollut väliä. Kai pelkäsin etten voisi ostella mekkoja ikinä... Olen 35v. joten tämä on varmaan sitten viimeinen.

Aiemmat lapset ovat 6-3 vuotiaita.

Kerron myöhemmin lisää!

Mitä tää oikein on? En muista, että edellisessä ois tämmöstä ollut. Nyt on puoltoista viikkoa ollut kovin itkuinen ja vetämätön olo ja mikään ei enää huvita. Lyhyeks jäi se mun energiakausi =/

Tosin on tässä nyt ollut kaikenlaista negatiivista tapahtumaakin, mutta ei se selitä tätä olotilaa kokonaan. Fyysisesti voin aivan loistavasti. Tietysti asiaan kuuluvia liitoskipuja on vähän ollut ja yöt valvottaa, kun saa ravata vessassa ja uni ei enää tule, mutta ei siis valittamista.



Vauvakin on tosi vilkas kaveri. Semmonen mylläys käy jatkuvasti oli sit yö tai päivä =)



Sitten noihin galluppeihin mitä muistan...

Suonenvedot/suonikohjut/turvotus: Mitään näistä ei ollut ekassa raskaudessa, eikä ole nytkään ollut. Ainoastaan pientä turvotusta oli silloin alussa, mutta nyt ei taas mitään.



SukunimiG: Mentiin tän vuoden maaliskuussa naimisiin ja otin miehen sukunimen. Tykkään siitä enemmän, vaikka oli se alkuun tosi hankala muistaa esitellä itsensä uudella nimellä ja muistaa allekirjoituksen kirjoittaa oikein. Poika sai isänsä sukunimen, vaikka oltiin silloin vielä avoliitossa ja vaikkei oltais naimisiin mentykään. Oli muuten jotenkin tosi epämiellyttävä tuo isyyden tunnustusjuttu silloin. Ja tosiaan, kun sen joutuu sit läpikäymään avoliitossa aina uudelleen, vaikka ois jo kuin mones lapsi ja asuttu ikuisuus yhdessä. Ihan hyvin aviossakin voi saada liiton ulkopuolisen lapsen, eikä sitä kukaan tule kyselemään...



Sukupuolikeskusteluun: Olin aina haaveillut tyttövauvasta ja ekaa oottaessa ajattelinkin alussa, että saan tytön. Miten lie raskauden edetessä tuli sitten tosi vahva poikaolo ja poikahan sieltä tuli ja miten ihana poika! Ei ollut pettymys yhtään sitten, kun se oli pojalta tuntunutkin. (Ei siis kysytty ultrassa)

Nyt sitten tätä toista, kun aloin oottaa, niin jotenkin ollut tyttöolo alussa, mutta salaa haaveissa haaveillut toisesta pojasta. Ihan hassusti muuttunut haaveet. Rakenneultrassa kysyin uteliaisuuttani sukupuolta, mutta ei näkynyt. Nyt ei ole sellasta vahvaa tunnetta ollenkaan, että kumpi olis tulossa. Nähtäväks jää, mutta varmasti molemmat on sit ihan yhtä rakkaita. Tyttö jos tulee, niin sit menee vaan tuo vaatekaappi uusiks =) Mut jatkuvasti saan kyllä kuulla, että nyt varmasti toivotte sitten tyttöä, kun poika on jo. Siksikin ois kiva, kun tulis poika. Ihan muiden kiusaks ;D Ja tää luultavasti jää nyt sit lapsiluku tähän, mulle toinen ja miehelle kolmas.



Nyt häviän pojan kanssa katsomaan pikku kakkosen.

-tau- 24+2



Ainiin, nyt muuten 99% varmasti joudun yksin synnyttämään, kun puuttuu tuo tukiverkosto kokonaan täältä ja pojalle ei varmaan mistään saada yhtäkkisesti hoitajaa, että mies pääsis synnytykseen mukaan. =( No, kun oiskin yhtä nopee ja helppo synnytys kuin eka, niin mikäs siinä...

Tosin olo on superpaljon helpompi (vähemmän kivuliaampi) kuin kolmemena ensimmäisenä saikkariviikkona. Jäin siis vielä kotiin, ettei tule takapakkia. Juu ja neiti 5-vee on ollut koko tän ajan hoidossa ja ihan hyvällä omatunnolla olen edelleen varustettu. Neitimme kuolisi tylsyyteen mun kanssa täällä kotona, on sen verran riippuvainen jo kavereistaan :) Ja saahan ainakin kunnon ruokaa ja ihmisten aikaan, kun ammatti-ihmiset on asialla.



SUKUNIMI G:

Meillä minä ja tytär ollaan samannimisiä ja isäntä eri. Johtuu siitä, ettemme ollut naimisissa, kun esikoinen syntyi. Isännällä on ollut aiemmin angsteja avioliittoa kohtaan ja eli joskus ajatuksessa: " Ero se kuitenkin tulee..jne" Niinpä siis toteutin pienessä veemäisyydessäni hänen ideologiaansa ja kastoimme tytön minun nimeen; olisi lapsi sitten minun nimissäni jo valmiiksi, kun se ero sitten tulee ja lapsi jää mulle...no joo! Ei olla erottu, vaan mentiin naimisiin maistraatissa uuden vuoden aattona 2004. Nyt sitten on tämä toinen tulossa, ja kaipa se minun sukuun kastetaan. Mies saapi mun puolesta ottaa mun sukunimen, jos haluaa...Omaani en nimittäin vaihda enää, joskus aiemmin olisin sen voinut tehdä.



( . ) On muuten alkanut noita harkkarisuppareita olemaan aika tiuhaan ja varsinkin öisin pissalle mennessä masu on kivikova. Myös lonkat särkenyt öisin jo kolmisen viikkoa, nukunkin tyyny jalkojen välissä. Esikoinen on huolestunut, kun vaavi kuulee kaikki äänet sinne masuun...jopa äidin kiroilun ja huutamisen - UUPS! Koitan ja lupaan ryhdistäytyä. Oli vaan pinna tuossa mennä viikoilla vähän kireellä, kun itse olin niin kipuinen . Jaahas " Aatu" tuntuu laittavan taas yksiötään uuteen järjestykseen, sen verran käy muljaaminen tuolla masunahan alla. Samoin eilen illalla - luulin, että on päättänyt tuhota mun sisäelimiä monottamalla niitä :O



Äitee + " Aatu" 23+3

Jaahas, uusi viikko taas alkanut... Viikonloppuna oltiin kummipojan ristiäisissä ja samalla hänen vanhemmat vihittiin. Pikkuinen poika oli syötävän söpö. Kasvanut taas ihan kauheasti viime näkemästä. En jaksais millään odottaa enää tammikuuta ja omaa vauvaa!!!!!



Sitten meillä oli mun veljentyttö äitinsä kanssa Oulusta yökylässä. Sunnuntaina käytiin Myyrmäen jättikirpparilla. Sunmom tais eilen kirjoittaa käyneensä kirpparilla. Oltiinkohan samassa paikassa?! =)Muutamat pienet bodyt ja potkarit tarttu matkaan. Aika neutraaleja ostin, vaikkakin v.pun olis tehnyt mieli pelkästään!!! Huomenna sen sit tietää, kun on se 4d-ultra!

Oululaiset, missä sielläpäin on joku hyvä lastenvaatekirppis? Veljeni ex ei ole sellaista sieltä kuulemma löytänyt...



Päätin eilen myöskin etten ota sitä äitiyspakkausta, kun melkein kaikkea löytyy sittenkin meidän ullakolta mitä siinä pakkauksessakin on. Ja kaupasta ja kirppikseltä saan sit täydennystä.



Sukunimigallup: mulla on kaksoisnimi. Itse asiassa olisin halunnut pitää pelkän oman nimen mutta tein aikanaan kompromissin. Miehelleni oli niin tärkeetä et meillä olis yhteinen nimi... :) Tuossa viime kesänä passia uusiessa mietin pitkään et mitä jos vaihtaisin pelkästään oman lyhyen sukunimeni käyttöön mut en sit kuitenkaan. Lapsilla on miehen sukunimi.



(.) ei suurempia muutoksia. Supistuksia ehkä hieman vähemmän mutta ihana iskias on taas voimissaan!!!!!!!!!

Suonenvetoa ei ole ollut ja suonikohjuja on kaksi pientä vanhaa muistona aiemmista raskauksista. Närästystä on joka ilta, välillä enemmän välillä vähemmän mutta se onneks on joka tapauksessa mun lievin vaiva. Iines on ihanan vilkas, potkii ja pyörii aina ruoan jälkeen ja iltaisin. =)



Huomista lääkäriä odotellen... Tulee piiiiiiiiiiiitkä päivä, kun vasta aika myöhään iltapäivällä. Tulen sit illalla kertomaan mitä siellä näkyi. Jospa sitten saisin aikaiseksi liittyä mukaan sinne blogiin ultrakuvien kera...



t. H ja Iines 25+2

[color=blue]Äitiliini [color=violet]laitonki Sindalle tänään mailia ja ehotin, ett jos viel saatas kokoontumista kasaan piakkoin. Musta ainaki tuntuu ettei tää akka ehkä enää ens kuussa kykene pitkiin reissuihin. Vaikkakin, että viimeks ajoin ihan loppuun asti ite, jos oli menoja. Tosin ettei pisin matka ollu ku korkeintaan vajaa sata kilsaa. Ite asiassa vielä sinä päivänä, ku tuli laitokselle lähtö niin kävin systerillä ja sillon oli yhteensä matkaa n. 60 kilsaa. Systeri taivasteliki, ett näytin siltä ettei kauaa enää mee. .



[color=darkviolet]Tänään on täällä ollu näköjään hiljanen päivä. Mä kävin kirppisreissulla samalla Kelalta kyselemässä miten täyttää hakemusta, ku haen tän vuojen tulojen mukaan ä-rahaa. Vielä en papereita voinu jättää, ku niistä puuttu pari oleellista asiaa, mut varmasti tällä viikolla vien :)

Oon siivoillu ns. ruotsalaisittain, en tiiä miks äitin mielestä siivoominen mattojen välistä on tuon nimistä. Siltä oon oppinu ;) eli en vieny, ku pari pikku mattoo kartanolle ja sit imuroin kunnolla, mut vain luutusin mattojen välistä. Silti otti voimille. Uunin päältä pitkästä aikaa siivosin pölyt pois. Onneksi on laatotettu pinta, ett helppo pitää puhtaana. Ku vaan saa aikaseksi nousta jakkaralle ja siirrellä kaikkee roinaa eestä pois. .

Kaverilta kävin naapurista lainaamassa parit äippäpökät. Pitäs fiksata lahkeita, ett voin niitä pitää. Mua ku ei oo koolla pilattu ;D Kiva oli nähä pikkusta vauvaa. Eipä tässä lopulta hirveitä aikoja meillä oo H-hetkiin. Toisaalta aika sais kulua hitaasti, mut toisaalta ei malttais oottaa. Synnytys ei nyt niin hirveesti paina enää mieltä, tosin että oon puskenu sen jonnekki taka-alalle pääkopassa. Hämärästi muistan, ett viime yönä näin synnytysunta eli kyllä sitä alitajuisesti miettii.

Apua, joku kysy jostai unesta joku päivä :/ Anteeks mä oon unohtanu. Pitääpä ehtiä se pino ja katastaa sanotaanko unikirjasessa mitään. .

[color=maroon]eli unikirjassa sanotaan reikäsistä hampaista tai rikkinäisistä sanatarkasti, että ne kertovat tulevista harmeista. Jos hammas irtoaa se kuvastaa jonkun kuolemasta, sitä läheisempi ihminen sinulle mitä lähempänä suun etuosaa lähtevä hammas on. Kulmahampaan irtoaminen tarkottaa useimmiten mieshenkilöä.

Veri viestii usein sydänsuruja ja korva ettei sinun pidä kertoa muille kaikkea mitä kuulet. Suuri korva tietää pitkää ikää.

Yleisolo viime viikon ajan ollut apaattinen ja itkuinen. Liekö tämä syksyn harmaus saanut mielen niin matalaksi. Siihen päälle vielä tämä epävarmuus miten täs käy. Nyt kyllä olo jokseenkin normaali, muttei mitenkään energinen.



Onneksi on olo ollut niin hyvä, että on päässyt liikkeelle ulos asti pojan kanssa. Huomattavasti helpompaa olla sitten sisällä, kun on saanut enimmät energiansa purettua pihalla. Oli poika aivan riemuissaan lätäköistä ja vesisateesta. Kyllä tuli sellainen fiilis, että onneksi ollaan hankittu pojalle kunnon ulkopuku, jolla kärsii vaikka pyllähtää lätäkköön eikä takamus kastu läpi. En kyllä ole kalleimpien pukujen puolestapuhuja, mutta on se kyllä erittäin hyvä ominaisuus, jos ulkopuku pitää veden ja hengittää. Meillä on ollut Lassie käytössä ja ollaan oltu kyllä tyytyväiset. Ostin talvipuvun samanmerkkisen pojalle.



Omaan napaan kuuluu keskinkertaista. Kipeästi supistelee edelleen, mutta mutta positiivista, niitä on ollut nyt vähemmän. Varsinkin tänään on saanut olla aika rauhassa kipeiltä suppareilta *koputtaa puuta*. Toivotaan ettei ne enää alkaisikaan tulla niin voimakkaina ja runsaina kuin aikaisemmin. *peukut pystyyn* Huomenna olis minulla myöskin lääkärikontrolli, että mihin tilanne on viikossa kehittynyt. Auts, kun jännittää. Ei voi mitään että sitä pelkää pahinta ja toivoo samalla parasta. Tulen sit huomenissa kertomaan mikä tilanne.



Suonikohjuja tuli toiseen jalkaan yksi esikoiselta ja nyt pitäis ne tukisukat jostain hankkia. Onko vinkkejä mistä vois ohutjalkainen löytää sukat, jotka pysyisivät jalassa?



Suonenvetoja on ollut ja sitäkin enemmän jalkasärkyjä. Neuloinkin itselle pitkävartiset sukat, ettei tarvitsisi jatkuvista säryistä kärsiä pohkeissa, kun niistä on jo ilman raskauttakin ollut tarpeeksi vaivaa näin kylminä aikoina. Magnesiumia oon popsinut ja varmaan jonkin verran auttanutkin, koska ekalta oli pahemmat vedot.



Sukupuoliasiasta sen verran, että ekalta oli tosi vahva poikaolo ja poika tuli. Nyt on ollut vahva tyttöolo, mutta saapas sit nähä kuin käy. Kumpikin on yhtä toivottuja, mutta kyllä sitä jotenkin haluais sen äiti-tytärsuhteenkin. Mutta en usko että on pettymys vaikka toinen poika tulisikin. Tytöllä on kuitenkin senkin jälkeen vielä mahdollisuus tulla. On ne pojatkin ihania. Meillä ainakin niin ihana veijari. Kyllähän niitä vaatteita olis kiva tytölle ostella, sen kyllä myönnän. Mutta tosi hyvää ja rakentavaa keskustelua aiheesta on käyty. Kiva on ollut lukea.



Meillä on miehen sukunimi koko perheellä. Se oli jotenkin itsestäänselvyys meille, että kun naimisiin mentiin, niin sukunimikin on sitten yhteinen ja mieheltä otettu. Mulla oli aivan tavallinen sukunimi ja miehellä hieman erikoisempi. Vähän joskus ärsyttää, kun se vääntyy usein väärin, mut eipä se iso onkelma oo.



Mirabella: Rentouttavaa lomaa. Kyllä se lapsi siellä hoidossa varmasti pärjää, niin kuin kirjoititkin :)



Monttu: Harmi, että käry kävi, mutta eiköhän se siitä. Nyt on sitten vaavi hyvässä seurannassa loppuun asti, eikös?



Kataya: Mukavaa, että olette päässeet uuteen kotiin. Se on kiva laittaa asuntoa oman näköiseksi.



Göögle: Peukut pystyyn, että olis normaalit tulokset rasituksesta...:)



Mamm@mia: kiva että liitoskivut ovat helpottaneet. Minulla on käynyt ihan samoin. Toivotaan vaan etteivät enään palaisikaan.



Ardisia: Ihania ultrakuulumisia on kiva lukea! Ääks, kun alko tekeen mullaki tortilloja mieli. Ne on sitte nii hyviä vaik se tulinen kastike alkaaki närästää.



Tigger: mulla kans jossain asennoissa tuntuu, että joku painaa kylkiluihin. Luulenpa, että se voipi olla ihan kohtu joka sinne luihin ottaa kiinni. Ainaski mulla tuntuu ihan siltä.



Meku: Olen ihan samaa mieltä, että kyllä ne pojatkin osaavat olla ihania...;) No joo, älkää käsittäkö väärin ihan pilke silmäkulmassa vain. Meillä ei kyllä kukaan ole kommentoinut tuota sukupuoliasiaa mitenkään. Kerkiäähän tuota vielä.



Cenoura: Tervetuloa vaan rohkeasti joukkoon.



Tau79: kuulostaa niin tutulta tuo apaattinen olo ja itkuisuus. Olen miettinyt että liekö tällä litisevällä ja harmaalla syksylläkin oma osuutensa hormonien ynnä muiden tekijöiden lisäksi. Meillä on vähän sama tilanne, ettei ole vielä ainakaan hoitajaa tiedossa. Jos menee laskettuun aikaan asti, niin sisko saattaisi tulla lomallaan tänne. Tietenkään se pikkuinen ei just sillon synny... Muutoin on vielä mietinnän alla, että mitä tehdään pojan hoidon kanssa, kun sillä on vielä tuo lääkitys, joka pitäisi osata antaa astmaan. Onneksi naapuri on takaportti hädän tullen.



Mieletön: Hyvä, että olo on jo helpompi. Ne on tosi keljuja vaivoja. Mulla myöskin ihan samaa supistelu vaivaa öisin, kun on veskihätä. Herään aina maha kovana ja kipeenä.



Hermione: Koita jaksaa sen iskiaksen kanssa. Minulla kans aika-ajoin äityy keljuksi, mutta pärjäilty vielä on. Se on kyllä niin hankala vaiva tuo hermokipu. Auttaako se Litalgin sulla siihen? Tsemppiä huomiselle lääkärikäynnille *peukut pystyyn*, että kaikki olisi hyvin eikä muutosta olisi tapahtunut huonompaan.



Zatu: Lähetä tuota energiaasi tännekin päin. Tuntuu, että sinulla on aina jokin touhu tehty tai tekeillä. Kiva kuulla energisten ihmisten turinoita ja positiivista asennetta mikä tuntuu sinulla olevan...:)



Auts, mikä stoori tästä tuli. No, huomenna sitten lisää sen iltapäivän lääkärikäynnin jälkeen.



Tuisku ja kirppu 26+5 ( taas vaihtuu kohta viikko:))