***HUHTImammojen tiistai***

Olipas eilen työn takana lukea pino, oli sen verran pitkä.

Onnittelut vaan kaikille nyyttinsä lunastaneille = )



Olenkohan muuten ainut josta tuntuu, ettei tällä vauvalla olisi mitään kiirettä syntyä, välillä tulee vaan sellainen olo et olis kiva et syntys, mut enemmän vielä toivon (ehkä) hiukan lisäaikaa tähän nykyiseen tilanteeseen.

Voi kyl osittain johtua siitä, et tuntuu noilla kahdella olevan joku " kiukkukausi" menossa, niin siihen vielä vaavi vaatimaan...

Ja jotenkin tuntuu ettei synnykään ennenku täydet paukkuu, eka tuli 40 tasan ja toinen 40+3.

Mut näissä mielissä tänään



M@nsikk@ ja pikku3 rv38+3

ja antaa lumille kyytiä!

Nukuttu yö takana, aamusta voi jo irvistämättä kylkeäkin kääntää, pitää oikein koittaa onko sitä masua enää..Ja onhan se;-)



Kyllä miestä ja minua rupes eilisen lapsen kehitys dokkarin jälkeen hirvittää taas tuo edessä vääjäämättä tuleva synnytys, olin tyytyväinen kun illalla/yöllä ollut merkkiäkään mistään siihen liittyvästä.

Mies oli järkyttynyt näkemästään kuinka tuo alakerta joutuu venymään ja paukkumaan, että se lapsi saadaan ulos ja itse muistin sekunti sekunnilta sen poltteen ja ne tulilieskat mitä se tunkeminen tuo tullessaan...Eihän sitä itse ole nähnytkään synnytystä tuolta kuvakulmasta ja toisaalta lohduttelin lievästi perääntyvää miestä sillä, ettei häntäkään sinne alapäähän laiteta katsomaan.



Minä taidan olla elävä esimerkki siitä, että kannattaa miettiä niinkin lopullista ehkäisyä, kun sterilisaatio, todella tarkkaan..

Olin neljännen synnyttänyt (tai siis viisi tietysti, mutta minullahan on yksi sydänvikainen vauva menehtynyt) ja joka solullani tunsin, että lapsi jää viimoiseksi. Meillä oli paljon aviollisia ongelmia, lapsia jo monta, olin lopen uupunut kun hoidin kaiken yksin. Monta vuotta olin siinä kuvitelmassa että en halua enempää, en katsonut vauvanvaate kauppoja, en tuntenut mitään ihmeempää kun pitelin toisten vauvoja, kaikki vauvahormoonit tuntuivat hävinneen.. Kunnes tapasin eroni jälkeen mutkien ja vaikeuksien kautta nykyisen mieheni, kaikki tapahtui melko nopeasti ja tiesin heti että haluan yhteisen lapsen, varsinkin kun hänellä ei ollut ennestään lapsia. Ja tässä sitä nyt ollaan..Muusta kun vauvasta ja synnytyksestä on melko turha puhua, kaikki vauvantarvike hyllyt on nuohottu läpikotaisin ja vauvaa odotellaan malttamattomana;-)Enkä olisi ikinä uskonut haluavani lisää lapsia.



Kaikille synnyttäneille onnea ja suppareita niitä haluaville, voisin minäkin jo haluta..



Ponnari & Masukki 37+3

Het ensimmäinen aamuaika siis minulla!

Noh, MITÄÄN edistystä ei ollut tapahtunut: kohdunkaulaa jäljellä yhä 2 senttiä, ja kanava vino. Lapsikaan ei nyt tämän arvion mukaan vielä niin kiinnittynyt ollutkaan.. Elikkäs minä TODELLAKIN huhuilen täällä vielä toukokuussa!! Lääkärin painoarvio oli aivan toista kuin kätilön; lääkäri arvioi lasketunajan painoksi noin 3500g. Toki ainahan se voi sillä ½ kilolla heittää, ja yleisemmin ylöspäin... Mutta kyllä tuo tieto kuitenkin helppasi hiukan! Sf oli 30cm. Omaa painoa ei (onneksi) ollut tällä kertaa kertynyt. Voi kyllä johtua siitä, että mulla oli eilen aivan sairaan kipeä vatsa, enkä voinut koko päivänä syödä mitään.



Eipä siis uudempia tänään!



tilda ja poika(?) 36+2



p.s. Annulla suuri päivä tänään; ONNEA!

p.p.s. Ystävä ilmoitti eilen saaneensa pienen trinsessan 3050g ja 47cm!Ihana tirppana!:)

p.p.p.s. Kuinka mä jo niin malttamattomana odotan vauvaa syntyväksi, vaikka viikot on vasta 36++?! Täytyis varmaan yrittää unohtaa tälläinen malttamattomuus...

Täällä ollaan edelleen, mihinkäs sitä. Eilinen neuvolakäynti oli sittenkin ihan ookoo, vaikka niin tympi etukäteen edes mennä sinne. Seuraava sovittiin ensi maanantaiaamuksi, rv:t olis silloin 39+5, huh huh. Se vaan jäi HIEMAN kaivelemaan, kun täti vatsan päältä painelemalla arveli, että tämä vauva olisi NYT JO nelikiloinen ellei ylikin!!! Eli saisi alkaa sieltä tulemaan jos aikoo ulos mahtua, esikoinen kun oli vain sen vajaa 3300g. Tämän tädin mukaan vauvat voivat helposti kasvaa loppuaikana parissa viikossa puolikin kiloa, jos kaikki on hyvin... jeeeee...



Mutta nyt on olo ainakin vähän rauhallisempi, sainpa enimpiä turhautumia purettua siellä neuvolassa. Verenpaineetkin oli lähteneet nousuun, mikä ei liene hirmuinen ylläri kun olen sen verran rasiintunut ollut tähän olotilaan viime aikoina. Öisinkin rasittaa suunnattomasti kun nukahtaminen ottaa niin tajuttoman pitkän aikaa!!!



Täällä on mahtava lumituisku, mies eilen katseli jostain nettisivuilta että voi tulla jopa 25cm lunta LISÄÄ parin päivän aikana. Eli taas oiva keli lähteä synnyttämään... mutta saapahan olla sisällä ja siivoilla taas, en ymmärrä mistä tätä epäjärjestystä oikein riittää. neuvolan täti muuten komensi kotiin kolmen ässän hoidolle ;oD ja käski nimenomaan suostutella miestä mukaan hommiin!



Ja sitten pitää laittaa esikoisen koppa valmiiksi, jos lähtö tulee niin on helppo napata se mukaan, ja viedä varasänkyyn anoppilaan peitot ja tyynyt valmiiksi. IHan kuin tuo ipana aavistaisi että jotain tapahtuu lähiaikoina, kun saattaa kesken yötäkin itkeä että " äiti lähtee!!!" ja ilmoittaa aina aamulla, että hänelle tuli paha mieli koska " nuuskamuikkunen lähti etelään" vaikkei kyseistä muumia ole katsottu moneen aikaan.



Mutta jospa se lähtö JOSKUS tässä lähimmän kuukauden aikana sentään tulisi...



eikkuli, 38+6 ja huomenna taas paukkuvat viikot...

Täällä tulee vaihteeksi lunta... Katselin juuri kuvia 3 vuoden takaa kun muutimme nykyiseen taloomme, ja pääsiäisenä ei ollut lumesta tietoakaan ja mies oli pihalla shortseissa ilman paitaa kun lämpöä oli yli 20 astetta...



Eilen supisteli 15-10 min. välein 14-22, mutta EI KIPEÄSTI joten tuskin saivat mitään aikaiseksi... Maha tuntuu valahtaneen alaspäin, mutta voi olla toiveajattelua. Huomenna on neuvola niin siellä varmaan selviää ainakin sf-mitta.

Mulla on siis edelleen ihan sellainen olo, että yli mennään, niinkuin meni esikoinenkin (40+6), joten tilda, et jää tänne yksin!

Mua jännittää myös, että jos synnytys käynnistyykin suppareilla niin mistä tietää lähteä sairaalaan, esikoisen synnytys kun alkoi vesien menolla (eikä sitten edennytkään ilman tippaa...)



Näihin mietteisiin ja harjoitussuppareihin



Lala 37+3

Etelä-Pohjanmaalla tosiaan oikein kunnon myräkkä, etkös, Eikkulikin, jossain näillä main asustele?



Mymlan; sinulla on sitten loistava syntymäpäivä :)

Sterilisaatiota on mietitty vähän molemmistakin syistä. Viimeksi lääkäri sitä ehdotti yksin omaan kohdun kestämisen takia. Senhän näkee kunnolla vasta sitten sektiossa, mikä siellä on tilanne. Toisaalta, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei haluta enempää lapsia. Mutta se mutta...sterilisaatiossa mietityttää juuri sen lopullisuus. Mistä sitä tietää, jos vaikka vielä viiden vuoden päästä haluttaisiinkin iltatähti? Toisaalta ollaan mietitty ihan siltäkin kannalta, että kuinka vanhoja sitten oltaisiin. Minä täytän ensi kesänä 33v ja mies nyt keväällä 37v. Vaikka toisaalta, monet vasta tekevät ensimmäistä lasta tämän ikäisinä kuin meillä on nyt kolmas tulossa.



Lääkäri oli kovasti sterilisaation kannalla, mikä toisaalta juuri siksi vähän ihmetytti, että hän ei ole kohtuani nähnyt eikä ole edes leikkaava lääkäri ensi tiistaina. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että tämän kolme sektiota vielä kestää, mutta sen jälkeen riskit ovat liian suuret. Ja kuulemma se olisi niin helppo toimenpide se sterilisaatio siinä samalla kun vauva syntyy. En tiedä mitä tehdään, en todellakaan. Pitäisi kai perjantaihin mennessä päättää, silloin käyn tarvittavissa veri-ym kokeissa ja tapaan leikkaavan lääkärin.



Ja sitten omaan napaan: edelleen meno on kova, tälle vauvalle ei ole kukaan muistanut mainita, että monet tässä vaiheessa jo ihan tilanpuutteenkin takia rauhoittuvat...



Minulla oli taas herätessä kurkku niin turkasen kipeä, nyt on vähän helpottanut. Panadol Hottia kuppi heti aamusta, jospa se tästä... Piti sitten eilen kauniin ilman ja hyvän olon johdosta lähteä käymään koiran kanssa oikein kunnon lenkillä, kaksi tuntia mentiin ja suht reippaasti. Hikihän siinä tuli, niin ilman käsineitä ja päähinettä sitten tallailin pitkän matkaa. Että ihan oma syy taitaa tämä flunssainen olo olla, varsinkin kun meillä on tyttö ollut jo kunnolla kipeä ja poikakin vähän yskii.



Pakko olla kunnossa ensi tiistaina, kun on vauvan syntymäpäivä :) En tiedä miten vaikuttaisi sektioon, jos olisi vaikka kuumetta? Ei silläkään niin väliä, kunhan ei ole yskä! Ja toivottavasti mies ei saa tätä tautia, silloin hän ei saa tulla sektioon mukaan :( Että pitääkin juuri nyt tällaisen taudin iskeä!!!



Ei muuta kun veden keittoon taas ja kuuma mehua juomaan.



Eusenia 38+1

Kävin aamulla taas polila. Oli kokoarvio ja tilanteen tarkistus. Hässäkkää oli kun lääkäri oli päivystänyt koko yön ja oli luvannut minut katsoa aamulla klo 8, nyt sitten pukkasikin leikkausta vielä päälle, joten hän pikaisesti vaan tutki minut ennen sitä. Toinen vaihtoehto oli kai jäädä odottamaan leikkauksen päättymistä, onneksi ei tarvinnut.

Kokoarviota ei sitten tehty. Sain vain kuulla että kaikki ok. Ja sitten pamahti. " Tule sitten torstaina aamuna osastolle, niin aletaan luultavasti käynnistellä!" . Että näin. Syynä vauvan pieni koko. Ei muuta.

Kyselin sitten hoitajalta, että mitäs tuo " luultavasti" oikein tarkoittaa... hänkään ei tiennyt mutta epäili, että jos ei ole ruuhkaa, niin käynnistetään. Joten soitin sitten äidille heti, että alkaa pakkaamaan ja tulee keskiviikkona jo tänne valmiiksi.

Nyt on sitten tämä ja huominen päivä aikaa valmistella kaikki! Painuin saman tien ostamaan sen ammeen, jotta kaikki tavarat olisi nyt sitten ostettuna!

Tuntuu hurjalta, että jo torstaina meidän perheen luku kasvaa yhdellä... tai sitten ei. Kukas sitä tietää miten pitkään se käynnistely kestää, kun en saanut edes tietää, että puhkaistaanko kalvot ja pistetäänkö tablettia. Itse asiassa tällä hetkellä ei edes kiinnosta!



Eilen koko päivän ja illan supisteli, mutta kivuttomasti, joten tuskin tässä menee kovin pitkään muutenkaan, jos ei käynnistettäisi. Pitää nyt yritää levätä nämä pari päivää ja valmistautua koitokseen.

Annullahan on tänään se käynnistys. Toivottavasti se menee mukavasti!



Nyt pitää lähteä lepäämään, nukuin viime yön niin huonosti ja lapset on tänään vielä hoidossa, joten pitää nauttia!



T: Siriin ja pikkuhurmuri rv 38+5

Eusenia: heh, itse sain ekan lapsen 33 v ja nyt olen 35 v. Ja mies jo kunnioitettavat 42 v... eli hyvin ehditte vielä väsätä iltatähden jos toisenkin :-)) Itse olen sitä mieltä, ettei sterilisaatioon kannata ryhtyä jos VÄHÄNKIN epäilyttää. Siitä pitäisi olla ihan 100 % varma. Ja vaikka me olemme vakaasti päättäneet, että toinen lapsi on viimeinen lapsi tässä perheessä, en ole edes harkinnut putkien poikkaisemista. (Pohdin itse asiassa hormonikierukkaa koska se vähentäisi vuotoja - esikoisen jälkeen vuoto moninkertaistunut :-(( )



Lala: täällä ihan sama: viimeksi meni vedet *plätsis* ja synnytys käynnistyi vasta tipalla. Nyt olen ihan ihmeissäni näiden kivistysten ja suppareiden kanssa! Mies jo suuttui sunnuntaina kun sanoin että koko ajan sattuu ja jotain kyllä tapahtuu. Tiuskaisi että " etkö sä voisi olla vähän tarkempi? Siis sattuu miten? Mitä se tarkoittaa? Milloin pitää lähteä?" ja mun oli vaan pakko tiuskia takaisin että hitostako minä tiedän, ei mulla viimeksi tälläistä ollut ... ;-))



Anteeksi, eilen unohtui onnittelut kokonaan. Eli paljon onnea Niksulle ja Iitulille ja Annulle tsemppia käynnistykseen!!



Mulla on kyllä kauhean ristiriitainen olo. Toisaalta haluaisin mahasta eroon ja synnyttämään, toisaalta se vauva-arki taas vähän hirvittää. Se on sitten niin totaalista jonkin aikaa. Ja kuten sanottua, tämä on mun viimeinen raskaus ja sekin tuntuu hieman haikealta vaikka en enempää lapsia haluakaan. Synnytystä odotan jotenkin innoissani, olenkohan vähän outo? Olin eilenkin ihan tippa linssissa kun katselin sitä dokkarin loppua... Mies taas ei voinut katsoa sitä ollenkaan, oli kuulemma niin karmean näköistä? Ollaan me erilaisia.



Pipsukka 39+2

Onnittelut minultakin Niksulle ja tsemppia Annulle tahan paivaan. Tulehan Annu sitten kertomaan kuinka kaynnistys sujui, kiinnostaa se erikoisesti kun se mullakin on edessa viim. 8-9.4.

Saattaa tosin tulla lahto jo ennenkin, silla eilen loput limatulpasta ( sita se todellakin oli se lauantaina alkanut monja) kirjaimellisesti loiskahti ulos. Laakari kaski naytille ja sanoi, et kohdunkaula on ihan ohut ja pehmee, mutta viela kiinni. Synnytys saattaa siis alkaa muutaman tunnin/paivan aikana (tai sit ei tapahdu mitaan). Sain kuitenkin tiukan kaskyn levata kolmisen paivaa, jotta saataisiin edes vahan painoa lisaa, arvio eilen n. 2600 gr. Pitaapi ilmeisesti totella, silla pieninkin rasitus tuo supisteluja, tosin kivuttomia. Vaikka olenkin toista kertaa asialla on nama jutut ihan uusia, silla esikoinen ei ennen synnytysta antanut minkaanlaisia oireita ja sitten kaynnistettiin rv 40 tasan. .

Kaunista paivaa teille kaikille.



Saarad rv 36+3

Mä olen kyllä kade kun teillä kaikilla tuntuu olevan supistuksia, kivuttomia tai ei, ja mä vaikka kuinka riehun ja saunon ja muuta s:llä alkavaa teen niin ei ainuttakaan kirpaisua missään. En nyt tietenkään ehdoin tahdoin kauheita kipuja kaipaile mutta jos edes vähän supistaisi niin tuntuisi että tästä joskus vielä lähdetäänkin. Lienee paras asennoitua siihen että yli menee, ei ehkä nyt ihan toukokuulle mutta pääsiäiseen mahdollisesti. Vauva on kyllä laskeutunut koska henki kulkee taas, mutta tuntuu muuten kyllä hyvin viihtyvän masussa. Ja eikös ensisynnyttäjillä menekin pääsääntöisesti aina yliajalle.



Tarvikkeet vauvalla on ja lastenhuone valmis, eli ei puutu tosiaan kun vaan se kuuluisa nyytti!



Tsemppiä kaikille vauvaa vielä odotteleville!



Ally 38+5

Ja onnea Niksulle ja Annulle, jotka jo olette vauvan saaneet tai sitä lähteneet hakemaan. =)



Eusenian kanssa olen samoissa fiiliksissä, vauva rokkaa entiseen tahtiin, ei merkkiäkään mistään hiljentymisestä. Tosin minulla viikkoja vähemmän kuin sinulla, mutta eipä tunnu todellakaan tätä asukkia tilan vähyys haittaavan. Ja itselläni on hieman flunssainen olo, kun eilen kävin hiihtämässä tuossa järven jäällä. Olin kyllä pukeutunut lämpimästi, mutta kurkku tuntuu kuitenkin kipeälle.



Minäkin eilen katselin tippa linssissä sitä vauvadokkarin loppua. Eipä tainnut meilläkään mies katsella sitä vauvan maailmaan tulo vaihetta, taisi järkyttää liikaa. =)



Jeps, ei ihmeempiä. Torstaina on neuvola, silloin viimeistään lisää kuulumisia. Vointeja kaikille! =)





Elliina 37+2

Ensin onnea kaikille ketkä ovat jo nyyttinsä lunastaneet (pitänee käydä lukemassa :)).

Tässä menee päivät vauhdilla, niin ei meinaa keritä metriä lähemmäs konetta... Vaikkakin tämä istuminen teettää hankaluuksia. Täytyy sitä aina välillä silti käydä.

Eilen oli neuvola ja kaikki hyvin. Muuten taitaa maha- asukki olla pää kiinnittyneenä ja ihan kuin olisi maha yön aikana vähän valahtanut, kun ei ole istuessa niin hankala hengittää.

Nyt on kaikki valmiina, kunhan tuohon pinnasänkyyn vielä patja ostaa ja petaa, niin sitten voi ihan rauhassa odotella. Jos sitä menisi lauantaina Ikeaan pyörimään, eipä kyllä eilinen kaupungillaolo yhtään vaikuttanut... Vähän olin kipeä -ihan liian vähän :)

Tästä taitaa alkaa se oireeton aika mikä pitäisi olla raskauden keskivaiheilla... Jos olisi koko asiaa ajattelematta, niin voisihan synnytyksen käynnistyminen yllättää :)

Muutenkin kun lähden aina vauhdilla. Perjantaina pyydettin Naistenklinikalla käymään, niin kahvit vielä join, kun ei varsinaisesti kiireeltä tuntunut. Sama oli viimeksi. Kai siinä yrittää synnytystä jotenkin ohittaa, kun suihkussa sitten tajusin että tästä ei taida enään mihinkään päästä :)

Mutta nyt täytyy lähteä kauppaan ja ruuan tekoon!



-viivi_84 ja maha- asukki 37+3

Yön aikana oli ainakin tänne Tampereelle lunta ripotellut lähes viis cm.. Kevät ei tuu sittenkään.. Eilen ku oli niin kiva keli, vaikkei aurinko paistanu, mut oli lämmintä ( ja kurasta.. koirasta jotenki huomas ).



Oli se hyvä, että missasin sen eilisen dokkarin. Ei sitte iske paniikki, ku ei oo käsitystä, et millasta se synnyttäminen sit oikeesti on.. Nyt ku odotellaan ihan positiivisin mielin, ni ei pidä väkisin tutustua mihinkään tarkempiin kuvauksiin..



Kyllä eilen illalla huomas, et tuli käveltyy enemmän ku laki sallii tässä tilassa.. Koiran kanssa viimesellä lenkillä lähes raahauduin miehen ja koiran perässä. Jokaseen liukkaaseen kohtaan meinasin kaatua.. onneks oli ote miehestä ni pysy pystyssä, mut silti teki kovin kipeetä, ku vähän vääristä kohdista veny..



Omaan napaan ei mitään uutta.. vieläkään.. Neuvolan tätikäski seurailla liikkeitä tarkemmin, mut kyl nyton ainaki semmoset bileet pystyssä, et kyl kohta tullaan jo vatsan päältä läpi.. Ku illalla laskeskelin liikkeitä, ni kyllä se kymmenen tuli parhaimmillaan vartissa..



Taas jouduin nukkumaan sohvalla sen koiran takia, et ei tullu taaskaan kunnolla nukuttua.. Kyllä sitä ihan mielellään ois nukkunu oman kullan kainalossa, mut sit alko kuuluu semmonen ulina, et pakko oli sohvalle siirtyä.. Ärsyttävää!!!! Muutenki oon päätyny, et ikinä en hanki kerrostaloon koiraa.. Onneks se lähtee lauantaina.. Ens viikolla aattelin käydä vielä läpi kaikki vauvan kamat ja hankkia puuttuvat ja viikonloppuna sitte suursiivous..



Hipsu 37+2

Mä olisin jo täysin valmis luopumaan tästä mahasta, vaikka viikkoja onkin vasta 36+4. Koko ajan jostain sattuu ja kun vielä oksentaminenkin on tullut takaisin kuvioihin, niin olen enemmän kuin kypsä. Vauvelikin on jo ihan hyvän kokoinen, viime torstaina painoarvio oli 2800-3100 g. Miten tätä jaksaa pahimmassa tapauksessa vielä viitisen viikkoa?! Ei esikoisesta tällaista kärvistelyä ollut.



Nyt pitäisi alkaa laittamaan esikoisen vauvakuvia albumiin, kun tyttö on tämän päivän hoidossa. Melkein tekisi kyllä mieli vetää peitto korviin ja rypeä itsesäälissä...



Huomenna taas neuvola.



Riax ja Reiska rv 36+4

ja onnittelut jo nyyttinsä saanneille!!! olisipa se oma jo sylissä=/. katsoitteko sen ykkösen okumentin eilen?? se oli aika jänskä...alkoi se synntys taas tosiaan mietityttämään.



k-18 kalluppia... eilen kun miehen kanssa vähän innostuttiin ni se sattui ja koko alapää turposi sen jälkeen ja kirveli pissatessa...muilla samoja kokemuksia.?? alkaa nuo asennotkin olemaan aika hakusessa kun maha on tiellä=/.



mulla torstaina viimeinen lääkäri, tuskin munkaan kohdunsuulla on tapahtunut yhtään mitään kun suppareitakin ( kivuttomia ) tulee n. 4 päivässä. että tildalle lohdutuksia että myös minä olen täällä varmasti toukokuussa=(



masuun ei muuten uutta sitä mylläämistä edelleen..ja hikottelua. turvotus on helpottanut kait vähän on kun ei särje jalkoja enään niin paljon.



peetu 35+3

Tänään oli se kolmas lääkärin neuvola ja todellakin yllätyin tilanteesta tuola alapäässä! :) Vauva on niin alhaalla ettei lääkäri juuri sormiaan sisälle saanut, sormalle auki ja kanavaa 1 cm jäljellä ja oli kuulemma niin pehmeät paikat että valmista kamaa rupee oleen!! Hih, tulipa hyvä mieli!



Sf oli pudonnut viime kerrasta sentin. Verenpaineet oli hyvät (joista eilen vähän huolestuin) eikä pissassakaan mitään ollut..



Eli nyt siis vaan vartoileen suppareita, (vaikka jotenkin ajatuksissani olen silti varustautunut että tämä menee yli...) jokohan siivous ym. muut ässät sais jotakin aikaseks??



Päivän jatkoja kaikille huhtilaisille!



Sybilla rv 36+6

Huomasin sun viestin ja tulin heti kurkkimaan lisätietoja :)



Hui, onpas jännää!!! Mutta nyt sulla on ilmeisesti ammetta myöten kaikki valmiina, joten vaavin on hyvä tulla maailmaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin sun ennakkojännityksestä huolimatta! Ajattele, kun jaksat vielä loppurutistuksen, niin sitten loppuu raskaudenajan kolotukset ja turvotukset.



Mulla on se rakenneultra torstaina, joten jännitystä on ilmassa täälläkin! Hassua, että meidän odotus on nyt lähes puolessa välissä ja teidän taas juuri lopussa :) Paljon halauksia ja tsemppiä torstain koitokseen! Jään odottelemaan sun ja vaavin kotiinpaluuviestiä... :)



-Q- ja -q- 19+1

Neuvolassa kävin aamulla ja kaikki oli ok. Painoakaan ei oo tullut enää niin paljoa kun oon vähentänyt veden juontia. Neuvolan terkka sanoikin että mulla on pysyny painon nousu ihan hyvin kurissa. 15 kg on kuulemma hyvin tavallinen määrä. Verenpaineet myös on ollut jo viikkoja korkealla, tulin vaan ajatelleeksi että johtuiskohan omasta mielialasta, kun se on niiiiin malttamaton. Tuntuu ylivoimaselta ajatella, että vielä viikkokin pitäis jaksaa. Pitkäperjantaina on sitten käynnistys, jos mitään ei tapahdu ennen sitä. Mulla noita kivuttomia suppareita kyllä piisaa mutta eipä ne taida paljoa auttaa, mä haluaisin kipeitä ja kunnolla.



Siitä mieluisammasta ässästä on myös ollut puhetta. Mulla on kyllä menny maku hommasta viime viikkojen aikana. Haluja kyllä toisaalta ois mutta tämän mahanmöhkäleen kans ei enää huvittais ja kun se tuntuu vaan niin oudolta. Siis johtuu varmaan siitä, että vauva on niin alhaalla jo. Ei todellakaan tuota enää mitään suurta nautintoa. Odotan siis suurella innolla, että alapää palautuu jälleen normaaliin tilaan.



Eilen oli vauva tosi vilkkaalla päällä ja elättelinkin jo toiveita, että se ennustais synnytystä, mutta toistaiseksi ei pienintäkään pelkoa, että tarttis lähteä :( Mullakaan ei oo kyllä rauhottumisesta tietoakaan ja parempi ettei tämän rauhallisemmaksi tuukaan kun sais olla koko ajan huolissaan että onko se enää hengissäkään.



Että tämmöstä tällä kertaa, saapa nähä kuka tänään ilmottaa saaneensa nyytin. Tuntuu että hirveän monella on tulossa käynnistys tai sektio. Ja kyllä mulla vähän käy kateeksi, kun oon huhtikuisten kärkipäässä ja muut vaan tuntuu saavan vauvansa aikaisemmin. Mulla on iskeny taas jonkinmoinen saamattomuus. Eilen en meinannu selvitä millään ulos ja eipä oo juuri kummempi päivä tänäänkään. Niinpä se aika sitten enimmäkseen kuluukin tässä koneen ääressä. Mitään ei huvita enää tehdä.



Noniin, tässäpä teille yhenlainen valitusvirsi :( koittakaa olla vähän pirteämmällä mielellä kuin minä.



lyyli 39+3

Ja myös täältä onnittelut kaikille vauvelin jo ulos saattaneille!



Täällä ei mitään uutta. Paineet laskeneet sen verran, että eivät alkaneet eilen käynnistelemään synnytystä. Uusi aika ensi viikolle ja silloin onkin jo 40+. Elättelen toiveita, että jo sitten käynnistettäisiin...

Paikat ovat jo kivasti valmiina. Kaulaa jäljellä max. 1cm, auki ja pehmeä. Sen puoleen siis voisi jo vaikka jotain tapahtuakin. Sanoinkin lääkärille, että ärsytä sitä nyt oikein kunnolla, että lähtee synnytys käyntiin. Tähän lääkäritäti vain naurahti ja lupasi tehdä parhaansa. :) Ei kuitenkaan näyttänyt riittävän... No, kaikki ajallaan.



Minä olen ainakin aivan hermoheikkona tällä hetkellä. Jotenkin tuntuu, että olen aivan yliväsynyt. Eikä sitä väsymystä helpota yhtään uhmaikäinen esikoinen ja paljon (mun mielestä) poissa kotoa oleva mies. Sanoinkin, että nyt loppuu kaiken maailman harrastukset siihen asti, että vauva on syntynyt. Meni siihen sitten viikko tai kolme. Miksi kaikki harrastukset tapahtuvat aina illalla, juuri siihen kriittiiseen esikoisen iltapesu ja -pisu aikaan? Mur!



Minäkin katsoin sen dokkarin eilen ja itku tuli synnytystä seuratessa. Pystyin muistamaan esikoisen syntymän vähän turhan hyvin. Lisäksi tuli uskonpuute, että onko minusta tekemään tuo sama homma uudelleen? Jotenkin sitä en ole aiemmin ajatellut, vaikka synnytykseenhän tämä raskaus päättyy kuitenkin jossain vaiheessa.



Tällaisilla tunnelmilla täällä. Ärsyttää ja rasittaa ja ahdistaa, mutta eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu. Kaipa tätä masuakin sitten jossain vaiheessa tulee oikein ikävä. Arki muuttuu taas aivan hirveästi, kun vauva syntyy...



S 39+3

Aluks onnittelut kaikille, jotka viime pinoutumiseni jälkeen ovat vauvelinsa saaneet!!! Pitääkin seuraavaks ruveta selaileen vanhoja pinoja ja päivitellä tietoja...



Oltiin viikonloppu reissussa ja suht kivasti meni. Eilen oli sitten se äippäpolikäynti... Vauveli vastasi kooltaan juuri viikkoja ja painoarvio oli 2600-2800g. ultrassa oli kaikki ok. Lääkäri totesi paikkojen " kypsyneen" ja oli parille sormelle auki. Kuulemma seuraavan kerran kun enemmälti kipeitä suppareita tulee nii pitäis tilailla sitä ambulanssia... Oli sitä mieltä että suosiolla tulla ambulanssilla kun on tuota matkaa 45km ja edellinen syntyi tosiaan vauhdilla. Sano että voi olla miehelle turhan hankalaa jos ajaessa pitää toisella kädellä ottaa vauvaa vastaan :) Viikkoja kuitenkin vielä sen verta vähä että olis hyvä vielä ottaa levon kannalta (ikään kuin se noitten tyttöjen kans onnistuis) Mut sano kuitenkin että suurin osa näillä viikoilla syntyvistä pääsee äidin kans samaan aikaan kotia, ettei kovin suurta riskiä enää ole... Sovittiin kuitenkin vielä lähelle la:ta käynti, jolloin sitten mahdollisesti puhkaistaan kalvot, jos vauva on sinne asti pysynyt matkassa, ja kalvojen puhkaisu on mahdollista. En kuitenkaan halua mitään " pillerikäynnistystä" kun mielestäni nopean synnytyksen riski ei anna siihen aihetta ja hyvinhän viimekskin selvittiin vaikka tyttö kotia syntyikin...



Viimeiset vauvan pyykit on just pyörimässä koneessa... Sänky on vielä kasaamatta, mutta olenkin ajatellut että mies saa sitten tyttöjen kans koota sängyn mun vauvanhakureissun aikana. Jotenkin ei jaksais vielä täyttää sillä makkaria.



Voimia itse kullekin toivottelee daisy82 rv 35+6