Nopean synnytyksen rajuus
Onko muita, joilla nopea synnytys tuntui todella rajulta ja vei voimat? Monesko lapsi ja oliko muissa synnytyksissä sama juttu?
Minulla ensimmäinen synnytys oli nopeahko (7h) ja vei silti voimat ihan täysin. Vielä seuraavina päivinä olin niin puhki, etten olisi jaksanut millään seistä suihkussa tai vaippaa vaihtamassa. Lapsi sai myös synnyttyään vain 7 apgar-pistettä mm. velttouden, itkun puutteen ja värin vuoksi. (On kyllä todella terve lapsi ja kehitys ok, eli ei saanut vaurioita.) (Mutta oletan, että jotain yhteyttä noilakin asioilla on, ja siksi toinen synnytys pelottaa vauvan puolesta jo etukäteen.)
Synnytyksen rajuus ihmetyttää minua siksikin, että kivunlievitys toimi minulla avautumisvaiheessa mahtavasti - pystyin jopa nukahtelemaan supistusten (2 min.) välillä. Ammeesta menin suoraan ponnistamaan. Kalvot puhkaistiin ja 10min päästä lapsi syntyi. Repesin kyllä melkoisesti. Melkein pyörryin ja oksensin synnytyksen jälkeen suihkuun. Jaloillani en pysynyt lainkaan. Lopulta ylipitkän salissa makoilun jälkeen mies rullasi minut pyörätuolissa osastolle, kun en vain pystynyt seisomaan.
En siis tarkoita rajuudella kipua, se ei ollut mikään ongelma. (No, ponnistus toki *sattui*.) Vaan se yllättävä rajuus, se ei tuntunut ihan tavalliselta. Olen aika kestävää sorttia, enkä ihan pienestä valita..
Yleensä ihmiset toteavat vain että olipa sulla *helppo* synnytys. Pienikin puhe sen rajuudesta kuitataan naureskelulla. Se harmittaa, kun haluaisin jakaa tuntemuksiani jonkun vastaavan kokeneen kanssa.
Nyt juuri olen ihan itku kurkussa, kun anoppi soitteli kysyäkseen kuulumisia ja kerroin, että toivon, ettei toinen synnytys olisi yhtä raju kuin edellinen. Siihenpä anoppi nauraen totesi, että kuule, kyllä se aina rajua on se synnytys. Ai, ihanko tosi?
Löytyisikö täältä vertaistukea ja miten teillä on eri synnytykset tältä osin vaihdelleet?
Kommentit (9)
Mulla on 3 synnytystä takana ja ovat ollet todella erilaisia paitsi etten ole missään kivunlievityksiä käyttänyt lukuun ottamatta lämpötyynyä:)
1. lapsi syntyi todella nopeasti, kokonaisaika merkattiin 1h54min.
Kotona alkaneet supistukset alkoivat todella rajuina ja soitin sairaalaan kun vessaan mennessä tuli verta. Sanoivat että ei mitään kiirettä ja voit pikkuhiljaa valmistautua tulemaan, supistukset niin rajuja että luulin kuolevani ja väliä niillä ei ollut laisinkaan.
Sairaalaan taksilla porhaltaessa ponnistutti ihan hirveästi ja muistin jostain leffasta ettei saa ponnistaa, sairaalassa suoraan saliin ja kaksi ponnistusta ja vauva pihalla, ponnistusvaihe 2 sekuntia. Pieni repeämä joka ei estänyt edes istumista. Vauva sai 9 pitettä ja 10min jälkeen 10.
2.synnytykseen olin varautunut tai oikeammin pelkäsin että en kerkeä sairaalaan ja lähdin " hyvissä ajoin" ennen kuin supistukset olivat edes kivuliaita, vertaa menkka särkyyn. Siellä käyrillä näkyi ja jäin tarkkailuun. Pikkuhiljaa kovenivat ja lopulta nopean rajun avautumisen ja ponnistusvaiheen (5min) jälkeen syntyi terve lapsi. Synnytys kesti noin 10h
3.synnytys alkoi hyvissä ajoin todella kivuttomilla säännöllisillä supistuksilla mutta edelleen koska pelkäsin nopeaa synnytystä lähdin sairaalaan odotushuoneeseen jossa istuin koko yön " kivuttomin supistuksin" . Avautumis vaiheen loppu 8cm aukesi noin 2,5 tunnissa josta viimeiset 30min kivuliaita mutta ei yhtään niin tiuhaan kuin edellisissä siis sain nauttia kivuttomista tauoista. Ponnistusvaihe 10 min joka myös paljon mukavampi kuin edelliset koska oli supistusten välissä ihania hengähdys taukoja joita olisin kaivannut aikaisemmassakin. Syntyi 10 pisteen lapsi, synnytys kesti siis 20h.
En ole mitään lievityksiä käyttänyt enkä koe että olisin tarvinnutkaan, revennyt olen jokaisessa hiukan mutta niin vähän ettei ole haitannut istumista. 3. lapsi oli kooltaan iso, piirua vaille 4kg.
Koskaan ei voi ennalta tietää mitä tapahtuu mutta meillä siis ovat muuttuneet synnytykset lempeämpään suuntaan jokaisen kohdalla. Toivon että teille käy samalla lailla:)
Ensimmäinen synnytys kesti vajaa 7 tuntia. Epiduraalin sain ja ehdin san avulla huilata noin puoli tuntia kunnes ponnistaminen alkoi. Kätilö ei mielstäni osannut oikein neuvoa oikeaa ponnistustekniikkaa ja repesin ja lisäksi tehtiin välilihan leikkaus. Ponnistusvaihe kesti noin 15 minuuttia.
synnytyksen jälkeen olin aivan " tohjona" suihkussa kävin istuallani, kätilö ei antanut seistä koska olin niin huonossa kunnossa. Osastolle minut kärrättiin sängyssä makuultaan.
Osastolla oli aivan kauheaa, en kyennyt istumaan, kävelemään enkä oikein seisomaan. Eka päivänä siis vauvan hoito kätilö/lastenhoitaja, kun en itse kyennyt. Koko osastolla olon ajan vain itkin kun olin niin kipeä ja väsynyt. Vieläkin ahdistaa kun mietin sitä.
Kotona oli jo helpompaa mutta istumaan kykenin vasta 10 päivää synnytyksestä. Ulos kävelemään lähdin myös ensimmäistä kertaa vasta yli viikon kuluttua.
Toinen synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinilla. Kesto 2.5 tuntia. Oli paljon helpompi, pysyin itse rauhallisempanan ja ponnistin maltillisemmin. Epiduraalin ehdin ottaa mutta ponnistusvaihe alkoi jo kun se alkoi kunnolla vaikuttaa, hyöty jäi siis vähäiseksi.
Synnytyksen jälkeen olin paljon paremmassa kunnossa kuin ekasta. Kykenin jopa istumaan pyörätuolissa matkalla osastolla. Palautimienn oli nopeampaa.
Joten omasta puolestani voin sanoa, etttä seuraavaan synnytyskeen olin jo valmiimpi. Ja ruumiskin antoi helpommin periksi ponnistuksessa. Hiukan ekan synnytyksen rajuus pelotti, mutta sanoin kätilölle että toivoisin että synnytys etenisis rauhallisesti ja ponnistusvaiheessa edettäisiin hitaammin, ja näin siis ponnistuksessa kävikin. Vaikka se kestikin vähemmän aikaa kuin ekassa.
On kyllä jännää, että rivakkatahtinen synnytys mielletään lähes väistämättä helpoksi kun " ei tarvii päivätolkulla kärvistellä" . Totta, mutta jos miettii että vaivan ja kivun määrä on vakio niin silloin tekisi kyllä mieli jakaa sitä vähän pidemmälle ajanjaksolle... ehkä.
Mulla on molemmissa synnytyksissä lähdetty liikkeellee jonkin asteisella lapsiveden menolla. Ei sitä hurjaa hulausta mutta jotain tihkumaa kuitenkin. Eka synnytys taisi olla jotain kuuden ja seitsämän tunnun välistä ja siinä esimerkiksi ponnistusvaihe on merkattu 1,5 tuntiseksi. Todellisuudessa tuosta ajasta valtaosa vain odoteltiin että tulisi ponnistustarve kun epiduraalin (?) takia ei lainkaan ponnistuttanut. Ja juuri tuo tunti oli äärimmäisen tärkeä henkiseltä kantilta, en ollut ehtinyt syntymäajatukseen oikein ollenkaan mukaan.
Toinen oli sitten se rivakampi - vaikket sitä ehkä haluakaan kuulla ;-) Miehen ainoaksi tehtäväksi olin määritellyt epiduraalin varmistamisen ja ei se reppana saanut/ehtinyt sitä järjestää! Muistan että katsoin sairaalan tutkimushuoneessa paria minuuttia ennen kahdeksaa kelloa ja samalla iski aivan tajuton supistus. Tyttö syntyi siitä 40 minuutin kuluttua. Vinguin salissa kuolevani (ihan tosissaan) ja mieleen jäi vain miten kätilö imelästi selitti ihanasta palkinnosta jotain. Voi kun olisi vain sanonut että " rouva vain ponnistaa niin saadaan se helvetillinen kipu ulos" . Tarkoitan että taas puuttui suloinen ajatus vauvan syntymästä, kun kipu vie järjen ja toimintakyvyn.
Mutta nyt kun miettii nuita molempia tapahtumia, niin rajuudessaan pidän niitä hienoina kokemuksina!
Nopeahkot siis, mutta eipä mitään syöksyjä kuitenkaan.
Eka käynnistettiin ja oli todella kivulias alusta asti. Epiduraalin avulla kuitenkin kestin avautumisen ja ponnistaminen taasen oli helppoa ja nopeaa.
Toka käynnistyi itsestään ja siinä avautumisvaihe oli lempeä ja helposti siedettävä. Ponnistukseen pyysin kuitenkin spinaalin, joka toimikin loistavasti ja vei kivut pois. Taasen ponnistaminen helppoa.
Olen ollut molempien synnytysten jälkeen saman tien jalkeilla ja hyvässä kunnossa. Kävin suihkussa ja kävelin osastolle ihan normaalisti, samoin seuraavina päivinä olo oli oikein hyvä. Uskon sen johtuvan kahdesta asiasta: En menettänyt kummallakaan kerralla verta kuin 100-200ml - eli en oikeastaan mitään. Toisaalta en ole myöskään saanut vaurioita alapäähän, joten mitään kipuja ei ole jälkeenpäin ollut. (Ainoastaan kaameat jälkisupistukset tokalla kerralla).
En usko sen liittyvän synnytyksen nopeuteen vaan siihen kuinka paljon jälkiä synnytys kroppaan jättää (juuri tuo verenvuoto, repeämät ym.). Nopea synnytys voi olla helppo, mutta toisaalta myös tosi raju.
oli kipujen puolesta siedettävin, kesto 10h. Toipuminen hitainta, olin pitkään ihan puhki.
Kolme seuraavaa synnytystä kesti vain 42 min - 1h20 min (juu, alusta loppuun) mutta en ehtinyt edes väsähtämään. Kivut oli hurjat mutta toipuminen tapahtui yhtä nopeasti kuin itse synnytys.
Toinen kesti 4,5h. ja kolmas 2h. KOlmannessa ei kipulääkkeitä,kivut olivat jotain aivan kamalaa>Kammo jäi.
1. synnytys-> käynnistys, kesto 7 h 25 min, kivut aika kovat mutta siedettävät.
2. synnytys ekasta supistuksesta syntymään 58 min, kokemus oli raju ja uuvuttava.
3. synnytys, 1 h 47 min, kivut hyvin hallitavissa, tuntui jopa hitaalta edelliseen synnytykseen verrattuna.
4. synnytys, kokonaiskesto 40 min. Erittäin raju.
5. synnytys, kokonaiskesto 35 min, lähes kivuton ja miellyttävä synnytys. En osaa sanoa miksi tämä viitonen syntyi niin " mukavilla" supistuksilla.
Kivunlievityksenä ekassa synnytyksessä ilokaasu, muista ei ehtinyt saamaan mitään koska suoraan ponnistamaan sairaalaan.
Jokaisella lapsella on ollut hengitysvaikeuksia. Pisteet olleet 6-7.
Kätilö myös sanoi että syöksy on siitä mukava kun homma on pian ohi, mutta se rajuus millä tempolla lasta syöksyssä synnytetään, on todella kova ja jopa syntyvälle lapselle vaarallinen.
myös nopea synnytys ja olen kuullut juuri siit että kiva kun oli noin helppo. itse en musita juuri mitään koska sattui niin kauheasti ja en todellakaan ollut itse oikein mukana. ja lapsi sai happea ja joutui lämpökaappiin. liian raju hänellekkin.
kesto siis 3h30min
toinen synnytys oli tosi mukava, mutta aikaa menikin 5h40min. tässä kuitenkin pystyin olemaan mukana ja voin hyvin niin synnytyksessä kun sen jälkeenkin.
nopeakaan ei välttämättä ole helppo. kun supistukset tulevat sietämättöminä ja taukoomatta. eikä kerkeä mitään lievitystä antamaan. toisenkin kyllä synnytin ilman kivunlievitystä, mutta silloin e sitä kaivannutkaan niin kovasti.
Ensimmäinen synnytykseni oli nopea ja erittäin raju mielestäni. Synnytys käynnistyi veden menolla ja supistukset tulivat samantien kahden minuutin välein. Synnytyksen kesto kaiken kaikkiaan 3h 15 min ja avautumisvaihe oli aivan järkyttävä, varmaankin nopeuden takia. Avautuminen tapahtui 50 minuutissa ja sain spinaalipuudutuksen ollessani 9 cm auki. Supistukset tulivat ilman taukoja koko ajan. Pelkäsin kuolevani siihen kipuun. Toipuminen kesti myös kauan mulla repeämän takia.
Toinen synnytys oli sitten täysin erilainen, yhtä nopea (3h 25 min) mutta paljon mielyttävämpi kokemus. Synnytys käynnistyi nyt supistuksilla ja ehdittiin laitokselle ja sain epiduraalin ennen veden menoa. Vesimenon jälkeen vauva syntyi puolessa tunnissa ja ainoastaan ponnistusvaihe oli kivulias. Toipuminen on tapahtunut hyvinkin nopeasti.
Nopeita synnytyksiä voi siis olla hyvinkin erilaisia. Pahinta ensimmäisessä oli varmaan se, etten missään vaiheessa ehtinyt " mukaan" henkisesti edes, kaikki tapahtui niin nopeasti ja rajusti. Toisessa synnytyksessä oli aikaa hengittää supistusten välillä ja valmistautua seuraavaan. Koin olevani aktiivisesti mukana toisessa kun taas ekassa kipu ja kuolemanpelko ohjasivat koko synnytyksen.