Oliko armeija sinulle pettymys?
Kävin armeijan vapaaehtoisena 1997. Palvelusaika oli tuolloin 8 kk miehistöllä. Palveluksessa oli paljon epäasiallista, niin varusmiesjohtajien kuin opistoupseerien takia. Mistään motivoivasta koulutuksesta ei silloin puhuttu, vaan virheet huomattiin ja niistä haukuttiin (pahasti). Kapiaisten kielenkäyttö oli epäasiallista ja jos yksi mokasi, kaikkia rangaistiin. En edes jaksa kertailla niitä kaikenlaisia pelleilyjä, miten jouduin todistamaan esim iltavahvuuslaskennoissa. Ne oli ihan vaan alokkaiden ja myöhemmin jääkärien kiusaamista.
Homma muuttui vasta puolen vuoden kohdalla, kun vanhemman ikäluokan alikessut ja kokelaat lähti pois ja oman ikäluokan RUK:istä ja AuK:kista valmistuneet tuli meidän johtajiksi. Silloin keskityttiin itse asiaan kunnolla, koska kukaan - paria poikkeusta lukuunottamatta - ei kehdannut lähteä simputtamaan alokaskavereitaan.
Armeijasta jäi huono muisto huonon ja alentavan kohtelun vuoksi. En ole mikään mamari, mutta tajusin jo 17-vuotiaana, että tämä ei ollut sitä mitä halusin ja se värittää edelleen kuvaa armeijasta. Ja asennettani.
Onko muita joille intti oli pettymys?
Kommentit (51)
"Kävin armeijan vapaaehtoisena"
lopetin lukemisen tuohon
Ei ollut. Intissä oli kivaa, varsinkin silloin kun oltiin leirillä ja sai harrastaa reipasta ulkoilua.
Liian vähän oli simputusta.
Siinä se vasta selviää, keistä ei hermojensa puolesta ole ainesta ryhmänjohtajaksi yms.
Oli. Samat kokemukset. Elämäni paskimmat 11 kk.
täällä ei taida paljoa armeijan suorittaneita olla, miehissäkään
Myös 1997 eikä sieltä huonoja muistoja saati asennevammoja jäänyt vaikka olinkin 330.
Ei ollut pettymys.
Ymmärrän, että jollekin oman elämänsä lumikuningattarelle se on voinut olla.
M (armeijassa 1998)
Vierailija kirjoitti:
"Kävin armeijan vapaaehtoisena"
lopetin lukemisen tuohon
Kuinkas niin? Tuohon aikaan armeijaan saattoi hakea vapaaehtoisena. Minä olin 17 kun aloitin, täysin intissä 18. Pari muutakin oli. Niin ja olen siis mies jos se jäi epäselväksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut pettymys.
Ymmärrän, että jollekin oman elämänsä lumikuningattarelle se on voinut olla.
M (armeijassa 1998)
Missä aselajissa palvelit (äläkä sössötä sisseista tai LJK:sta).
Joku tykärin armeija oli aika suffelia jo silloin, mutta jääkärikomppaniassa oli sairas sisäkuri ja sairas koulutusmetodi.
ap
En odottanutkaan mitään hyvää, joten ei ollut pettymys. Se kyllä harmitti minuakin, miten epäasiallisesti vapaaehtoisia naisia ja myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvia varusmiehiä kohdeltiin.
Oli tosi hyvä kokemus. Suosittelen myös naisille :)
Ei ollut pettymys. Siellä kasvaa henkisesti.
m39
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt julkisuudessa ollut Upinniemen tapaus muistutti minua tästä. Silloin tuo oli ihan normaalia, ei siitä kukaan valittanut, koska oikeastaan valitusoikeutta ei ollut, tai oli teoriassa, mutta vääpeli olisi sen kiistänyt ja käskenyt olemaan mies eikä akka ja kestämään.
ap
Yksi alikessu mokasi ammuntojen järjestämisessä ja luutnantti uhkasi h i r t t ä ä tämän munista ja sanoi sen kaikkien kuullen.
Yksi joka ei osannut kasata rynkkyä liian nopeasti oli alikersantin mielestä "typerä k e h a r i". Muut nauroi taustalla.
Yhden tyypin punkkaa hajotettiin tarkoituksella, vaikka se oli tuvan särmin punkka. Se oli vaan kiusaamista alikessuilta. Hauskanpitoa. Miten se opetti puolustamaan maata?
Sadismiin taipuvaiset yksilöt menivät jatkuvasti harmaalla alueella, mutta oli niitäkin jotka eivät siihen lähteneet. He olisivat varmaan johtaneet meitä sodassa, koska sadistit ei ole hyviä johtajia.
ap
Minusta armeija oli ihan asiallinen juttu. Kävin joskus 80-luvun alkupuolella
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut pettymys. Siellä kasvaa henkisesti.
m39
Minä taannuin henkisesti. Ryyppäsin, olin päävartion putkassa kerran, poltin pilveä ekan kerran ja puhuin billujuttuja kun muutkin teki niin. Ei siellä filosofiasta puhuttu.
Aika huono kasvatus saa olla, jos siellä kasvaa henkisesti.
Sinänsä itse inttiaika oli ihan OK, etenkin palvelusjaksot Lapissa, joten ei siinä mitään. Tosin ennen inttiäkiän (ja sen jälkeenkin) oli tullut löntysteltyä pitkin poikin jänkhää ja tunturia, eli ei sinänsä mitään uutta.
Mutta kun sain ensimmäisen ja ainoan ylennykseni neljällä kertauspäivällä, se triggasi suoranaisen raivarin: 330+4 vrk for nothing. Kävi myös rahallisesti kalliiksi, erityisesti jos tämän päivän liksalla katsotaan.
Jos olisin uudestaan parikymppinen, todnäk valitsisin sivarin kuten hyvä kaverini teki. Ammattitaitoa ja avoimen yliopiston kursseja mukava määrä, minulla vastineeksi perspaperin arvoinen "johtamiskoulutodistus".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut pettymys.
Ymmärrän, että jollekin oman elämänsä lumikuningattarelle se on voinut olla.
M (armeijassa 1998)
Missä aselajissa palvelit (äläkä sössötä sisseista tai LJK:sta).
Joku tykärin armeija oli aika suffelia jo silloin, mutta jääkärikomppaniassa oli sairas sisäkuri ja sairas koulutusmetodi.
ap
Mitäs menit sinne.
Vierailija kirjoitti:
Parasta aikaa elämässä.
No ei sen elämä sitten kovin hyvin ole mennyt :(
Tuo nyt julkisuudessa ollut Upinniemen tapaus muistutti minua tästä. Silloin tuo oli ihan normaalia, ei siitä kukaan valittanut, koska oikeastaan valitusoikeutta ei ollut, tai oli teoriassa, mutta vääpeli olisi sen kiistänyt ja käskenyt olemaan mies eikä akka ja kestämään.
ap