Lapsensaantitavat

mihin kategoriaan pistät ne, joilla on " luomubiolapsia" ja adoptiolapsia?



Keitä kaikkia he sitten kadehdivat ja halveksivat? ;-)

Vastaan vain, että omalta osaltani kieltämättä tunnistan joitain tuntemuksia kirjoituksessasi, varsinkin lapsettomuussurun sekä adoptiovimman ajoilta, vaikka en kylläkään ollut noin ehdoton. Taidan olla tasaantunut vielä lisää esikoisen myötä :)

- Luomusti lapsensa saaneiden mielestä muut tavat tulla äidiksi ovat oikeasti epäluonnollisia ja he tuntevat salaista tyydytystä siitä, että eivät kuulu tuohon lapsettomien surkimusten joukkoon.



-- en ole törmännyt, varmaan joku on tyytyväinen siihen, että sai lapset helposti ja koska halusi. Mutta kukapa ei olisi. Olisin minäkin ollut tyytyväinen, jos niin olisi käynyt.



- Lapsettomuushoidoilla lapsensa saaneet ajattelevat mielessään, että luomuäidit eivät osaa arvostaa lapsiaan kun ne on helpolla saatu, ja että adoptioäidit ovat epäonnistuneita hoitoäiti-wannabe-tyyppejä joiden oli pakko tyytyä siihen mikä on mahdollista ja joilla on nyt moniongelmaisia, värivammasia lapsia. He tuntevat salaista tyydytystä siitä, että ei ollut pakko turvautua adoptioon.



-- Eikä aina niin salaakaan. Olen joutunut ihan suoraan kuulemaan tuollaisia mielipiteitä hoidoilla lapsen saaneilta.



Joskus olen myös ajatellut, että joku tosi helpolla lapsensa saanut ei arvosta sitä. Joskus joku helposti lapsen saanut saattaa sanoa ja tehdä jotain sellaista, mikä lasta 5 vuotta odottaneen silmiin tuntuu siltä. Mutta suurin osa varmasti arvostaa.





- Adoptioäidit pitävät hoitoäitejä rajoittuneina ihmisparkoina, jotka eivät ole pystyneet irtautumaan biologisesta perheen määrittelystä ja jotka ravaavat nöyryyttävissä, kivuliaissa ja epätoivoisissa hoidoissa koska haluavat jatkaa kyseenalaisia geenejään hinnalla millä hyvänsä; ja toisaalta pitävät kaikkia bioäitejä pyhän äitiyden sisäänlämpiävän klubin jäseninä, joita tulee imitoida kaikessa päästäkseen Oikeaksi Äidiksi ko. bioäitien mielestä.



-- Kieltämättä joskus tulee vastaan hoidoissa vuosikausia pyristelleitä hermoromahduksen partaalla olevia epätoivoisia ihmisiä, jolta silti saattavat sanoa minulle, että eivät vaan voisi tai haluaisi " ottaa toisen lasta" jne. Mutta adoptio on asia, jota ei voi toiselle tyrkyttää. Se on ihan itse otettava omakseen.



Bioäitejä en imitoi.

oletkohan toimittaja, joka pyrkii saamaan itselleen juttumateriaalia?

Sen verran liikahti, että olen kyllä välillä miettinyt, miten pakkomielteenomaista biologisen lapsen saaminen voi joskus olla. Tarkoitan tilanteita, joissa esim. tv:n ihmissuhdeohjelmassa joku kertoo olleensa hedelmöityshoidossa lähes kymmenen vuotta, avioliiton olevan hormonien aiheuttamien mielialavaihteluiden vuoksi kriisissä ja naisparka itkee tilannettaan toimittajalle (olen ihan oikeasti nähnyt tälläisen ohjelman) ilmoittaen samalla, että mikään muu kuin biologinen lapsi ei tule kyseeseen ja hän aikoo jatkaa.

Silloin tulee mieleen, että lääketieteen kehitys on todellakin saanut jotkut aikuiset ajattelemaan, että kuuluu ihmisoikeuksiin saada kaikki, mitä haluaa. Ja kun niin ei käy, maailma romahtaa. En pysty näkemään lapsen saamista naisen OIKEUTENA missä tahansa tilanteessa ja millä tahansa tavalla. Lapsi on lahja, ja jos biologista lasta ei saa, voi miettiä asiaa jotain toista kautta, jos todellakin lapsen haluaa. Tällä en yritä kieltää oikeutta surra bilogista lapsettomuutta, mutta siihen suruun juuttuminen on yhtä tuhoisaa kuin mihin tahansa muusta syystä syntyneeseen suureen suruun. - Varsinkin kun tässä tapauksessa todellakin on niitä vaihtoehtoja. Jos nimittäin LAPSI on se ensisijainen asia eikä esim. se, ettei tunne itseään kokonaiseksi ilman lasta. Elämää on ilman lapsiakin.

joka tuli vanhingoksi raskaaksi ja itki katkerat itkut ja lopulta päätyi äitiyteen?

Mitäs väität niistä, joilla on sekä omatekoisia että adoptoituja lapsia?



Entäs isät? Ei saa syrjiä tuollai



:-D